Kuva: pixabay

Olen löytänyt nyt sen hetken, kun minulle tulee tunne, että toivoisin ettei minulla olisi lapsia. Se on hetki, kun haluat ostaa itsellesi karkkipussin, mutta et pysty käydä ostamassa sitä ilman niitä lapsia. Ja kun tahtoiässä oleva lapsi on mukana karkin hakureissulla, niin tottahan toki hänenkin on saatava jotakin.

Karkin himoissani päädyin alkuvuonna lähtemään uhkarohkeasti lasten kanssa karkkikaupoille. Kauhukuvat karkkihyllyllä kirkuvista ipanoista vilisi silmissäni. Paniikissa keksin tarjota Ässälle smoothie-pussia taikka välipalapatukkaa ja nämä kelpasi mainiosti. Innoissaan vietiin itse kassan hihnalle ja odotettiin koska on maksettu, jotta voidaan herkutella. Huokasin helpotuksesta.

Erävoitto: äiti 1 – Ässä 0

Ässän saavuttaessa kolmen vuoden iän alkoi karkkihyllyn antimet kiinnostaa. Huomio kiinnittyi muumi, puuha-pete ja muihin tuttuihin hahmoihin karkkipusseissa ja rasioissa. Tällaisia oli saatava! Enää omien karkkien ostaminen ollutkaan sujuvaa. Joten jouduin puntaroimaan myönnänkö kolme ja puoli vuotiaalle karkkipäivän, jolloin saa syödä yhden pienen karkin. Oma karkin himo voitti ja Ässä sai karkkipäivänsä.

Ensimmäisillä kerroilla kaikki meni kivasti. Annoin Ässän valikoida muutamasta pienestä karkkirasiasta yhden mieluisan vaihtoehdon, kun hain itselleni sen 300g jättisäkin. Kunnes tuli se kerta, joka pani minut miettimään uudelleen koko karkkipäivää.

Karkkihyllyllä.

"Sä saat valikoida yhden pienen karkin. Nämä on vaihtoehdot."

Ässä pohtii todella pitkään. Olen jo ehtinyt käydä valikoimassa oman pussini...

"Ootko jo päättänyt?

Lopulta Ässä poimii käteensä muumikarkkipussin, joka ei ollut annetuissa vaihtoehdoissa.

"Mä otan tän, kun tää oli suurin mun vaihtoehdoista.

Ennen kuin ehdin huomauttaa ettei kyseinen karkkipussi ollut annetuissa vaihtoehdoissa, on Ässä heittänyt pussin kärryyn ja alkanut tutkimaan minun valikoimaa karkkipussia ja suklaapatukkaa.

"Kuule, äiti. Tämä on aika iso pussi... Kannattaako sun syödä tämä? Jos syöt tämän susta tulee tosi iso! Niinku läski. Kato, sokeri lihottaa. Karkissa on sokeria. Laitetaan tää pois, jooko?" 

Katson silmät pyöreänä tuota kupeitteni hedelmää, enkä tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Lopulta suu pieleni alkavat nykiä ja yritän pidättää hihitystä. Yritän ottaa vakavimmani äänen ja sanon:

"Jos et saarnaa minun karkkipussista, niin saat tämän kerran ottaa tuon pussin, mikä ei ollut niissä sinun vaihtoehdoissa. Sopisiko sinulle tämmöinen diili?"

Ässän ei tarvinnut kauan miettiä, kun suostui ehdotukseeni.

OTTELUTAPPIO: äiti 1 – Ässä 100

Tämä kohtaus sai minut kuitenkin päättämään, että jatkossa ostan karkkini salaa. Tulee harvemmin ostettua herkkuja, joten säästyy rahaa ja Ässä säästyy turhalta sokeriryöpyltä. Ainakin vielä hetken.

Saako teillä minkä ikäset lapset syödä karkkia? Onko teillä karkkipäiviä?

Terkuin, Kati

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Instagram