Menneellä viikolla olin opiskelujeni tiimoilta vierailulla Setassa. Vierailu oli erittäin silmiä avaava ja sai jälleen pohtimaan omaa suhtautumista seksuaalivähemistöjä kohtaan. Asiaa lähdettiin tutkimaan näkökulmasta, jos oma lapsi olisi homo. Voisiko hyväksyä lapsen seksuaalisen suuntautumisen? Entä tämän tulevan kumppanin? Voisiko toivottaa tervetulleeksi perheeseen samaa sukupuolta olevan kumppanin ja iloita lapsen suhteesta? Vai olisiko tämä aivan liian kaukainen ajatus, jota ei koskaan voisi tapahtua?

Seksuaalinen suuntautuminen - homo ?
Seksuaalinen suuntautuminen - homo ?

Entä jos lapseni on homo?

Ensimmäinen ajatus oli: "Mitä sitten? Mitä sitten jos poikamme on homo? Sitten hän on." En ole kertaakaan äitiyteni aikana suunnannut ajatustakaan lapseni mahdolliseen seksuaaliseen suuntautumiseen. Ja nyt kun asiaa ajattelin, niin ei sillä oikeasti ole väliä. Luultavasti sen vuoksi en ole asiaa edes ajatellut, koska sillä ei ole minulle lainkaan merkitystä.

Ystäväpiiriini lukeutuu paljon seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, joten olen oppinut etten aseta ennakkoluuloja ja olettamuksia ihmisiä kohtaan vaan otan heidät vastaan sellaisina kuin ovat. Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta mitenkään ystävyyteen, niin miten se voisi vaikuttaa äiti-poika suhteeseen? Tämän vuoksi en varmaan ole ajatellut lasteni seksuaalista suuntautumista, en ainakaan tietoisesti ennen kuin nyt.

Aloin pohtimaan, että jos toinen tai kummatkin pojistani olisi homo, niin mitä se oikeasti merkitsisi. Näin itseni poikani kanssa teattereissa, matkusteltaisiin, shoppailtaisiin yhdessä ja shoppailun lomassa poikkeaisimme kahville tai syömään. Eli näin poikani mielikuvien stereotyyppisenä homona ja loin meille Will&Grace tyyppisen suhteen. Ehkä suhde ei olisi ihan minun ensimmäisen mielikuvani mukainen, mutta toivottavasti kuitenkin ihan yhtä läheinen. Ainakin tulisin tekemään kaikkeni, että suhteemme tulee pysymään avoimena ja läheisenä.

Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen suuntautuminen

 

Toivonko lapseni olevan homo?

Toivooko kukaan lapsensa olevan homo? Ei varmaan. Toivonko, että lapseni on hetero? En. En halua asettaa lapseni riipaksi toiveita ja odotuksia, sillä tiedän miten paljon ne voivat vaikuttaa lapseen jos ei täytä niitä toiveita. Ne toiveet voivat myös olla kohtalokkaita meidän suhteelle myöhemmin. Tiedostan, ettei se ole minun, lapseni tai kenenkään vallassa mikä yksilön seksuaalinen suuntauminen on, sillä me emme voi mitään meidän tunteille. Joten en toivo lapseni olevan homo taikka hetero. Mutta toivon lapseni olevan onnellinen ja rakastavan itseään sellaisena kuin hän on. Tiedän, että minä tulen häntä rakastamaan ihan yhtä paljon on hän sitten homo taikka hetero.

Keskustelu vanhempien toiveista (tai oikeammin ajatuksista) lapsensa seksuaalista suuntautumista kohtaan sai minut pohtimaan, miksi edes oletamme automaattisesti, että lapsemme on heteroja? Onko meihin kaikkiin rakennettu niin voimakas heteronormatiivinen ajatus, että aina lähdetään hetero olettamuksesta. Oletammeko aina uuteen ihmiseen tutustuessa tämän olevan hetero ja mahdollinen homous tulee ilmi? Hetero kunnes toisin todistetaan.

Ehkä joku päivä Suomessakin ollaan vapauduttu tuosta heteronormatiivisesta ajattelutavasta ja otamme ihmiset vastaan ilman ennakkoluuloja. Tähän ainakin itse pyrin. Kun tapaan ihmisen, hän on minulle tyhjä taulu, johon hän alkaa maalaamaan asioita kertomalla itsestään pala palalta. Yritän antaa aina jokaisen täyttää itse taulunsa juuri oman näköiseksi. Oli se taulu loppujen lopuksi millainen tahansa, niin sillä ei ole merkitystä. Loppujen lopuksi merkitystä on vain sillä mitä tunnemme toista kohtaan ja millainen on se yhdessä kuljettu matka.

Olkaamme siis armollisia itsellemme ja toisille. Annetaan kaikkien kukkia ja rakastetaan niitä jokaista ihan yhtä paljon. Okei okei, ei kaikista voi pitää, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä sen seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Vai mitä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016