Töihin vai hoitovapaalle? Vanamo kide kaiku
Töihin vai hoitovapaalle? Vanamo kide kaiku
Menneellä viikolla minua taas heräteltiin vauvakuplasta. Töistä otettiin yhteyttä ja kysyttiin milloin olen ajatellut palata töihin. TÖIHIN?!? Vastahan sitä jäätiin kotiin. Samalla ajatuksissani yritin laskea, että milloin se vanhempainvapaa oikein päättyy. Todellisuus iski koruttomasti ja tajusin, että vapaat päättyvät jo tammikuussa. Jäljellä on enää kolme kuukautta...
Olen autuaasti unohtanut työt, kun päätimme panna talon myyntiin. En ollut uhrannut ajatustakaan asialle. Nyt iski stressi. Haluanko palata töihin? Vai jatkaako kotona oloa? Ja mikä tärkeintä, onko minulla varaa jäädä kotiin? Päätös pitää tehdä tämän kuun aikana, sillä minun tulee ilmoittaa työnantajalle vähintään kaksi kuukautta ennen hoitovapaalle jäämistä. Tosin päivähoitopaikka olisi pitänyt hakea neljä kuukautta ennen hoidon alkamista, eli täytyy pitää ainakin kertyneet lomat ennen töihin paluuta.
 
Aloin kartoittamaan vaihtoehtoja, joita on kolme:
  1. Jään kotiin hoitovapaalle ja haen kelasta lasten kotihoidon tukea (338,34€ alle 3 vuotiaasta lapsesta + 65,09 yli 3 vuotiaasta lapsesta). Yritämme elää mahdollisimman pienellä budjetilla ja lopetan nettishoppailun. Yritän mahdollisesti hakea itselle aktiivisesti viikonlopuille keikkatöitä.
  2. Menen takaisin töihin kokopäiväisesti ja haen lapsille päiväkotipaikan. Päivähoitomaksu 551€/kk + työmatkat + työpaikkaruokailu + työvaatteet + päiväkotiin tarvittavia tarvikkeita = n. 1000€/kk kuluja. Mikä on arvo menetetylle ajalle? Kuinka paljon minulle maksettiinkaan palkkaa?
  3. Menen osittain takaisin töihin, esim 2-3pvä/vko. Puolet palkasta ja hoitomaksu tippuisi n. 350€/kk. Kuukaudessa tulisi kuluja n. 700€. Mutta saisin muutamana päivänä viikossa ajatustyötä vaativaa puuhaa ja mikä tärkeintä aikuisia ympärille.
Kun katsoin Silmua, vaihtoehto 2 sulkeutui. En voisi missään tapauksessa laittaa tätä pientä ihmettä kokopäivähoitoon, hän on aivan liian pieni. Eli kamppailu käydään vaihtoehto 1 ja 3 välillä. Päädyin kysymään työnantajaltani osittaista työaikaa.

Sinun työtäsi ei ole mahdollista tehdä osa-aikaisesti.

Vastaus järkytti. Olin suunnitellut jo MS-taudin vuoksi siirtymistä osittaiseen työaikaan, jotta jaksaisin töissä paremmin. Asiasta olin keskustellut jo ennen äitiyslomalle jäämistä ja olin kuvitellut asian olevan ok. Mutta nyt minulle tehdään selväksi, että minun omaa työtäni ei voi tehdä osa-aikaisesti ja jos haluan pudottaa työaikaa, niin minun tehtäväni siirretään, mutta minne? Olenko minä lainkaan kykenevä töihin ja jos niin millaiseen? Pudotetaan pommi:

 

KOLMIKANTANEUVOTTELU

Niinpä niin, nyt selvitetään sitten työkykyä. En ole koskaan ajatellut, etten olisi kykenevä työhöni, en vain jaksa tehdä sitä kokopäiväisesti. Tällä hetkellä ajatukseni risteilevät vinhasti. Ajatellaanko tosiaan vielä vuonna 2017 ettei MS-tautia sairastava ole kykenevä normaaliin työhön? Tai onko halu pudottaa työaikaa merkki siitä, että myös työtehtävät pitää vaihtaa yksinkertaisemmaksi? En tiedä pitäisikö minun olla loukkaantunut vai iloinen, että minun työssäjaksamisesta aletaan huolehtimaan.
Entä mitä minä haluan? En oikeasti enää tiedä. Haluanko edes olla enää tällä alalla? Ehkä. Rakastan työtäni, mutta... Jos saisin tehdä ihan mitä vaan, kirjottaisin. Rakastan kirjoittamista. Haluaisin kirjoittaa ammattitekstejä, mielipiteitä, ajatuksia ja ehkä novelleja. Voisin myös valokuvata, haluaisin oppia erilaisia kuvaustekniikoita ja sekä miten tulla taitavaksi kuvan käsittelijäksi. Tai sitten haluaisin olla lastenvaate ja -tarvike yrittäjä. Haluaisin jatkaa lastenvaatehulluuttani työssäni, olla osana luomassa trendejä.
Olen jälleen kerran elämäni käännekohdassa. Onko tämä uhka vai mahdollisuus?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat