Sukhi
Sukhi
Blogi on ollut yli viikon hiljaa. Sanottavaa olisi ja paljon, mutta aikaa kirjoittaa tai kuvata ei ole ollut. Elämä on heitellyt viime aikoina, eikä perässä ole meinannut pysyä. Viimeisen viikon aikana olen miettinyt - mitä nyt? Mitä minä haluan tulevaisuudessa? Olenko tyytyväinen tai onnellinen elämääni? Entä lapset? Mikä olisi heille parasta? Osaanko tehdä meidän kaikkien edunmukaiset valinnat? Ja entä jos en osaa?
Viikko sitten havahduin todellisuuteen, että olen taas elämäni yhdessä käännekohdassa. Minun pitää jättää rakas kotini, jossa olen asunut 10 vuotta. Koti, jota on remontoitu ja sisustettu rakkaudella. Paikka, jota olen pitänyt omana turvasatamana. Nyt on tullut päätökseen asuminen tässä kodissa. Tuleeko myös päätökseen asuminen tässä kylässä? Sitä en vielä tiedä, sillä uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Mutta todennäköistä on, että joudumme vaihtamaan paikkakuntaa. Mitä paikkakunnan vaihto tulee meille tarkoittamaan? Juuri, kun me kaikki olemme löytäneet täältä ystäviä ja olemme saaneet elämämme sujumaan. Olisiko paikkakunnan vaihdos täysi katastrofi?
Kodin1 - ruokaryhmä kuudelle
Kodin1 - ruokaryhmä kuudelle

 

Teinimonsteri täytti 15 vuotta ja käy peruskoulun viimeistä luokkaa. Peruskoulun jälkeen olisi hänen elämässä suuri muutos tulossa, joka vaikuttaa koko perheeseen. Nimittäin lukio? Kylmä fakta on, ettei minun tyttäreni jää tämän kylän lukioon, sillä hän haluaa jotain uutta ja hänelle suunnattua. Hän on suunnitellut pyrkivän Kallion sekä Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Hänen parastaan ajatellen meidän on pakko laittaa rakas kotimme myyntiin ja etsiä uusi tilalle. Vaikka meiltä kulkee juna ja sillä aina välillä jopa pääseekin jonnekin, niin meiltä on pitkä matka juna-asemalle. Vajaan kahden tunnin koulumatka yhteensuuntaan ei houkuttele tai motivoi.
Moni ajattelee, ettei kai nyt sitä muuteta teinin oikkujen mukaan? Ei ja joo. Tuo teinin kouluvalinnat ovat yksi syy. Toinen syy on tila. Me tarvitsemme enemmän tilaa. Tässä meidän 110 neliön omakotitalossa tulee nyt neliöt sittenkin vastaan. Ne kompaktiratkaisut joita olemme innoissamme tehneet ovat alkaneet ärsyttää. Pienet yksityiskohdat sekä tilaratkaisut kodissamme on alkanut aiheuttaa hiustenlähtöä (oikeasti se on ollut imetys...). Olen kyllästynyt lyömään varpaani aina kylpyhuoneen oveen, kun laitan pyykkiä kuivumaan. Eteisessä istun aina patterin päälle, kun kumarrun laittamaan Ässälle kenkiä. Olen kyllästynyt varomaan eteisen lipastoa, kun haluan päästä vessaan. Tämä lista on loputon.

 

Tula free to grow
Tula free to grow
Viikon ajan olemme keskustelleet sekä riidelleet meidän kodista ja mitä sille teemme. Olemme pohtineet alammeko laajentamaan kotiamme vai laitammeko myyntiin ja etsimme uuden kodin. Lopulta pyysimme kiinteistövälittäjää tulemaan tekemään hinta-arviota talosta sekä tontista, joka tulisi ratkaisemaan mikä kaikki olisi mahdollista. Keskustelimme laajennus mahdollisuuksista, lisäsiipi vai yläkerta. Pohdimme myös, että rakennammeko tontille uuden talon ja halkaisemme tontin kahtia. Lopulta ymmärsimme, että vain yksi ratkaisu on järkevä: meidän koti on myytävä ja etsittävä uusi koti tilalle.
Nyt minuun sattuu. Minusta tuntuu todella pahalle ajatus, että talo joka muuttui ajan saatossa kodiksi on myytävä. Talo, jossa on kaksi lasta saanut alkunsa ja syntynyt. Talo, jossa muutamien lemmikkien matka päättynyt. Talo, joka on rakennettu ilosta, onnesta, naurusta, surusta ja itkusta. Nyt meidän on se hyvästeltävä, pakattava tavarat ja rakennettava koti jonnekin uudelleen.
Ehkä tämä on mahdollisuus? Uusi alku? Vielä se ei sille tunnu, koska suru tuntuu liian musertavalle. Mutta huomaan jo nyt innostuvani, kun katson uusia taloja. Suunnittelen mitä mitäkin laittaisin, mihin sijoittaisin meidän huonekalut ja valokuvat. Mitä tekisimme missäkin huoneessa? Ja miten laittaisimme pihaa? Mutta sitten palaan ajatuksissani tavaroiden pakkaamiseen ja kodin oven sulkemiseen. Ja siihen, miten joku muu astuu ovesta sisään ja alkaa pitää tätä kotina.
Ehkä joku päivä esittelen teille innoissani uutta kotia. Takaraja löytää uusi koti ensi kesäksi. Sillä haluamme Teinimonsterin voivan aloittaa lukion ilman muutto hässäkkää. Blogissa tulemme siis syksyn aikana tuskailemaan uuden kodin etsintää ja vanhan myyntiä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat