Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Tunteita kuohuttava aihe: subjektiivinen päivähoito-oikeus. Jokaisella tuntuu olevan asiaan mielipide, oli niitä lapsia tai sitten ei, mutta mielipide asiaan on. Mitä se subjektiivinen päivähoito-oikeus sitten on? Se tarkoittaa, sitä että jokaisella perheellä on oikeus varhaiskasvatukselliseen päivähoitoon, myös niillä perheillä joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona. Onko tämä päivähoito-oikeus lapsen vai vanhemman etu? Siitäkin on mielipide jokaisella, oli niitä lapsia tai ei. Ja kuten jo arvata saattaa, myös minulla on asiasta mielipide.
 
Alkuvuodesta 2016 hallitus päätti antaa kunnille mahdollisuuden rajata subjektiivisen päivähoito-oikeuden 20h/vko sekä mahdollistivat ryhmäkokojen kasvattamisen. Monet kunnat lähtivät tähän mukaan innolla. Nyt tehdään säätöjä, ajatuksella. Osa kunnista kuitenkin päättivät olla tarttumatta hallituksen tarjoamaan säästömahdollisuuteen, mikä taas herätti kaikenlaisia tunteita sekä mielipiteitä. Oliko tämä rajaus hyvä vai huono asia? No, ainakin se asetti perheet taas kerran epätasa-arvoiseen asemaan. Toki päivähoito-oikeuden väärinkäytöksiä on varmasti ollut, mutta ei niin merkittävästi että siitä suuria säästöjä tulisi. Nyt rajauksen avulla myös ne, perheet jotka ovat oikeasti tarvinneet sen kokoaikaisen paikan lapselleen joutuvat syyniin sekä mahdollisesti luopumaan paikasta.
 
Miksi tämä asia tuli nyt yli puoli vuotta myöhässä minun mieleeni? No, asia tulee minulle ensi keväänä ajankohtaiseksi, aikaisemmin tämä ei koskettanut minun elämääni. Toki aina olen ollut vastaa niitä säästötoimenpiteitä, jotka asettavat kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan toisiinsa nähden, vaikka asia ei minua olisi koskettanutkaan. Eli en ole pitänyt tätäkään leikkausta hyvänä ideana. Jään äitiyslomalle keväällä ja aloimme pohtimaan mitä teemme Ässän hoitopaikalle. Ässä aloitti päivähoidon päiväkodissa pari kuukautta sitten ja on sinne sopeutunut loistavasti. Ässä on saanut paljon uusia kavereita, erilaisia virikkeitä päivään sekä oppinut runsaasti uusia asioita. Ässän kehitys on ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja tästä voimme kiittää laadukasta varhaiskasvatusta, jota päiväkodissa on tarjolla. Päivähoito saattaa olla hyväksi lapsen kehityksen kannalta, myös niiden vanhempien lapsille, jotka ovat kotona.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Varastat hoitopaikan enemmän tarvitsevalta!

 
Pohdin eräässä facebookin keskusteluryhmässä, että antaisinko Ässän jatkaa hoidossa, kun itse jään kotiin äitiyslomalle. Ensimmäiset kommentit olivat, että varastan paikan enemmän tarvitsevalta. Niin, kuka määrittelee sen, kuka tarvitsee enemmän päivähoitopaikkaa kuin toinen? Se kenellä on työ- tai opiskelupaikka, terveys- tai perheongelmia, entäs lapsen kehityksen ongelmat? Alammeko hakemuksissa kilpailemaan sillä, kenen lapsi tarvitsee eniten hoitopaikkaa? Haalimme kaikki mahdolliset todisteet siitä, että juuri minun lapseni tarvitsee hoitoa enemmän kuin sinun?
 
