Kirjoitukset avainsanalla Koti

Kuva: pixabay

En ymmärrä, mikä on tämä valtaisa buumi koskien muumimukeja, Gugguuta ja ämpäreitä? Näitä varten ihmiset ovat valmiita jonottamaan tuntitolkulla. Uhraavat työ- tai vapaapäivänsä, kestävät huomiota kiukuttelevaa lasta, koska tätä on saatava. Taikasanat "VAIN TÄNÄÄN" ja "DROP" saa vipinää kinttuihin ja kukkaron nyörit avautumaan. Taikasanoja siivitetään sanoilla "RAJOITETTU ERÄ", "ENSIMMÄISILLE" tai "NOPEIMMILLE". Ja sitten jonotetaan.

Noustaan ennen kukonlaulua toreille tai kauppojen eteen jonoon, jotta saadaan oma ja muutama myyntiin. Jotkut yrittävät onnea netissä. Sitten kirotaan ja kiukutellaan verkkokaupan kaatumista. Tai joissakin tapauksessa odotat vuoroasi verkkokauppaan. "Arvioitu jonotusaika kaksi tuntia, jonka jälkeen sinulla on 10 minuuttia aikaa siirtyä eteenpäin. Hauskaa shoppailua..." Siinä kuluu päivä ruutua seuratessa, tapahtuuko mitään, liikkuuko jono. Pidetään sormet ristissä ettei netti tilttaa.

Joo, tunnustan. Kateellisena täällä katson kuinka ihmiset saavat haluamansa. Odotus palkitaan ja kotiin marssii voittaja kädessään muki, pipo taikka ämpäri. 

Minäkin haluaisin. Himoitsen vain yhden päivän ajan saatavaa muumin päivä -mukia ja sitä ihanaa Gugguun merinopipoa, joka juuri ilmestyi. Niin kuin tuhannet muut suomalaiset, niin minäkin haluan. Tämä on se juttu. Mutta tehtävä on ihan mahdoton.

Muumin päivän -muki oli rakkautta ensisilmäyksellä. Päivystin yöllä netissä ja yritin saada mukiani. Nukahdin juuri kriittisimpään hetkeen ja kun havahduin, oli muki verkosta loppunut. Yön pimeinä tunteina suunnittelin, että suuntaamme lasten kanssa heti aamupalan syötyä lähimpään myymälään ostoksille. Ystävältä tuli kuitenkin viesti, kun istuuduin aamupalapöytää mukin loppuneen kaupasta. Myös toiseksi lähimmässä myymälässä oli satojen ihmisten jono. Ei toivoakaan ehtiä paikalle ennen mukien loppumista. Jäin nuolemaan näppejäni.

Nyt seuraan mukien jättämää jälkimaininkia, jossa trokarit kauppaavat 150-2300€ mukia tosi faneille. Nyt mukeja menee monenkertaisella hinnalla. Vaikka mukin halua, en ole valmis maksamaan siitä tuollaisia summia. En edes kaksinkertaista hintaa. Jäljelle jäi vain pahamieli ja ärsytys.

Tänä aamuna "droppasivat" himoitsemani Gugguun pipot. Kuola valuen ja kiilto silmissä yritän hoitaa aamuaskareet mahdollisimman nopeasti. Lapsille aamupalaa, kerhoreput valmiiksi ja nopeasti kerholle. Tiputan lapset viisi minuuttia etuajassa ja kirmaan ulos kännykkä kädessä tuijottamaan verkkokauppaa. 

Kohta ne droppaa!

Droppi ilmestyy ja saan vuoronumeron. En pääsekään heti ostoksille. Jonotan tunnin. Katson kelloa ja tajuan, että pakko lähteä kauppaan. Jonotan kaupassa. Maksan ostokset ja menen kotiin. Kännykän akku alkaa piippaa ja on lähdettävä takaisin kerholle hakemaan lapsia. Matkalla akku loppuu. Tämä ei voi mennä näin!

Ei voi olla vielä peli menetetty!  Äkkiä kotiin kännykkä laturiin ja lapsille ruokaa eteen. Hoputan lapset syömään. Ruokailun jälkeen päiväunille ja äiti menee ostoksille. Lapset nukkuvat ja avaan uudelleen verkkokaupan. Pääsen taas jonoon. Nyt jono liikkuu ja10 minuutissa olen ostoksilla. Mutta toivomani pipo-ihanuus on loppuunmyyty. Lohtushoppailen kakkosvaihtoehdon ja vähän muutakin. Perkeleen droppi! 

