Tammikuussa julistin kuinka minun on opeteltava sanomaan oikeissa paikoissa kyllä ja lähdettävä ulos omalta mukavuusalueelta. Ainoastaan niin saan uusia kokemuksia ja tutustun uusiin mahtaviin ihmisiin. Päätin, että aina kun eteeni tulee mahdollisuus lähteä uuteen seikkailuun sanon kyllä. Oli millainen seikkailu tahansa, niin vuonna 2018 minä kokeilen uusia asioita ja ehkä siten löydän uuden suunnan paikoillaan polkevaan elämääni.

Äitiblogi, Vauvablogi, Perheblogi, Lifestyle, Ruoka- ja leivontablogi, Sisustus, Koivulan emäntä
Äitiblogi, Vauvablogi, Perheblogi, Lifestyle, Ruoka- ja leivontablogi, Sisustus, Koivulan emäntä

Niinpä siinä sitten kävi, että kesken keväisen synkistelyni huomasin lupautuvani lähteä ääninäyttelemään Vauva.fi keskusteluja Suplaan. Siis minä, joka vihaan yli kaiken ääneen lukemista ja erityisesti nauhalle puhumista. (Joojoo, enää ei nauhoteta vaan äänitetään... Hahahhaha oon tosi vanha!) Se oma ääni kuulostaa vaan niin kamalalle! Lisäksi edelleen tuntui olevan tuoreessa muistissa alakoulun lukuharjoitukset. Se änkytys ja takeltelu.

Edellisenä iltana aloin panikoimaan. Mieli etsi pakotietä. Kurkkukipu! Ääntä ei lähde! Kiertääkö hieman vatsassa? Vatsatautiahan on ollut liikenteessä. Yöllä heräsin hikisenä paniikissa, kun näin unta, että tekstit ovat ruotsia. Ja minä en puhu ruotsia!

Niin minä kuitenkin astelin Sanomatalon ovista sisään ja sydän heitteli kuperkeikkaa kävellessäni Suomipop:n studion ohi. Aivot huuteli, että "tää ei oo mua varten! Käänny vielä, kun voit!" En kääntynyt. Vedin henkeä ja ilmoittauduin palvelukseen.

Siitä se lähti. Samantien studioon ja kuulokkeet päähän. Nopea ohjeistus ja sitten oltiin valmiina. Enää ei auttanut jänistää. Laput käteen ja ei kun lukemaan. Kun alkukankeudesta oli päästy, rentouduin. Minähän osaan lukea! Ainakin suomea. Suurin haaste hommassa oli pitää pokka. Muutamat repeilyt ja parit uusintaotot ja homma oli pulkassa. Parin viikon päästä pääseekin kuuntelemaan tekstejä Suplasta. Kylläpä jännittää.

Päivän päätteeksi palkitsin itseni rohkeudesta Café latella ja caramelcheescakella. Minä tein sen! Olen yhtä uutta kokemusta rikkaampi.

Nyt kohti uusia seikkailuja. Seuraava saattaakin olla jo ihan nurkan takana. Seuraavan kerran Kyllä-sanan sanominen on helpompaa. Ainakin toivottavasti.

Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Follow 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016