Elämme ilmeisesti meidän perheen ruuhkavuosia. En ollut koskaan ajatellut mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa tai mitä ne ruuhkavuodet oikein käytännössä ovat. Olin ehkä naivisti ajatellut, että koko termi ei edes kosketa minua.  Mutta nyt olen konkreettisesti herännyt meidän elämän ruuhkavuosiin. Miten ruuhkavuodet sitten meillä ilmenee? TUNNE Ruuhkavuodet näkyvät tunteena. On koko ajan tunne että laiminlyö lapsia, parisuhdetta, eläimiä, kotia, ystäviä tai taloudellista vastuuta. Tuntuu riittämättömälle koko ajan. Tuntuu, että koko ajan on sata asiaa tekemättä eikä aikaa milloin niitä tehdä. Pitäisi pystyä parempaan. Syyllisyys kalvaa varmasti useita ruuhkavuosia eläviä. Syyllisyys nousee pintaan varsinkin silloin, jos on onnistunut varastamaan itselleen omaa-aikaa.  

AIKA Ruuhkavuosina huomaa, että vuorokaudessa tosiaan on vain se 24 tuntia eikä yhtään enempää. Ruuhkavuosina ajan kulku nopeutuu. Aika kulkee kuin pikakelauksena eikä sitä pysty pysäyttämään. Kun aikaisemmin on kuvitellut, että aika matelee ja odottaa kärsimättömänä erilaisia tapahtumia, niin nyt ne tapahtumat vierivät ohitsesi kuin huomaamatta. Synttärit ja joulut tulevat ja menevät. Välillä tulee hetkiä, kun  huomaa ajan taas kuluneen vaikka kuinka paljon ja taas on vuoden vaihde. Ja sitten sitä miettii, että mitä tänä aikana on saanut tehtyä. Sitten sitä huomaa, että edelleen on sama villasukka pari ja remontti kesken, eli olemme samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kuitenkin koko ajan kiire ja koko ajan ollaan tekemässä jotakin. VAPAA-AIKA Sitä ei ole! Ei ainakaan minulla. Varsinkin kun on palannut takaisin työelämään. Sitä lähdetään aamulla hirveässä kiireessä töihin, viedään lapset kouluun ja hoitoon. Töistä kaahataan kiireen vilkkaan kotiin, käydään kaupassa, viedään lapsia harrastuksiin ja jossain välissä yritetään tehdä ruoka. Kun lapset on viimein saatu puhtaina nukkumaan ja itse kaatuu puoli kuolleena sänkyyn, huomaa että on vain syönyt lounaan töissä. Työstä on tullut se oma vapaa-aika.  

HYÖTYLIIKUNTA Kuntosali ja jumpat vaihtuvat hyötyliikuntaan. Silloin jos sitäkään jaksaa. Kuntosalille tai jumppaan ei yksinkertaisesti ole enää energiaa. Hyvällä tuurilla salille pääsee viikon ainoana vapaapäivänä, jolloin myös odottaa kaikki ne tekemättömät kotityöt. Minun kohdalla liikunta on muuttunut vaunulenkeiksi, koirien kanssa metsässä juoksemiseen Ässä  kantoliinassa ja pihatöihin.  

Nämä neljä kohtaa ovat varmasti ne suurimmat muutokset meillä. Nyt pohdin voisinko itse vaikuttaa jotenkin tilanteeseen. Haluaisin pysäyttää ajan ja nauttia rauhassa. Mitkä ne vaihtoehdot silloin ovat? Mikä on tärkeintä? Taloudellinen tasapaino, vapaa-aika perheen kesken, oma-aika ja jaksaminen.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016