Rakas ystäväni haluaa kertoa omaa tarinaansa ja minä olen saanut kunnian jakaa sitä. Manta aloitti tarinansa kertomalla masennuksesta ja ahdistuksesta. Nyt tarina saa jatkoa. Tällä kertaa aiheena on ero. Olemme jutelleet eroon johtaneista syistä, syyllisyydestä ja pahasta olosta. Nyt Manta on vielä kirjoittanut eron itsestään ulos. Ehkä tämä oli seuraava askel kohti eheämpää ja parempaa huomista.

Ero on harvoin kaunis. Ystäväni kokema ero oli rumaakin rumempi. Se ei kuitenkaan tullut yllätyksenä. Sen oli kokoajan osannut aavistaa, mutta sen halusi sulkea pois mielestä. Entä jos? Entä jos ennakkovaroitukset olivatkin vääriä? Entä jos se kumppani kuitenkin muuttui? Se kuitenkin lupasi yrittää. Nyt ei tarvitse jossitella. On yritetty, kokeiltu ja luotettu. Ja miten kävi? En voi kuin nostaa hattua miten pitkäpinnainen ja hyväsydäminen ystäväni oli. Itse olisi moiseen suoritukseen pystynyt.

Ero
Ero

Kuva: pixabay

Kevät tuli, lumi suli, lätäköstä esiin tuli ero. Eihän se lumi vielä sulanut, vaikka maaliskuu ensimmäinen virallinen kevätkuukausi onkin. Oma kevääni alkoi todellakin uudella luvulla, jätin avomieheni Harrin.

Tarina vaatinee hieman pohjustusta. Vuosi taakse päin meillä meni huonommin, oli riitaa jatkuvasti kaikesta ja lopulta Harri alkoi viettää öitänsä pois kotoa; väitti nukkuvansa firman sosiaalitiloissa. Humalassa sitten Harri päätti kertoa, että hänellä on toinen nainen. Harri muutti pois kotoa, suoraan tämän naisen luokse. Vajaan kuukauden päästä kuitenkin totesimme, ettemme osaa olla erikseen ja halusimme yrittää. Aikansa etsittiin uutta luottamusta. Vuoden päivät soljuivat ja hetkittäin kaikki oli paremmin, kunnes…

Naisen vaistoni sanoi, ettei kaikki ole kunnossa, olisin tarvinnut Harrin puhelinta, enkä saanut sitä itse käyttää, vaan Harri toimitti asian puolestani. Harrin nukkuessa oli minun pakko katsoa Harrin puhelinta. Sieltähän sitten löytyi; pitkät pätkät tarinoita, eroottisia kuvia ja rakkaudentunnustuksia. Sosiaalinen media tietysti toimitti virkansa ja löysin tämän toisen naisen. Päädyin keskustelemaan hänen kanssaan. Sain selville, että Harri oli alkanut nopeasti puhumaan muuttamisesta ja töiden hakemisesta toiselta puolen Suomea. Eivätkä he olleet koskaan edes tavanneet! Olivat kyllä suunnitelleet tapaamista. Toinen nainen oli hyvin kiitollinen, että kerroin totuuden Harrista. Harri ja toinen nainen kävivät tahollaan oman keskustelunsa ja Harri jäi yksin. Ei kukaan tahdo valehtelijaa.

Tiedän tehneeni väärin lukiessani Harrin viestit, mutta jos en olisi lukenut niin en olisi saanut ikinä tietää. Tai pahimmassa tapauksessa vuoden takaiset tapahtumat olisivat toistaneet itsensä ja olisin jäänyt kuin nalli kalliolle. Jollain sairaalla tapaa saan kiksit siitä, että se olen minä, joka sai sanoa viimeisen sanan ja päättää erosta. Vuosi sitten nimittäin olin se, joka halusi yhteen palaamista. Silloin minulla oli vielä tunteita Harria kohtaan, tällä hetkellä tunnen lähinnä vain vihaa ja pettymystä. Pettymystä siitä, että minä olin ainoa joka yritti saada suhteen toimimaan. Unohdin, että suhteeseen tarvitaan kaksi ja molempien pitäisi tehdä oma osuutensa. Tällä kertaa asiat olivat kristallin kirkkaita saman tien, kun näin ensimmäisen rakkaudentunnustuksen toiselle naiselle.

Ajatuksia heräsi paljon. Mitä kertoo ihmisestä, että voi rakastua ihmiseen, jota ei ole koskaan tavannut? Ymmärtäisin tämän teiniltä, joka on vielä hukassa tunteidensa kanssa. Jokainen meistä on teininä rakastunut; netissä, seuranhakupalstoilla ja tietenkään unohtamatta idoli-ihastumisia. Mitä kertoo ihmisestä se, ettei opi virheistään vaan toistaa niitä? Lohduttaako se katumuksen määrä, mikä syntyy toiselta sen mukana, kun alkaa tajuamaan, ettei oman elämän järjestäminen tapahdukaan sormia napsauttamalla? Mitä se kertoo minusta, että minun pitää vakuuttaa itselleni koko ajan, etten voi ottaa Harria enää takaisin? Tunnen itseni heikoksi, juuri tämän vakuuttelen takia.

Minua on kuvattu suuri sydämiseksi, (liian) kiltiksi, yllättävän pitkäpinnaiseksi sekä epäitsekkääksi. Minulle on sanottu, että minun pitäisi ajatella välillä itseäni. Tänä keväänä aion etsiä itsestäni uudet puolet, terveen itsekkyyden, sydämelle kypärän ja alkaa itsekkäämmäksi ja ajattelemaan enemmän itseäni. Ero oli ensimmäinen askel.

Tervetuloa matkalle mukaan!

Rakkaudella, Manta

 

En ole aikuisiällä eronnut. En tiedä miltä se tuntuu. Olen saanut sivusta seurata ystäväpariskuntien eroja ja joka kerta ne saa ajattelemaan, entä jos tämä sattuu joskus minun kohdalle. Suljen silmät ja laitan sormet ristiin ja toivon että meidän tarina on ikuinen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016