Näin kerran eräässä FB-ryhmässä kyselyn ärsyttävimmistä some-heitoista. Muutamat näistä oli oikeasti ihan loistavia. Ja top3 joukkoon kivunneista, huomasin ärsyyntyvän itsekin. Varsinkin tämä kuuluisin JAKSUHALEJA tai sitten hauskasti JAXUHALEJA! Välillä toki tämäkin heitto on ihan paikallaan, mutta miten sitä tänä päivänä käytetään, niin se saa ainakin minut enemmän ärsyyntyy kuin lohduttaa. Joissakin tilanteissa se jopa naurattaa...
 
Samalla aloin pohtimaan mikä siinä on, että nykyään kaikki vastoinkäymiset tuodaan someen? "Kaupan kassa toimi huonosti, lääkäri teki väärän diagnoosin, ravintolassa oli huonoa ruokaa, vanhemmat ärsyttää ja puoliso osti väärän lahjan." Ja mitä enemmän kahlasin omaa feediani, huomasin että huonoja kokemuksia, ärsytyksiä, sairauksia tmv. jaetaan entistä enemmän. Samalla nämä kokemukset saavat joukkoonsa kaikki myötäeläjät. Jaetaan jaksuhaleja sekä tsemppirutistuksia. Kaikkeen halutaan ottaa osaa.
 
Itse olen kai jotenkin sulkeutunut ihminen, että en yleensä jaa omalla FB-seinällä mitään erikoisempia vastoinkäymisiä. Vertaisryhmissä, kyllä sitten senkin edestä. Kun jaan huoleni tai ongelmani, haen jonkinlaista neuvoa ja tukea tilanteeseen. Tämän vuoksi pohdin aina tarkkaan, mikä on oikea foorumi asialleni. Haluan järkeviä ja toimivia neuvoja.
 
Koska olen itse tällainen rationaalinen ihminen, en aina ymmärrä, jos ihmiset hakevat omilla ongelmillaan pelkästään jaksuhaleja. Itse analysoin ja pohdin tilannetta. Yritän nähdä kaikkien kannan. Tämä aiheuttaa toisinaan ikäviä tilanteita, kun alan vahingossa pohtimaan ja ratkomaan toisen tilannetta, vaikka päivityksellä on haettu vain jaksuhaleja. Minua pidetään kylmänä ja empatiakyvyttömälle ihmiselle, koska analysoin tilannetta ja yritän ratkaista ongelman. Ehkä sitten olen sellainen tunteeton ihminen, koska en osaa lähettää niitä jaksuhaleja joka tilanteeseen.
 
Valitetaanko somessa nykyään liikaa? Tuleeko palaute annettua enää oikeaan osoitteeseen, kun palaute annetaan somessa? Ja entäs sitten nämä jaksuhalit? Temppirutistukset? Tai voimia -kommentit? Menettävätkö ne jo merkityksensä? Onko niitä hoettu liikaa? Onko se tämän päivän välittämistä, kun somessa välitetään ja jaetaan virtuaalihaleja? Onko enää olemassa "oikeaa" ja "rehellistä" välittämistä?
 
En tiedä onko minusta tullut vanha, kun en osaa ottaa näitä virtuaalilatteuksia tosissani. En osaa niitä arvostaa. Toki riippuu keneltä se virtuaalilatteus tulee ja missä yhteydessä, mutta pääsääntöisesti en osaa niihin suhtautua oikein. Tästä syystä varmaan johtuu minun ongelmani, etten osaa näyttää myötätuntoani oikein. Tämä aiheuttaa väärinymmärryksiä ja minut tulkitaan väärin kylmäksi.
 
Tähän aion nyt tehdä parannuksen. En halua, että minua pidetään kylmänä ja empatiakyvyttömänä, koska en sellainen oikeasti ole. Tämän toki minun lähipiirini tietää. Ehkä minä tänä vuonna yritän muuttaa oman asenteeni tähän tämän päivän somekulttuuriin sopivaksi ja alan lähettelemään vain jaksuhaleja. Unohdan haluni auttaa tilanteissa ja ilmaisen vain osanottoni. Tämä luultavasti vähentää väärinymmärryksiä puolin ja toisin.
 
Mitä mieltä te olette? Valitetaanko somessa nykyään liikaa? Ovatko jaksuhalit menettäneet merkityksensä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016