Vanamo kide kaiku / äidin ja pojan uhmaikä
Vanamo kide kaiku / äidin ja pojan uhmaikä
 
Enpä olisi koskaan uskonut, että tällainen päivä tulee vastaan... Päivä, jolloin kaikki tunteeni heittää härän pyllyä ja muuttaa minut ihmiseksi jollainen en halua olla. Päivä, jolloin alan tuntemaan oikeaa ja suurta mustasukkaisuutta. En sellaista pientä ja kaunista vaan oikeaa kunnollista, suurta ja rumaa mustasukkaisuutta. Sellaista mustasukkaisuutta, johon on ripautettu mukaan erittäin rumaa kateutta. Tunnen voimakasta mustasukkaisuutta ja kateutta. En ole tästä ylpeä, en ollenkaan. Todellisuudessa asia hävettää todella paljon. Mutta en kuitenkaan voi näillä tunteilleni mitään.
 
Tunnistin nämä tunteet ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten. Silloin tunteet tulivat yllätteän ja olivat hetkessä ohi. Tunteet kuitenkin palasivat kovempana uudelleen. Ja nyt nämä ikävät tunteet ovat pesiytyneet sydämeeni varmaan pysyvästi. Tai ainakin siksi aikaa kunnes saan ne työstettyä toisenlaisiksi tai ainakin hyväksyttyä osaksi elämää.
 
Mistä minä olen mustasukkainen? Tai kenelle olen kateellinen? Tämä onkin hieman naurettavaa... Olen mustasukkainen meidän taaperosta eli Ässästä. Ja kateellinen olen Isimiehelle tai oikeammin Isimiehen saamaan ihailuun. Minä olen siis menettänyt sen ykköspaikan. Paikan menetys tapahtui hitaasti ja salakavalasti. En edes itse huomannut sitä, ennen kuin olin jo paikkani menettänyt. Olen ollut ihan liikaa vauvakuplassa, enkä ole huomannut mitä ympärillä tapahtui.
 
Minä olen tottunut olemaan Ässän koko elämä. Se aikuinen, johon turvataan, joka halutaan lukemaan iltasatu, jonka kanssa hassutellaan ja jolle kerrotaan kaikki hassut jutut. Me olimme Ässän kanssa kaksikko, me yhdessä vastaan muut. Mutta sitten jokin muuttui ja menetin paikkani.
 

Mä en enää leiki sun kaa!

 
Nyt meidän väliin on astellut kiukku, uhma ja vauva. Tämä kolmikko alkoi rakentamaan meidän välillä inhottavaa kuilua. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan hiipimällä ja huomaamatta. Nyt Ässän elämän ykkösaikuinen onkin isi. Äiti on tyhmä ja inhottava! Isin saapumista kotiin odotetaan ja päivät kuluvat isiä odottaen. Isi antaa ruuan, vie kylpyyn ja tulee peittelemään. Äiti ei kelpaa enää mihinkään, paitsi silloin kun isi on töissä. Olen muuttunut komentelevaksi, tylsäksi ja ikäväksi.
 

Mä kerron susta isille!

 

Tämä lause kaikui meidän talossa ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten, kun pyysin Ässää pukemaan kumisaappaat, että voidaan lähteä ulos. Tuo lause satutti ja viilsi kovaa sydämeen. Silloin tajusin kunnolla, että paikkani on menetetty. Ja nyt on Isimiehen vuoro olla se ykkönen. Tuota inhottavaa lausetta seurasi kunnollinen kiukkukohtaus, jossa äiti sai kumisaappaasta päähän ja kiljumista kesti muutama minuutti ennen kuin saappaat päätyivät jalkaan.
 
Tiedän, tämä on vaihe joka menee ohi. Vaiheen tarkoituksena on irtaantua äidistä ja alkaa tiedostaa oma itsenäisyys sekä ottaa kontaktia muuhun maailmaan. Tämä vaihe tuli nyt vain rajulla voimalla, koska Ässän maailman mullisti Silmu. Pikkuveli, joka vie äidin huomiota aivan liian paljon. Joten jos minä tunnen mustasukkaisuutta ja kateutta Isimiehen ja Ässän välisestä suhteesta, niin Ässä todennäköisesti tuntee aivan samoin minun ja Silmun välisestä suhteesta. Mikä korostuu voimakkaana uhmana sekä kiukutteluna äitiä kohtaan ja isin ihannoimisena.
 

Kolme vuotiaan elämää voi leimata uhmaikä. Tällä kaudella on tärkeä merkitys lapsen harjoitellessa oman tahdon ilmaisua ja säätelyä. Useimmilla uhmaikä laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana. Uhmaiän kuohunnat kokenut lapsi on käynyt läpi tärkeän vaiheen itsenäistymiskehitystä, joka kasvattaa hänestä itsenäisen persoonan. Jos vanhemmat asettavat turvalliset rajat, mutta antavat myös tilaa ilmaista ja harjoitella tahtomista, lapselle kehittyy totuudenmukainen kuva itsestään ja taidoistaan sekä siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä ja oikein. Lapsi haluaa harjoitella omatoimisuutta ja toivoo, että hänen osaamisensa ja oikeat tekonsa huomataan ja niistä kiitetään. Rohkaisu, kiitos ja kehuminen tukevat lapsen itsetunnon kehittymistä. Lapsi on määrätietoisuudestaan ja avoimuudestaan huolimatta varsin herkkä ja pahoittaa mielensä helposti. Lapsen tunne-elämää kehittää se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lastakin tunnistamaan tunteitaan sanoittamalla niitä.(persoonallisuuden kehitys lapsuudessa: mll)

 

Kuinka selvitä tunnemyrskyssä?

 
Kun kaksi ihmistä kohtaan, jolla kummallakin jyllää voimakkaat tunteet, on parasta tämän äidin vetää aikuisen housut jalkaan ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Yritän työntää oman mustasukkaisuuteni sekä kateuteni syrjään ja asettua Ässän asemaan. Yritän olla pitkäpinnainen, ystävällinen ja johdonmukainen sekä mikä tärkeintä läsnä ja saatavilla. Minulle pitää riittää nopeat halit sekä pusut, kun isi on poissa, ne hetket jolloin äiti kelpaa. Kun isi taas saapuu paikalle, yritän kestää aikuismaisesti hylkäämiseni. Onneksi aika ajoin kuuluu kuiskaus:
 

Äiti, mä rakastan sua. Oot paras.

Ja taas jaksan <3

 
 
 
 
 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016