Tiedättekö sen ikävän tunteen, joka saattaa vallata kun katselee toisten upeita lomakuvia taikka lukee somesta missä kukakin on loman aikana käynyt? Se tunne on kateus. Tunne, joka on ikävä ja ruma. Sellainen, jota ei haluaisi koskaan myöntää. Kateuden kylkiäisenä tulee häpeä. Hävettää, että tuntee niin kamalaa tunnetta kuin kateus. Kateutta yrittää kätkeä, piilottaa jonnekin todella syvälle, etteivät muut ihmiset näe sen rumuutta. Siellä se sitten yksinäisyydessä rummuttelee ja saa kantajansa voimaan pahoin.

Olin alakoulussa, kun huomasin saavani maistaa ensimmäisen kerran kunnolla kateutta. Muistan omasta lapsuudesta kuinka hirveältä tuntui palata lomalta takaisin koulun penkille, kun loma oli vietetty lähinnä kotona taikka mummin luona. Meillä oli alakoulussa tapana aina ensimmäisenä päivänä kertoa taikka kirjoittaa essee, mitä kaikkea on loman aikana tehnyt. Kuuntelin kuinka luokkakaverini olivat käyneet milloin missäkin lomakohteessa, huvipuistot oli kierretty ja oltiin useita uusia kokemuksia rikkaampia. Ja kun oma vuoro tuli kertoa lomasta, niin sain juuri ja juuri soperrettua, että olin mummilla ja mummin kanssa käytiin Hakaniemen torilla joka päivä syömässä mansikoita ja kauppahallissa lounaalla. Papan kanssa käytiin uimassa ja narraamassa kaloja Kallvikin rannassa. Tehtiin sellaisia yksinkertaisia juttuja.

Yksinkertaiset asiat voivat olla juuri se loman tärkein anti.

30 vuotta sitten en osannut arvostaa lomiani. Luulin, että jäin jostakin pois, kun en saanut lapsena kiertää maailmaa vanhempieni kanssa tai minua viety jokaikiseen huvipuistoon. Koin, että olin saanut riesakseni ärsyttävät isovanhemmat, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Aikuisena olen yrittänyt ottaa kovasti kiinni sitä, mistä olen kokenut jääväni paitsi. Olen matkustellut ja nähnyt maailmaa. Olen pyrkinyt omille lapsille tarjoamaan mahdollisimman paljon kokemuksia. Viedä eri paikkoihin, jotta he voisivat kertoa mitä kaikkea hienoa ovat lomalla tehneet. Luulin tietäväni mitä lapseni tarvitsevat, millä on oikeasti merkitystä. Mutta nyt ymmärrän miten väärässä olen ollut.

Pyrin tarjoamaan lapsilleni kaiken tämän, mutta he jäävät siitä kaikesta tärkeimmästä vaille. He eivät saa lomaa perheestään. He eivät pääse isovanhempien kanssa kalaan tai lounaalle kauppahallille. Uupumaan jäävät salaa syödyt jäätelöt ja herkut ennen ruokaa. He eivät saa kokea isovanhempien jatkuvaa kiinnostusta jokaikistä sanaa kohtaa, mitä nämä pienet ihmiset tuottavat. He eivät saa tuntea sitä mummin suunnatonta rakkautta, joka syntyy kun saa sulkea oman lapsenlapsensa syliin ja hemmotella tämän piloille. Puuttumaan jää ne tärkeimmät, ne yksinkertaiset asiat.

Siinä missä minä toivoin lapsena juuri sitä mitä minun lapseni saavat, toivovat minun lapseni juuri sitä mitä minä sain. Ironista, eikö totta?

Siinä missä minä pidin itseisarvona isovanhempia ja heidän osallistumista lastenlasten elämää, onkin tämän päivän isovanhemmuudessa muuttunut. Isovanhempien ei enää oleteta kuuluvan aktiivisesti lastenlasten elämään, olevan heidän varahoitajia. Heillä on oma elämä. He ovat kasvattaneet omat lapsensa ja nyt on heidän vuoro elää vain itselleen. Tämä heille sallittakoon heille. Jokaisella on oikeus elää juuri sellaista elämää, kuin haluaa.

Nyt kun katselen omia lapsiani ja kuuntelen heidän kaipuuta, ymmärrän miten onnekas minä olin. Minulla oli isovanhemmat, jotka olivat valmiita uhraamaan kaiken minun vuokseni. He eivät missanneet yhtään kevätjuhlaa, ei futisotteluita eikä näytelmää, jossa esiinnyin. He olivat aina valmiita ottamaan minut luokseen ja tekemään minun kanssani mitä ikinä halusin. Siinä missä minun lapseni näkevät maailmaa ja saavat erilaisia kokemuksia meidän vanhempien kanssa, he jäävät kuitenkin siitä kaikista tärkeimmästä vaille. Lomasta omasta perheestä.

Mikä sinulle oli lapsuuden lomassa se tärkein? Oliko ne huvitukset, yhdessä olo vai isovanhemmat?

Lomaterkuin, Kati

Kommentit (3)

Vierailija

Mummilassa vietin kesät. Ulkona aamusta iltaan. Poimittiin marjoja, leikin kukkakauppaa mummin pihalla, etsin leppäkerttuja, kävin katsomassa naapurissa kissanpentuja, söin herkkuja aamusta iltaan, pyöräiltiin kauppaan. Ihan tavallisia juttuja! Ne kesät olivat ihania, aurinko paistoi ja jokainen päivä oli oma seikkailunsa.
Myönnän, että nyt suoritan lomaa. Pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota. Lapsilla pitää olla tekemistä ja näkemistä. Pelkkä kotoilu ei riitä. Meillä isovanhemmat ottavat lapsia luokseen, ja arvostan sitä. "Mummi ei ostanut mulle yhtään karkkia! Vain jäätelöä joka päivä." totesi esikoiseni. Minua nauratti, olkoot niin. Kesä on kerran vuodessa ja mummilassa jäätelö kuuluu jokaiseen päivään!

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Ihanaa! Nuo lapsuuden kesät ollut just täydellisiä.
Lasten tultua lomaa on alettu suorittaa. Se on todella ikävää. Meilläkin mietitään minne kaikkialle pitää ehtiä, missä käydä ja mitä nähdä. Ensi kesän tavoitteena meillä on ottaa kesä rennosti.

Mummilla syötyjä herkkuja ei lasketa. 😊

Vierailija

Ja pakko myöntää, että nuo Somen täyttämät lomakuvat lähinnä huvittaa. Ihmiset julkaisevat usein kuvia ja päivityksiä vain lomamatkoilta. Miksi tavalliset arjen kuulumiset innosta jakamaan niitä muillekin! Onko se myös sitä loman suorittamista, että kaikki mahdolliset lomat pitää jakaa kaikille, kun koittaa arki, ei päivityksiä enää tule.
Meidän lomaan kuuluu ne ihan samat leikkipuistot kuin arkenakin, isin kanssa tosin. Äiti lomailee puistoista välillä 😄.
Tänään hellepäivän kunniaksi laitettiin sadettaja päälle ja lapset kirmasivat onnellisina vettä pakoon. Kikatusta riitti ja kaikilla oli kivaa! Jälleen yksi onnistunut lomapäivä kotona. Huomisesta alkaen meillä suoritetaan sitten sitä lomaa 😂 osittain oma vika.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016