Moni tässä kohtaa ajattelee, että työn ja opiskelun menevän kaiken edelle. Millä perusteella? Voihan työaikaa vähentää, hakeutua vuorotyöhön, hoitaa työt kahden aikuisen taloudessa niin, että toinen vanhemmista on kotona. Mikä oikeus vanhemmilla on yhtäaikaa olla töissä? Entä etätyömahdollisuus? Onko nämä kaikki selvitetty työnantajan kanssa, ennen kuin laitetaan päivähoitohakemus? Ja entäs jos vanhempi tai molemmat tekevät vuorotyötä, onko heillä silti oikeus vapaapäivinä taikka iltavuoroon mennessä viedä teneva aamulla hoitoon? Entäs onko sukulaiset selvitetty? Eikös kukaan sukulaisista voisi hoitaa lasta vanhempien ollessa töissä tai opiskelemassa? Entä yksityisen lastenhoitajan palkkaaminen kotiin? Jos kerran ollaan töissä, niin eikö sitä voi palkata kotiin yksityisen lastenhoitajan? Tähänkin saa tukea valtiolta, että kunnilta. Koulussa pystyy monet asiat suorittamaan kotona ja vaikka yöaikaan lapsen nukkuessa. Opiskelua on monimuotona ja luentoja järjestetään iltaisin sekä viikonloppuisin, eli onko hoitopaikka aivan välttämätön? Eli onko nämä kaikki selvitetty, ennen kuin laitetaan se päivähoitohakemus vetämään?
 
Entäs sitten työtön työnhakija? Miksi tämä ei olisi oikeutettu viemään lastaan hoitoon? Hänen tehtävänsä työttömänä on hakea aktiivisesti töitä. Työhaastatteluihin ei mennä lapsi kainalossa. Haastattelut voivat tulla todella nopealla aikataululla ja saattavat mennä sivusuun jos ei saa lastenhoitoa järjestymään. Entäs sitten töiden aloitus? Haastattelussa kysytään, voitko aloittaa heti? No, en voi koska lapsen hoitopaikan haku olisi pitänyt aloittaa 4kk ennen hoidon tarvetta. Toki, kunnalla on velvollisuus tällaisissa tapauksissa järjestää hoitopaikka 2 viikossa, mutta paikka voi olla vaikka missä. Ei välttämättä ole kulkuyhteyksiä ja tarvitaan auto. Paikka saattaa olla kodista nähden useita kymmeniä kilometrejä toiseen suuntaan työpaikan suhteen, jolloin hoitopäivät saattavat venyä maksimin maksimiksi ja työmatkaan tulla jopa 100km lisämatkaa.
 
Varastanko oikeasti jonkun paikan päivähoidossa, jos vien sinne lapseni vaikka itse olisin kotona. Ei, en varasta. Sillä jos jättäisin lapseni kotiin, nipsaistaan se paikka kokonaan pois ja leikataan henkilökunnasta. Henkilökuntahan mitoitetaan sen mukaan, kuinka paljon on hoitopaikkaa tarvitsevia lapsia. Kun lapset vähenee, vähenee sitä mukaan myös henkilökunta. Päiväkoteja lakkautetaan ja yhdistetään suurpäiväkodeiksi. Näin käy sillä kuntahan on aina ollut velvollinen järjestämään lasten hoidon, oli ne vanhemmat sitten kotona tai töissä. Eli ei sillä varasteta kenenkään hoitopaikkaa, jos lapsi viedään hoitoon vanhemman ollessa kotona, vaan sillä ennemminkin luodaan työpaikkoja päiväkoteihin.
 
 

Lapsen paikka on kotona

 
 
Niin, lapsen paikka on kotona... Tämä on toinen argumentti mitä käytetään, kun pohditaan lapsen/ perheen oikeutta hoitopaikkaan. Tämän argumentin avulla vanhemmat leimataan kykenemättömiksi lapsenkasvattajiksi, jos vievät lapsen hoitoon. Aletaan pohtimaan miksi tuo on  ylipäätään tehnyt lapsia, jos ei niitä kykene hoitamaan. Sairailla tai ongelmaperheillä ei ole oikeutta lapsiin. Jos lapsia on pystynyt tekemään, niin ne on pystyttävä myös hoitamaan, näin sanoo kansa.
 
Vaahdotaan myös siitä, että virikelapset päivähoidossa ovat vanhempien laiskuutta. Lapsi saa kaikki tarvisemansa virikkeet kotona. Onko tosiaan näin? Kuvitellaan tilanne: äiti vastasyntyneen koliikkivauvan kanssa kotona, perheen 3 vuotias villipoika on äidin sekä vastasyntyneen kanssa kotona, koska oikeutta päivähoitoon ei ole. Äidin aika menee vauvaa kannellessa sekä hyssytellessä tissillä, lisäksi äiti kärsii kovasta univelasta vauvan huutaessa kaikki yöt. Äiti yrittää epätoivoisesti keksiä 3 vuotiaalle virikkeitä, jotka tulevat lopulta muodostumaan suurimmalta osin tv:stä sekä tabletista. Lapsi kasvatetaan viihdekeskusten keskellä, koska äiti ei kerkeä aloitusta pidemmälle askarteluprojekteissa tai hiekkalinnoissa. Elämä aikatauluttuu vauvan mukaan, ainakin alkuun. Tämä saattaa johtaa lapsen agressiiviseen käytökseen tai masennukseen. Mutta kyllähän äidin on kyettävä lapsi hoitamaan väsymyksestä, kiireestä yms huolimatta, sillä äidit ovat superihmisiä. Jos et kykene, olet huono vanhempi.
 
Puhutaan myös, että onhan niitä kerhoja, muskareita sekä muuta toimintaa vanhemmille lapsille. Ei tarvitse mennä päiväkotiin. Joissakin kunnissa toki näin on, toisissa ei  ja kolmansissa taas matkaa lähimpään kerhoon saattaa olla 50km suunta. Joillakin paikkakunnilla vain seurakunnat järjestävät avoimen päivätoiminnan. Entä jos ei kuulu seurakuntaan? Toki nämäkin on kaikille avoimia, mutta silti kerhotoimintaan kuuluu yhteiset rukoushetket, jotka eivät välttämättä ole ateistin tai muun uskontokunnan edustajan mieleen. Kaikissa perhekerhoissa lasta ei saa jättää kerhoon vaan vanhemman pitää olla mukana toiminnassa. Toisiin kerhoihin ei saa mennä pienen vauvan kanssa. Avoimen kerhotoiminnan suhteen olemme eri kunnissa epätasa-arvoisessa asemassa. Pääkaupunkiseudulla ei toki tällaista ongelmaa olekaan, mutta eihän esim. Helsinki rajannut subjektiivista päivähoitoa muutenkaan.
 
 

Eriarvoisuus tuo häpeää

 
 
Kun haemme oikeutta päivähoitoon perheolojen, sairauden, lapsen kehityksen tai sosiaalisten suhteiden vuoksi, todistetaakka on suuri. Vaaditaan kaikkia mahdollisia lausuntoja lääkäreiltä ja sosiaaliviranomaisilta. Elämäsi tutkitaan suurennuslasin kanssa. Onko tällä perheellä oikeus tuoda lapsi hoitoon vaikka toinen (tai molemmat) vanhemmista on kotona? Nämä vanhemmat myös tunnetaan päivähoidon muiden vanhempien keskuudessa. Heistä supistaan, pohditaan ovatko vanhemmat laiskoja, alkoholisteja vai mielenterveysongelmaisia. Eihän muuten lasta tuoda hoitoon! Lapsen paikka on kotona! Eli huonojen vanhempien leima on selvä.
 
Vanhemmat, jotka vievät lapsen hoitoon ollessaan itse kotona tuo heille häpeää. Heidät leimataan ja tuomitaan. Häpeä voi kasvaa niin suureksi, ettei lasta kehtaa viedä hoitoon vaikka se kuinka olisi lapsen edunmukaista. Häpeä on paha  ja vaarallinen asia. Häpeä saa ihmiset kärsimään sekä tuntemaan itsensä toisarvoikseksi kansalaisiksi. Häpeä saattaa olla erittäin vaarallinen tunne. Se saattaa viedä ihmiset äärirajoille, joka voi johtaa äärimmäisiin ratkaisuihin. Sillä emmehän me voi koskaan tietää, miksi toinen vie lapsensa hoitoon. Taustalla voi olla vaikka mitä ja se päivähoitopaikka on saanut pidettyä ihmiset pinnalla.
 
