Toive, Päivähoidon aloitus  

 
Miltä tuntuu, kun lapsen tulevan hoitajan mielestä kaikessa hoitoon liittyvässä asiassa on ongelma? Tutustumisjakso on liian lyhyt. Lapsi on vilkas ja energinen. Lapsi ei osaa aina käyttäytyä. Lapsi kiukuttelee. Lapsi ei aina nuku päiväunia. Lapsella on ruoka-aine yliherkkyyksiä. Listaa voisin jatkaa loputtomiin, mitä sain kahdessa tunnissa kuulla lapsestani. Mutta palataanpa kuitenkin alkuun. Mistä tämä alkoi?
 
Kesällä kerroin Pieni tietoisku päivähoidosta -postauksessa, että Ässä on aloittamassa  perhepäivähoitajalla syyskuussa ja minä palaan töihin. Elokuun alussa kävin allekirjoittamassa hoitosopimuksen ja sovimme perhepäivähoidosta vastaavan työntekijän kanssa pehmeästä laskusta hoitoon. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että ennen minun töiden alkua Ässä olisi käynyt ensin harjoittelemassa hoidossa oloa minun kanssa ja sitten jäänyt muutamana päivänä muutamaksi tunniksi yksin, ennen kuin aloittaa täyspäiväisesti hoidon. Olin tyytyväinen tähän. Pääsisin tutustumaan hoitajaan ja voisimme rakentaa luottamuksellisen suhteen. Näin ainakin ajattelin.
 
Viime viikolla pakkasin Ässän autoon laukkuineen ja lähdimme innolla tutustumaan meidän tulevaan perhepäivähoitajaan. Olimme hoitajan kanssa jo kerran aikaisemmin tavanneet ja puhuneet muutamasti puhelimessa. Hoitaja vaikutti ihan mukavalla ja ymmärtävälle, sellaiselle kuin hoitajan kuuluukin. Oletin, että hoidon aloitus ja kaikki oli selvää. Ei se sitten ihan niin mennytkään.
 
Ensimmäiseksi sain kuulla, että tutustumisjakso on aivan liian lyhyt. Kerroin, että tällaista 3 päivää äidin kanssa ja 5 päivää 4-6h yksin jaksoa minulle oli ehdotettu. Nyt hoitaja oli sitä mieltä, että hän haluaa kuukauden jakson eikä vajaa kaksi viikkoa riitä mihinkään. Kerroin ettei se nyt ole mahdollista, koska  työni ovat nyt alkamassa. Tutustumiskäynnin aikana hoitaja otti tämän ongelman useasti esille. Lopulta kysyin häneltä, että mitä hänen mielestään minun tulisi tehdä? Hänelläkään ei tuntunut siihen olevan muuta vaihtoehtoa, kuin se etten aloittaisikaan töitä.
 
Kun olimme jo muutamasti keskustelleet tästä tutustumisjakson pituudesta hoitaja siirtyi Ässän "haasteisiin ja ongelmiin". Ässä on vilkas eikä vielä ymmärrä syy ja seuraus yhteyttä. Ässä saattaa heittää hiekkaa, repiä hiuksista, purra, kiukutella, töniä, ottaa kädestä leluja sekä kaikkea muuta mitä normaalit 1v8kk pojat tekevät. Mutta tällainen toiminta ei nyt käy. Hoitaja näki tällaisen käytöksen erittäin suurena ongelmana. Tässä kohtaan aloin kyseenalaistamaan hoitajan pärjäämisen yksin kolmen muun lapsen ja Ässän kanssa. Suurimpana ongelma hoitaja näki sen, ettei Ässä aina nuku päiväunia. Kaikkien lasten pitää nukkua 2h päiväunia. Minkäs minä teen, jos lapseni ei nuku?
 
Entäs sitten nämä ruokarajoitteet?!? Eihän nyt tällainen käy. Olimme keskustelleet, että Ässän vatsa ei oikein siedä vehnää ja maidon kanssa on ollut ongelmia. Lisäksi hoitaja hermostui, kun kerroin ettei Ässä syö lainkaan sokeria. Eli en pidä ajatuksesta, että joka päivä olisi myöskään herkkuja tarjolla. Tästähän riemu repesi. Enkö ymmärrä miten kallista on syöttää sokeroimattomia tuotteita? En voinut pitää kieltäni kurissa ja taisin tiuskaista sen olevan halvempaa kuin sokeriherkkujen. Samalla hoitaja myös ilmoitti, ettei hän voi tehdä joka päivä Ässälle erikseen ruokaa. Hän suunnitteli, kuinka tekisi aina Ässällä 5 päivän satsin sunnuntaisin. Kerroin avoimesti, että tällaista vaihtoehtoa en tule hyväksymään, että Ässä syö 5 päivää samaa ruokaa. Tulimmekin siihen tulokseen, ettemme tule pääsemään ruuan suhteen yhteisymmärrykseen.
 
Ässän tavaroita pakkaillessa totesin, että meidän välille ei taida muodostua luottamuksellista suhdetta. Hoitaja itsekin tuntui olevan sitä mieltä. Hän suhtautui hyvin negatiivisesti Ässän hoidon aloituksen suhteen. Hän kuitenkin kertoi, olevansa valmis yrittämään. Minä en kuitenkaan enää ollut. Tämä oli se hetki, kun tajusin etten ikinä voisi laittaa lastani hoitoon sellaiseen paikkaa, joka ei tunnu 100% hyvälle. En vaikka olisi kuinka luotettava hoitaja noin muuten.
Päivähoitoon mini rodini -reppu, Gugguu huppari ja Converset
 
Soitin vielä samana päivänä päivähoidon järjestämisestä vastaavalle työntekijälle ja kerroin päivän tapahtumista sekä käydystä keskustelusta hoitajan kanssa. Täältä sainkin yllätykseni tukea. Todettiin ettei tällaisella hoitosuhteella todennäköisesti ole mahdollisuutta onnistua. Päädyttiin etsimään Ässälle heti uusi hoitopaikka, jotta ei tarvisi heti kuukauden päästä vaihtaa. Vaihtoehtoja alettiin heti kartoittamaan ja yllättäen löytyi paikka meidän ensimmäisestä hoitopaikka toiveesta.
 
Päiväkodista otettiin minuun samantien yhteyttä ja sovimme tutustumisesta. Kerroin, että olen huolissani pärjätäänkö siellä Ässän kanssa, kun perhepäivähoitaja oli todennut Ässän olevan haastava. Murheelleni hymyiltiin ja luvattiin ettei Ässä tule edes olemaan se hankalin lapsi. Huokaisin helpotuksesta. Nyt Ässä meneekin päiväkotiin ja luotan, että hän pärjää. Olemme jo kolmena päivänä tutustuneet paikkaan ja tuntuu aivan täydelliselle. Ja mikä parasta, Ässän tyttöystävä on samassa ryhmässä. Eli joku halaa ja pussaa Ässää joka päivä.
 
Huomenna palaan aiheeseen päiväkoti vs. perhepäivähoito.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016