Jokaisella onnettomuudella on oma ketjureaktio. Onnettomuus on aina monien sattumien summa. Liikenneonnettomuudessa ketjureaktio alkaa, kun osalliset lähtevät liikenteeseen. Onnettomuuteen vaikuttavat lähtöaika, kokemukset, tunnetila, sää sekä kaikki muut vallitsevat olosuhteet. Kaikki mitä matkalla tapahtuu, ennen kuin se onnettomuus sattuu, vaikuttavat onnettomuuden laajuuteen. Ja kun se onnettomuus viimein tapahtuu aika pysähtyy, alkaa selviytymistaisto. Kerron teille erään onnettomuuden ketjureaktion. Onnettomuus sattui torstaina 27.10 kello 7.32.
 

Näy pimeällä

 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Ajattelitko sinä mitään muuta kuin hetken päästä lähtevää junaa, johon sinä olit juoksemassa kiireellä? Ajattelitko kenties sitä, että et ehdi töihin ajoissa, jos myöhästyt junasta? Mitä sitten jos olisit myöhästynyt töistä? Olisitko ollut harmissasi, että joudut mahdollisesti korvaamaan ne minuutit työnanatajalle mitkä tulet myöhässä? Pelkäsitkö mahdollisesti, että tulee sanomista jos myöhästyt? Vai oliko sinulla todellakin niin kova kiire, ettet lainkaan ehdi katsomaan mitä ympärillä tapahtuu? Miksi et vain lähtenyt aamulla ajoissa? Tapahtuiko kotona jotain, mikä esti sinut lähtemään ajoissa junaan? Vai oletko sinä ihminen, jolla muutenkin tapana jättää kaikki viime tinkaan?
 
 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Ajattelitko sinä, että koska olet jalankulkija sinulla on oikeus juosta suojatielle katsomatta ympärille? Ajattelitko sinä lainkaan sitä tosiasiaa, että sinua ei välttämättä näe, koska olit tehnyt loistava työtä maastoutumalla ympäristöön? Olit oikean elämän kameleontti. Soitko hetkenkään ajatusta sille tosiasialle, että sää olosuhteet olivat muutenkin huonot ja liikenteeseen oli annettu varoitus huonosta ajokelistä?
 
 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Ajattelitko lainkaan sitä nuorta kevarilla ajavaa, joka tuli autoni takaa? Soitko hetken ajatusta sille, että ehtiikö hän pysähtymään, kun minä teen äkkijarrutuksen, jotta sinä selviäisit hengissä? Mietitkö mitä hän koki sillä hetkellä, kun hän iskeytyi minun takapuskuriin? Ajattelitko vain, että se oli sen vika, mitä ei pitänyt turvaväliä? Huomasitko lainkaan, että hänet jouduttiin nostamaan maasta ylös ja hän oli satuttanut itsensä? Välititkö sinä mistään muusta kuin omasta ehtimisestä junaan?
 
 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Ajattelitko hetkeäkään miten hyvä tuuri sinulla oli, että minun refleksini toimivat niin hyvin? Mietitkö sekunnin vertaa, etten välttämättä ehdikään tehdä äkkijarrutusta? Tai sateinen tie on niin liukas, ettei se auto vaan pysähdy? Huomasitko edes miten lähellä oli, etten ajannut sinun päälle?
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Soitko hetken ajatusta kuka sitä autoa ajoi? Autoa ajoi nainen, joka oli kuin ihmeen kaupalla tullut raskaaksi. Autoa ajoi kahden ihanan lapsen äiti ja yhden ihanan miehen vaimo. Autoa ajoi ihminen, joka oli kuin ihmeen kaupalla selvinnyt monesta ja oli onnistunut säilyttämään oman mielenterveytensä ja positiivisen elämänasenteen. Ajattelitko lainkaan, että tällä sinun uhkarohkealla tempauksella saattaisi olla vakaviakin seurauksia? Autoni olisi saattanut ajautua vastaantulevien kaistalle tai luisua sillalta alas? Takaa tuleva ajoneuvo olisi saattanut olla rekka, joka olisi liiskannut minut. Ajattelitko miten onnekas olit, että takaa tuli "vain" kevari. Mutta ajattelitko sitä, että äkkijarrutuksen johdosta turvavyöni lukittui ja kiristi vatsani?
 
 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit? Ajattelitko lainkaan minkälaisen helvetin pistit autoa ajaneen naisen ja nuoren kevaritytön käymään läpi? Sinun tempauksen vuoksi  toivottu, odotettu ja kaivattu raskaus olisi saattanut päättyä. Onneksi enkeleitä oli matkassa ja vauva voi hyvin. Äidistä ei sitten varmaa olekaan. Sinun tempauksesi vuoksi, tämä äiti satutti selkänsä, niskansa ja polvensa ja joutui jäämään ainakin viikon sairauslomalle. Nuori kevarityttö satutti jalkansa ja löi päänsä pahasti iskeytyessään minun takalasiini. Kummallekin aiheutit trauman, josta selviytyminen voi viedä aikaa. Kumpikin varmasti tulee käymään pienen kamppailun, kun seuraavan kerran pitäisi lähteä liikenteeseen. Kummankin kulkuneuvo on tällä hetkellä korjaamolla ja meidän vakuutusyhtiöt tappelevat kuka maksaa ja mitäkin. Toki peräänajaja on se syyllinen, mutta me kaikki tiedämme, kuka on tämän tarinan oikea syyllinen. Vai mitä?
 
 
Hei, sinä keski-ikäinen mies, joka juoksit pimeällä sateisella ilmalla, tummissa vaatteissa ilman heijastimia suoraan eteeni tielle. Mitä sinä ajattelit, kun tulit huutamaan minulle kuinka kova kiire sinulla on ja käskit minun hoitaa tilanne. Tajusitko lainkaan, että meidän muiden kiire juuri päättyi, kun sinä jatkoit juoksua junalle. Kun istahdit junaan, mietitkö miten lähellä oli, että sinullakin olisi kiire päättynyt? Soitko enää ajatuksia meille, jotka jäimme jälkeesi odottamaan ambulanssia ja poliisia? Toivottavasti ehdit töihin ja päiväsi oli hyvä. Sillä minä makaan tätä kirjoittaessani äitiyspoliklinikalla ja itken onnesta, että vauvallani on tällä hetkellä kaikki hyvin. Huomisesta en tiedä. Mietin myös, että jos olisin lähtenyt kaksi minuuttia aikaisemmin tai myöhemmin, tätä onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Kevaritytön kohtaloa en tiedä, tiedän vain että hänet tullaan puhalluttamaan sekä hän joutuu verikokeisiin ja lääkärintarkastukseen. Tiedän myös, että poliisit ovat tehneet tapauksesta rikosilmoituksen ja tästä seuraa rikostutkinta, koska henkilövahinkoja on tapahtunut. Toivottavasti tämä ketjureaktio oli sen arvoista.
 
KIITOS!
 
 
Hyvät rakkaat ihmiset! Käyttäkää niitä heijastimia! Älkää juosko pimeällä suojatielle! Me autoilijat ei välttämättä nähdä teitä ennen kuin on jo myöhäistä. Muistakaa myös, että sateella ja pakkasilla tiet ovat liukkaat ja jarrutusmatakat pitenevät. Kiitos ❤️

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016