Kiitos yhteiskunta, kun veit subjektiivisen päivähoidon. Nyt ne, jotka tuovat lapsen syystä tai toisesta 20h/vko hoitoon, tuomitaan lapsiperheiden suuressa juryssa. Tuomio ei ole todellakaan perheille imarteleva. Kiitos, että kasvatitte eriarvoisuutta ja löitte stigman tietyille perheille. Aivan mahtava suoritus. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole voitu olla varmoja, onko vanhemmat töissä tai opiskelemassa. Toki onhan varmasti epäilty kotona lorvimista, mutta jos lapsi on ollut koko aikaisessa hoidossa ja puettuna asianmukaisesti, ne ovat olleet vain epäilyjä. Nyt kun lapsi yhtäkkiä jääkin vaan osapäiväiseen hoitoon, leima voidaan lyödä otsaan.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus  

Jatkaako Ässä päivähoidossa, kun minä jään kotiin? En ole tehnyt vielä asian suhteen ratkaisua. Meidän kunta on rajoittanut subjektiivisen päivähoidon 20h/vko, mutta esim. minulla on oikeus viedä Ässä hoitoon koko päiväisesti. En usko, että tulen käyttämään oikeuttani tuohon koko päiväseen hoitoon, kiitos siitä tulevan lopullisen stigman. Pahin leima tulee siitä, että viedään lapsi hoitoon, kun ollaan toisen lapsen kanssa kotona. Voidaan myös alkaa epäilemään, onko se vika sittenkin Ässässä? En vain yksinkertaisesti kehtaa. En halua julistaa maailmalle, että olen tehnyt lapsia ja en niistä kykene itse omatoimisesti huolehtimaan. Koska olen ns. vammainen, minulla on myös kovempi näyttämisen tarve, että pärjään. Kaikki toimintani on muutenkin suurennuslasin alla. Minulla ei ole oikeutta sanoa, että en jaksa tai pysty, koska samantien lyödään esiin se, miksi olen sitten hommannut lapsia. Tosiasia on, että tässä yhteiskunnassa vain terveillä on oikeus hommata lapsia ja valittaa elämän raskaudesta.
 
Kuitenkin jokin itsesuojeluvaisto minua kehoittaa antaa Ässän jatkaa hoidossa puolipäiväisesti, häpeästä huolimatta. Jos kunnassamme olisi kerhotoimintaa tai muuta viriketoimintaa arkipäivisin useammin kuin kerran viikossa, niin en edes pohtisi jääkö Ässä hoitoon vai ei. Mutta koska näin ei ole, minun tulee vakavasti miettiä pystynkö järjestämään pienen vauvan kanssa Ässälle tarpeeksi aktiviteettia. Onko minusta askartelemaan, ulkoilemaan, leikkimään ja lukemaan tissitakiaisen kanssa. Entä jos vauvalla on koliikki ja olen kuin zombie? Niin, tätä minun toki olisi pitänyt miettiä ennen kuin pamahdan paksuksi.
 
Koska vauvan on määrä syntyä keväällä, tulee Ässä todennäköisesti jatkamaan kevään päivähoidossa. Kesällä Ässä jää kesälomille ja syksyä mietitään sitten myöhemmin. Jos irtisanomme päivhoitopaikan, ei Ässä välttämättä pääse juuri samaan päiväkotiin tuttujen hoitajien ja ystävien luokse. Ja päiväkoti, jota meille tarjotaan tilalle voi olla jopa 27km päässä kotoamme. Tämä on myös yksi syy, miksi joudun pohtimaan todella tarkasti onko meidän järkeä irtisanoa hoitopaikkaa laisinkaan. Toki voimme pitää paikan ja maksaa hoidosta vaikka Ässä ei siellä olisi, mutta en myöskään siinä näe mitään järkeä. Yhtä hyvinhän voisin vetää rahaa vessanpöntöstä alas. Meillä ei ole sellaista mahdollisuutta, että paikan voi jättää odottamaan muutamaksi vuodeksi, kun päätän palata takaisin työmarkkinoille, toisissa kunnissa tämä on mahdollista. Eli aika näyttää mitä tuleman pitää meidän perheen kohdalla.
 
Mitäs mieltä sinä olet, onko oikein viedä lapsi hoitoon vaikka itse on kotona? Oletko vienyt lapsen hoitoon vaikka itse olet ollut kotona?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016