Avaimet

 

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin virallisesti vapaat töistä ja tämä uraäiti yrittää löytää sen unohtuneen kotiäiti -moodin. Olen ollut jo viikon sairaslomalla ja tämän viikon äitiyspoliklinikka käynnillä päätettiin, että nyt on korkea aika jäädä kokonaan kotiin. Enää en voi haaveilla työhön menosta ennen äitiyslomaa ja selitellä, että tämä on vain väliaikaista. Vakaa aikomukseni oli pinnistellä äitiyslomaan saakka töissä, mutta elimistö alkoi jo viikko sitten sanoa, että "nyt äiti hidasta". Ja kun lääkäri totesi, että kyllä se aika on jäädä jo kotiin, aloin itsekin ymmärtää, miten väsynyt minun kehoni on. En yksinkertaisesti pysy mukana hektisessä ja stressaavassa työssä. Elimistöni huutaa lepoa ja vaatii pysähtymään, tuoden esille erilaisia oireita, jotka pakottavat lopettamaan kaiken haitallisen. Lääkärin määräyksestä, näitä oireita on nyt kuunneltava.
Töistä pois jääminen tuntuu luovuttamiselle sekä laiskottelulle. Tunnen hirveätä syyllisyyttä siitä, etten jaksanutkaan olla töissä ja olla reipas niin kuin "kaikki" muut äidit. Päässä kaikuvat äänet, jotka huutavat minulle: raskaus ole ei mikään sairaus! Ei sen vuoksi jäädä pois töistä. Yritän analysoida itseäni: käytänkö raskautta vain tekosyynä päästä lorvimaan? Kuvittelenko vain kaikki oireet? Onneksi minun ei tarvitse tehdä lopullista päätöstä kotiin jäämisestä, vaan lääkäri päättää asian minun puolesta. Nyt on aika jäädä kotiin ja yrittää nauttia tästä loppu raskaudesta. Joten päätän uskoa lääkäriä, annan itselleni luvan levätä ja otan haikein mielin sairasloman vastaan.
Tuntui haikealle käydä palauttamassa töihin avaimet, kulkulupa sekä työkalenteri. Samalla asetin sähköpostiini automaattisen vastausviestin, jossa kerron jääneeni äitiyslomalle ja kollegani yhteystiedot, johon voi olla tarvittaessa yhteydessä. Puhelimen vastaajaan jätin saman viestin kuin sähköpostiini. Sammutin koneen ja puhelimen. Esimieheni kävi kysymässä koska palaan takaisin? Jäänkö hoitovapaalle? Kerron, että aion todennäköisesti olla ainakin kaksi vuotta kotona, luultavasti kolmekin vuotta, jos vain taloudellinen tilanne sen sallii. Hän toivottaa hyvää äitiyslomaa ja pyytää tuomaan vauvan näytille. Lupaan mennä.
Käyn sanomassa heippa työkavereille. Kerron jääväni nyt pois. Työkaverini harmittelevat etteivät olleet ehtineet kerätä mitään läksiäislahjaa. Kaikki tämä tuli niin yllättäen. Vaikka toisaalta, olihan tämä odotettavissa. Lupaan ilmoitella itsestäni ja lupaan tulla moikkaamaan työkavereita, kun vauva syntynyt. Halataan ja sovitaan, että pidetään läksiäisiä sitten, kun vauva on syntynyt. Lupaan ilmoittaa ajoissa koska tulisimme käymään, jotta mahdollisimman moni on silloin paikalla.
Tämä oli erään aikakauden päätös. Uraäiti muuttuu takaisin kotiäidiksi. Nyt jännittää miten sopeudun tähän uuteen rooliin. Saanko aikani kulumaan vai alkaako päivät toistamaan itseäni ja kadun ratkaisuani jäädä kotiin. Osaanko nauttia tästä uudesta arjesta? Ikävöinkö takaisin töihin? Osaanko rauhoittua? Kaikki tämä jää nähtäväksi. Mutta yksi asia ainakin on varmaa, en jaksa odottaa, että minusta tulee kolmannen kerran äiti ja saan ihanan nyytin syliini. Nyt on aika sanoa hei hei uraäidille ja toivottaa tervetulleeksi kotiäiti.
Onko äitiyslomalle jääminen tuntunut haikealle? Oletko joutunut jäämään kotiin jo ennen äitiysloman alkua?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016