Tyttö vai poika

Tyttö vai poika?

Useilla keskustelufoorumeilla olen törmännyt aiheeseen, onko rakenneultraäänitutkimus sitä varten, että sukupuoli selviää vai ei? Keskusteluissa moralisoidaan niitä tulevia vanhempia, jotka haluavat selvittää onko kyseessä tyttö vai poika. Mutta onko uteliaisuus sukupuolesta kuitenkaan sama asia kuin toive? Se, että kysyy sukupuolta, ei välttämättä tarkoita muuta kuin tiedon janoisuutta. Esimerkiksi omalla kohdalla tieto sukupuolesta, tarkoittaisi lastenhuoneen sisustamista ja vaatehankintoja varten olevaa tärkeää tietoa. Pitäähän sitä nyt tietää laittaako punasta vai sinistä. Näin karrikoidusti. Minä siis menin myös tähän toiseen ultraäänitutkimukseen ajatuksella, että haluan tietää kumpi on tulossa.
Jokainen, joka on päättänyt osallistua näihin sikiöseulonta ultraäänitutkimuksiin, tietää etteivät ne ole sukupuolen selvittämistä varten. Kaikki tietävät, että niiden tarkoituksena on seuloa terveet ja sairaat sikiöt sekä todeta mahdolliset muut komplikaatiot, jotta osaamme ennustaa kuinka raskaus tulee etenemään ja mihin pitää varautua. Nämä ovat niin vaikeita ja kamalia asioita jokaiselle odottavalle äidille, ettei niitä haluta ajatella. Joten on helpompi pohtia, selviääkö ultrassa kumpi sieltä tulee. Toki on paljon sellaisia, jotka eivät halua selvittää lapsen sukupuolta. He menevät ultraan moikkaamaan vauvaa. Ultra tekee vauvan odottamisen konkreettiseksi, sitä voi omin silmin todeta, että kyllä siellä masussa vauva kasvaa.

Saako sukupuolta toivoa?

Sukupuolen toivominen on tabu. Jos jompaa kumpaa sukupuolta toivoo, niin siitä ei kannata hiiskua kellekään. Jos kehtaat kertovasi, että toivot tyttöä tai poikaa, saat salaman nopeasti tuomitsevia katseita ja kyräilyä. Sillä eihän sukupuolella ole mitään väliä. Ainoa asia millä on väliä on se, että lapsi on terve. Sukupuolen toivominen on ainoastaan kahdesta syystä hyväksyttävää. Hyväksyttävin syy on, jos toiseen sukupuoleen on rasitteena jokin sairaus. Emmehän me sairasta lasta halua tai toivo, tällöin on luonnollista toivoa sitä sukupuolta, jossa kyseinen sairaus esiinny. Toinen tilanne on se, jos perheessä on jo useampi lapsi samaa sukupuolta. Silloin ajatellaan, että lapsia tehdään niin kauan, kun saadaan sen toisen sukupuolen edustus. Sillä pitäähän jokaisessa perheessä olla lapsia kummassakin sukupuolessa.

 

Tiedän, että useimmat äidit toivovat salaa tai tietoisesti toista sukupuolta. Mielestäni toivominen on ihan normaalia. Raskausaikana sitä aletaan suunnittelemaan mitä kaikkea sen oman pienen ihmeen kanssa tullaan tekemään, missä käydään ja mitä puetaan päälle. Kumpaa sukupuolta toivoo, riippuu osittain omista kokemuksista ja tottumuksista sekä haaveista. Mielestäni on luonnollista, että usein varsinkin ensisynnyttäjät toivovat tyttöä, koska heidän on helpompi samaistua omaan sukupuoleensa. Isät taas vastaavasti toivovat sitä poikaa, jonka kanssa pelataan lätkää ja lähdetään kalaa. Tämähän on ihan luonnollista. Silti niistä haaveista useimmiten tuomitaan ja kauhistellaan.
Vaikka äiti ja isä, ehkä salaa toivovat tiettyä sukupuolta, niin onko sillä todellisuudessa mitään väliä? EI OLE! Ainakaan yleensä sillä ei ole, toki "väärään" sukupuoleen tottuminen saattaa viedä hetken, mutta siitä tulee joka tapauksessa äärimmäisen rakas ja maailman tärkein. En usko, että vanhemmat olisivat rakastaneet yhtään enempää, jos lapsi olisi juuri sitä toivottua sukupuolta.
Minäkin toivon salaa tiettyä sukupuolta. Hieman harmittaa, että tämä kaveri pitää salassa sitä. Rakenneultrassa saimme erittäin varovaisen veikkauksen sukupuolesta. Lääkäri lupasi varmistaa asian etisen istukan kontrolliultrassa, mutta tämä siveydyn sipuli päätti jatkaa kiusaamista, eikä lääkäri saanut kuvaan tyypin haaruksia. Eli meidän jännitys vielä jatkuu. Ehkä se selviää viimeistään, kun hän on syntynyt. Minulla on oikeasti ihan sama kumpi sieltä tulee vaikka minulla on toiveeni. Minulla on entuudesta tyttö ja poika, kumpaakin rakastan koko sydämestäni. Eli hän tervetullut, oli kumpi vain.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016