Vanamo Deco
Vanamo Deco

Minua on viimeisen parin viikon aikana vaivannut äärimmäinen väsymys. En tiedä onko tämä ollut normaalia turnausväsymystä, koska on ollut liian paljon tapahtumia sekä menoja. Vai johtuuko tämä ihan tavallisesta pikkulapsiarjesta ja sen aiheuttamista vähä unisista öistä. Mahdollista tai jopa todennäköistä on, että tämä väsymys on ms-taudin tuomaa fatiikkia. Toki voisin väsymyksestä syyttää näitä Suomen suven säitä, niin kuin kunnon suomalaisen kuuluu. Tai sitten tämä väsymys on näiden kaikkien syiden yhteenlaskettu summa. Oli miten oli, niin  tämän kesän teemana on ollut armoton väsymys. Aivan poikkeuksellisen kova väsymys.

Väsymys on tuonut mukanaan ärtymyksen. Ärsyynnyn todella herkästi, kaikesta. Eniten taitaa ärsyttää tämä väsymys. Ärsyttää, koska kesällä pitäisi olla täynnä energiaa ja tehdä kaikkia ihania asioita, mutta minä en jaksa. Tai jaksan pakotettuna, joka aiheuttaa vielä entistä enemmän sitä ärsytystä. Huoh! Ollaan väsymyksen ja ärtymyksen kierteessä. Ja siitä on saanut koko perhe kärsiä, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu.
Toinen suuri ärtymyksen aihe on ollut lähipiiri ja sen tiedustelut miten minä voin. Kysyttäessä olen saattanut kertoa tästä minua vaivanneesta väsymyksestä, toivoen ehkä jotakin... jotakin mikä kannustaa jaksamaan ja lohduttaa. Vastassa on kuitenkin ollut hieman vähättelevä asenne. "Tiedän miltä susta tuntuu, itsekin olen tuossa tilanteessa ollut väsynyt, mutta kummasti sitä silti jaksoi tehdä työt, hoitaa kodin, leikkiä lasten kanssa ja harrastaa. Oli jopa aikaa ystäville sekä lukemiselle." Niin, mutta minä en ole sinä. Minä olen minä ja minä en nyt jaksa. Haluan nukkua ja vain olla.
Vimma play body
Vimma play body

 

Jos saisin euron jokaisesta kerrasta, kun minulle on sanottu: "tiedän miltä susta tuntuu, koska..." olisin varmasti jo tienannut muutaman kuukauden palkan. "Tiedän miltä susta tuntuu, koska minäkin olen / on minullakin ollut..." on kaikkien letkautusten äiti, jonka jokainen krooniseen sairauteen sairastunut haluaa kuulla toiselta. Tai jonka läheinen on kuollut. Taikka jota on kohdannut onnettomuus tai kriisi. Tai muuten vain haluaa omalle tilalleen sympatiaa tai kannustuksen sanoja.
On mullakin ollut vatsatauti, joten tiedän miltä susta tuntuu...
Kyllä muakin aina välillä väsyttää, joten tiedän miltä susta tuntuu..
Tiedän miltä susta tuntuu, kun munkin isäni on kuollut..
Tiedän miltä susta tuntuu, kun olen mäkin ollut tiukilla...
"Tiedän miltä susta tuntuu..." Nuo neljä sanaa ovat vähättelevät. Ne mitätöivät toisen tunteen, kertomalla ettei sinun tunne oikeasti ole niin erikoinen tai ainutlaatuinen. En usko, että kukaan voi oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu. Ei, vaikka olisit oikeasti kohdannut saman. Jotta voisi tuntea samalla tavalla se vaatisi, samat lähtökohdat, selviytymiskeinot sekä tunneaistimukset ja kipukynnyksen. Jokaisen tunne on yksilöllinen, uniikki. Sitä ei voi toinen tietää.
MioMaoClothing
MioMaoClothing

 

Kun sairastuin Crohnin tautiin, sain useasti kuulla että "tiedän miltä susta tuntuu, kun mullakin on ollut vatsatauti". MS-tautiin sairastuessa sain kuulla: "kyllä muakin väsyttää aina välillä ja silti pystyn tekee kaiken, joten kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu". Niinpä niin. Harvat huomasivat miten pahalle nuo sanat tuntuivat. Miten ne loukkasivat. Tämä johti minun kohdalla siihen, etten enää kertonut tunteistani. Tuntui etten ole oikeutettu tunteisiini tai minun luullaan olevan draamaqueen, kun kerron väsymyksestä tai pahasta olosta.
Pahinta kuitenkin on, kun toisella ei oikeasti voi olla edes aavistustakaan miltä toisesta tuntuu ja sanot nuo neljä sanaa. Jos et ole sairastunut crohnin tautiin tai sinulla ei ole ms-taudin aiheuttaa fatiikkia, niin sitä ei vain voi tietää edes lähelle miltä tuntuu. Minä voin yrittää kertoa miltä tuntuu, mutta siltikään voi tietää mitä todella tunnen. Toinen sairastunutkaan ei voi sitä tietää. Hän voi kyllä aavistaa miltä tuntuu, mutta samaa tunnetta ei ole. Kaikki tunteet ovat yksilöllisiä, uniikkeja.Myös surun tunne on aina yksilöllinen. Se on tunne, joka kätkee monia erilaisia tunteita sisäänsä. Kun isäni kuoli, olin surun murtama. Rakas isäni oli poissa ja aivan liian nuorena. Muutamat ystäväni, joiden läheinen oli kuollut, ottivat osaa suuruun saatesanoin: "Tiedän miltä susta tuntuu, koska minun ...... on kuollut". Kun aloin avaamaan tunteitani, niin ei se ystävä oikeasti tiennytkään miltä minusta tuntui. Hän ei ymmärtänyt, että olin samaan aikaan helpottunut, vihainen, surullinen sekä katkera. Minulla sisälläni oli paljon erilaisia negatiivisia tunteita, jotka eivät ole hyväksyttyjä. Joten pystyikö kukaan tietää miltä minusta oikeasti silloin tuntui, kun en oikein itsekään tienyt miltä minusta tuntui?
MioMaoClothing
MioMaoClothing

Niin, voiko sitä oikeasti tietää miltä toisesta tuntuu? Olen aina ihmetellyt miten ihmiset voivat sanoa tietävänsä miltä toisesta tuntuu. Toki sitä voi olla aavistus, mutta oikeasti ei voi tietää. Tiedän, että se on tapa lohduttaa. "Minäkin olen ollut tuossa ja selvinnyt. Tiedän mitä koet nyt." Tavallaan se kai onkin lohduttavaa...

Ehkä tämä taas, kun väsymys helpottaa, eikä enää ärsytä niin paljoa. Ehkä sitten taas jaksaa yrittää paremmin selittää ihmisille tätä ms-taudin sekä Crohnin taudin monimuotoisuutta. Mutta tänään ei ole se päivä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016