Raskausajan paheita

Nyt olen löytänyt sen! Nimittäin täydellisen tekosyyn kaikille minun pikkuisille paheilleni. Nimittäin RASKAUS! Kukaan ei voi minua näistä pienistä harmittomista paheistani moralisoida. Tai voi, mutta ei varmastikaan uskalla. Kuka hullu, nyt lähtisi kinaamaan raskaana olevan naisen kanssa esimerkiksi siitä, että onko okei syödä suklaata aamupalalla? Tai korvata lounas jäätelöllä? Minä en ainakaan uskaltaisi? Uskaltaisitko sinä?
Olenhan minä aina ollut suhteellisen perso makealle, mutta olen onnistunut tarvittaessa hillitsemään itseäni. Eritoten silloin, jos mies on alkanut huomauttelemaan jenkkakahvoista ja levinneestä takamuksesta. Silloin olen vaihtanut sokeriöverit treenaamiseen, kunnes olen voinut taas hyvällä omalla tunnolla mussuttaa suklaata lueskellen hyvää kirjaa tai syventyä tyhjentämään jäätelöpurkkia sohvan nurkassa lehden parissa. Mutta nyt minulle on jälleen avautunut portit minun omaan taivaaseeni (tai helvettiin, jos jälkiseuraamuksia rupeaa ajattelemaan). Sillä nyt voin hyvällä omalla tunnolla vaihtaa ne treenivaatteet pieruverkkareihin ja kasvikset suklaaseen, ainakin seuraavaksi 40 viikoksi. Vai mitä?

Raskausajan paheita

KOSKA OLEN RASKAANA, voin syödä jäätelöä, suklaata ja karkkia niin paljon kuin haluan sekä milloin haluan. Voin korvata ruuat herkuilla, jos siltä tuntuu tai herätä keskellä yötä kaapimaan kitaani pakkaseen unohtuneen jäätelön lopun. Kyllä se makean syönti sitten aikanaan loppuu, viimeistään silloin, kun tulee pahaolo suklaaövereistä. Jos ei lopu kokonaan, niin loppuu ainakin hetkeksi.
KOSKA OLEN RASKAANA, voin siirtää salilla käyntiä aina huomiseen. Tai ensi viikkoon. Tai oikeastaan voin unohtaa koko liikuntaharrastuksen raskauden ajaksi.
KOSKA OLEN RASKAANA, voin kulkea koko päivän pieruverkkareissa. Voin lähteä niissä myös kaupungille tai ihan minne vain. Kaikki kiristävät ja puristavat vaatteet voin tunkea laatikossa varastoon ja korvata ne mukavilla sekä väljillä tunikoilla ja legginseillä.
KOSKA OLEN RASKAANA, saan kiukutella kotona pienistäkin asioista ja perheeni kuuluu se kestää ilman vastaväitteitä. Minulla on lupa huomautella tiskeistä ja sotkuista. Saan mököttää siitä, jos mies on erehtynyt tuomaan väärän leivän kaupasta, vaikka itse olisin juuri sitä leipää aikaisemmin pyytänyt. Sillä onhan se minun oikeuteni vaihtaa mielipidettä joka toinen sekuntti.
KOSKA OLEN RASKAANA, minut on vapautettu kotitöistä aina silloin kuin haluan. Ja saan levätä aina silloin, kuin minua alkaa väsyttää. Ja jos olen lepäämässä, niin kukaan ei saa minua häiritä vaikka maailman loppu olisi tulossa.
Tämän kaiken voin tehdä hyvällä omalla tunnolla ja ilman paheksuvia katseita sekä valituksia, KOSKA OLEN RASKAANA. Eihän tämä ole kuin yksi pieni hetki elämästä, joten eikö siitä saisi ottaa kaiken ilon irti? Onneksi mieheni on alistunut kohtaloonsa ja on valmis jälleen kerran kestää hirviövaimoa seuraavat kuukaudet. Luulen, että hänellä on tähän tarkoitukseen aamukampa, josta laskee kuinka monta aamua hänen täytyy vielä kestää tätä, ennen kuin kaikki palaa takaisin ennalleen. Ja koska minä tiedän, että olemme tässä tilanteessa nyt viimeisen kerran, aion ottaa täyden ilon irti koko ajasta.
 
HUOM! Tämä teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ihan kaikkea ei kannata ottaa kirjaimellisesti... Vai kannattaako?
 
Oletko sinä käyttänyt raskautta tekosyynä? Mihin?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016