Olen ollut nyt viikon todella väsynyt. En ole meinannut jaksaa tehdä mitään, muuta kuin tietenkin ne pakolliset (lastenhoito ja koirat), siinä se. Kun olen väsynyt, saan kuulla olevani laiska. Kun yritän selittää väsymyksen johtuvan sairauksistani, niin saan kuulla näyttäväni ihan terveelle. Kun jaksan hymyillä ja olla positiivinen, niin minulla on kaikki hyvin. Enhän minä tosiaan näytä sairaalla tai sellaiselle sairaalle kuin useimmat sen käsittävät.
Harva ymmärtää, että krooniset sairaudet kuluttavat, eivätkä ne tosiaan näy kaikki päälle päin. Jos teen täyden työpäivän, niin en välttämättä jaksa siivota taloa. Tai jos viihdytän päivän Ässää ja teen ruuat, niin en jaksa juosta koirien kanssa metsässä tuntitolkulla. Harva ymmärtää, että jos teen jotakin, niin se saattaa olla toisesta asiasta pois. Kaikki riippuu toki päivästä, toisina päivinä jaksan enemmän kuin toisina ja sitä ei koskaan tiedä etukäteen millainen päivä on tulossa.
Christine Miserandino on kirjoittanut lusikkateorian, joka kertoo lupuksesta ja miten lupus vaikuttaa ihmisen voimavaroihin. Mielestäni tämä sopii erittäin hyvin minuun ja muihin, jotka sairastavat kroonisia sairauksia, varsinkin niitä jotka eivät näy päälle päin. Toivon, että nyt useammat pysähtyvät lukemaan tämän ihan ajatuksella, sillä tämä auttaa teitä ymmärtämään myös minua.
Lusikkateoria
