Aina aika ajoin tuntuu olevan tapetilla taaperot ja harrastukset. Vanhemmille paasataan kuinka alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia. Itse en ole saanut tästä ajatuksesta kiinni. Jos kerran ne omat vanhemmat riittävät virikkeeksi, niin miksi kuitenkin kehoitetaan viemään lapsia perhekerhoihin tutustumaan toisiin lapsiin ja opettelemaan sosiaalisiataitoja. Toki tässä on myös ajatuksena vertaistuki vanhemmille. Tämä onkin perhekerhon päällimmäinen tarkoitus, eli sen toiminta on suunnattu lähinnä vanhemmille eikä lapsille.

Olen hämmästellyt negatiivista suhtautumista pienten lasten harrastuksiin. Taaperot eivät  tarvitse harrastuksia ja piste. Muskarit ovat turhia, perhejumpat ovat turhia, vauvauinnit tai perheuinnit ovat turhia. Kaikki taaperoikäisille tarkoitetut harrastukset ovat turhia. Lapsi ei kaipaa sellaisia. Silti samaan hengenvetoon puhutaan taas kerran perhekerhojen puolesta tai siitä, kuinka lapset pitää viedä päiväkotiin, jotta he saavat viriketoimintaa ja varhaiskasvatusta.
 
En saa tästä ajatuksesta kiinni. Miksi perhekerhot ja päiväkodin "virikepaikat" ovat niin erinomaisia verrattuna harrastuksiin? Miksi näitä ylistetään, mutta harrastuksia pidetään turhakkeena? 
 
Päiväkodissa vanhempi ei ole mukana, vaan lapsi jää sinne itsekseen. Päiväkodissa lapsi opettelee olemaan muiden aikuisten seurassa ja oppii toimimaan ryhmässä. Päiväkodin toiminta on suunnattu suoraan lapselle, toki instituutio on rakentunut vanhempien tarpeelle ja sisälle rakennettu toiminta taas lapsille. 
 
Harrastuksilla ja perhekerholla en näe juurikaan eroa. Kummassakin lapsi toimii vanhemman vastuulla ja vanhempi on mukana toiminnassa. Kummassakin paikassa on muita vanhempia ja lapsia sekä ulkopuolinen vetäjä. Toiminta on tavoitteellista ja antaa lapsille uusia kokemuksia. Niin miksi ihmeessä harrastukset ovat kuitenkin pahaksi tai turhia?  Ja perhekerho on hyväksi lapselle
 

Perheuinti / vauvauinti

Ajattelen, että vanhemmat päättävät mikä on omalle lapselleen parasta ja millaisessa ympäristössä haluaa toimia lapsensa kanssa. Toiset vanhemmat osaavat luonnostaa keksiä lapsen kanssa puuhaa ja virikkeitä kotona. Toiset vanhemmat tarvitsevat perhekerhoja, jossa voivat kohdata toisia vanhempia sekä lapsi saa erilaisia virikkeitä ja toimintaa kuin kotona. Joku vanhempi taas kokee päiväkodin tuovan ratkaisun elämään. Lapsen ollessa hoidossa vanhempi saa tarvitsemansa levähdystauon, eritoten jos muuten ei ole lastenhoitajia lähipiirissä. Osa vanhemmista taas haluaa harrastaa lasten kanssa ja kokea yhdessä lapsen kanssa uusia elämyksiä. Kaikki nämä vaihtoehdot ihan yhtä hyviä.
 
Me olemme Ässän kanssa harrastaneet yhdessä vaikka mitä. Olemme kohdanneet uusia asioita ja tutustuttu yhdessä uusiin ihmisiin. Olemme tällä tavoin oppineet itsestämme ja toisistamme uusia puolia. Näiden harrastusten avulla meidän suhde on mennyt uusiin ulottuvuuksiin ja se on tehnyt meistä entistä läheisemmät (jos tämä nyt voi olla enää mahdollista).
 
Reilu vuosi sitten kerroin meidän teatteriharrastuksesta, joka on opettanut meille kummallekin paljon. Tämän lisäksi käymme uimassa kerran viikossa. Käymme perheliikkarissa, vauvatanssissa sekä ratsastamassa. Joku voi ajatella, että Ässä kärsii tai hänellä ei ole tarpeeksi lepotaukoa, koska harrastuksia on paljon. Itse taas ajattelen, että tämä on ollut minun tapani järjestää Ässälle erilaisia virikkeitä ja yhdessä olon hetkiä. Siinä missä toinen äiti leikkii legoilla tai vie lapsen päiväkotiin, minä pakkaan uintikassin.
 
Ässä nauttii jokaisesta harrastuksestaan. Meillä odotetaan aina uinti ja ratsastus-päiviä. Huomion keskipisteenä oleminen on tuon pojan ehdoton suosikki ja hän on omassa roolissaan teatterilla. Joten en todellakaan sanoisi ainakaan lapsen kärsivän. Koska Ässä ei ole kodinulkopuolisessa hoidossa, niin erilainen toiminta kodin on vilkkaalle pojalle tarpeen.
 
Pitäisikö sitten kaikkien tarjota näin paljon virikkeitä kotihoidossa olevalle lapselleen? Ei. Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee ja mihin on resursseja.
 
Me olemme onnekkaita, kun meillä on ollut tällaiseen mahdollisuus. Ei kaikki teatterit ota alle 1 vuotiaita tai edes alle 5 vuotiaita omiin riveihinsä. Eikä kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta tai innostusta viedä lastaan perheuintiin tai ratsastamaan. Harrastuksiin vaaditaan myös se oman vanhemman mielenkiinto ja into. Ei siellä muuten ole hauskaa.
 
Koemme, että saamme harrastuksista voimaa ja niiden avulla jaksetaan arkea paremmin. Jos harrastukset söisivät voimavarojamme, jättäisimme niistä jokaisen. Harrastukset ovat meidän tapa virkistäytyä. Toiset nauttivat kotona olosta, toiset puistoiluista ja kolmannet kyläilyistä. Meillä käydään uimassa, ratsastamassa ja teatterissa.
 
Mitä te teette lapsen kanssa? Mistä teillä nautitaan?
 
Terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Instagram