Niin, olisinhan voinut nousta aamuyöstä jonottamaan kaupan eteen mukia lasten kanssa. Silloin olisin ehkä saanut omani. Olisimme voineet jättää kerhopäivän väliin ja laittaa piirretyt pyörimään, sillä aikaa kun äiti jonottaa pipoja. Mutta en tehnyt niin. En vaikka jäin ilman ja se kirpasee. En kuitenkaan olisi ollut valmis tekemään toisin. Ja onhan meillä kymmeniä muumimukeja, mukana muutama harvinaisuus sekä ihanat pipot tulossa lapsille, vaikka ei juuri siinä värissä kuin olisin toivonut. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen. 

Meneekö hulluus välillä hieman yli? Ehkä, mutta saahan sitä hullaantua... vai mitä?

Kommentit (2)

Maria (is) Strong

Tämä muumimukivillitys on ihan käsittämätöntä, kuinka paljon ihmiset tekee jonkun tavaran eteen. En tiennyt, että oli joku pipojuttukin 😆Eikö nämä ala olla jo orjuutta materiaalille... Tietenkin se on luonnollinen reaktio ihmisessä tuo, että "pakko saada hinnalla millä hyvänsä" jos on Limited edition tms. Loistava markkinointikeino! Itsekin olen niihin kyllä seonnut välillä, mutta yritän nyt kovasti kaartaa aivan toiseen suuntaan. Ollaan me ihmiset kyllä helposti vietävissä...

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Lastenvaatteet on ihan oma mielenkiintoinen maailma. Kotiäitinä on ollut aikaa tähän perehtyä ja hullaantua. 😅 Droppia tulee toisensa perään. Äärettömiä ihanuuksia, joita on pakko saada. Nämä on erittäin loistavasti markkinoitu. Kohderyhmä tarkkaan harkittu. Ihan loistavaa bisnestä! 👌🏻

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Remontin jäljiltä meillä on melko tyhjää. Tavaroita on viety pois remontin tieltä. On konmaritettu oikein kunnolla. Ja nyt kun koti on saatu tyhjäksi, ei oikein tiedä mistä aloittaa täyttäminen. Osaa tavaroista ei enää haluta lainkaan takaisin, vaan kärrättiin suorinta tietä kaatopaikalle. Osa tavaroista eivät vain enää sovi uudistettuun kotiin, mutta ei niitä raaskisi heittää poiskaan, joten ne on sullottu varastoon. Tavaraa toisaaltaan on, mutta silti koti huutaa tyhjyyttä.

Perusasiat, kuten sohva, keittiön kalusteet, sängyt ja sen sellaiset ovat löytäneet paikkansa. Mutta muuten on tyhjää. Ja niin kovin valkoista, että oikein silmiin sattuu. Seinät huutaa tyhjyyttä ja lattiat tuntuvat kylmille ilman mattoja. Kaikkialla on uutta ja jotenkin kliinistä. Ei näytä enää sille viihtyisälle kodille. 

Millainen on sitten se viihtyisä koti?

Rehellisesti sanottuna, tällä hetkellä en tiedä millainen on viihtyisä koti tai oikeammin millainen on meille se viihtyisä tai oikeammin koitoisa koti. Mutta siitä olen täysin varma, että se ei ainakaan ole täysin valkoinen. Meidän koti tarvitsee ihan ehdottomasti värejä. Ja jotain mikä tekee siitä meidän kodin. 

Tällä hetkellä olemme niin hyvässä tilanteessa, että voimme etsiä sitä juuri meille sopivaa tyyliä. Pikku hiljaa täyttää tyhjänä olevaa kotia. Löytöjen ympärille voimme rakentaa sen omannäköisen talon ja kodin. Vaikka olemme sisustuksellisesti tällä hetkellä hukassa, on meillä pieni aavistus miten haluamme täyttää osan kodista.

Kuvista tauluiksi

Remontin aikana päätimme luopua kaikista merkityksettömistä tauluista, jotka olimme ostaneet vain sisustuselementeiksi ja koska oli kiva kuva. Tilalle oli saatava jotain, joten päädyimme tekemään meidän kuvista tauluja. Ensimmäinen tauluseinä valmis. Seuraava on jo kovaa vauhtia rakentumassa.

Sopiiko valokuvat tauluiksi? Onko itse rakkautta tuoda omia perheenjäsenten kuvia seinille ja koristaa niillä koko talo? Tämä jakaa mielipiteitä. En oikein ollut ihastunut ajatuksesta aiemmin, että minun kuvani roikkuisi meidän seinällä jossakin. Mutta pikku hiljaa ja oikeilla kuvilla olen lämmennyt ajatukseen.

Ylläoleva tauluseinä on tällä hetkellä yksi lempiseinistäni meidän kodissa, vaikka siinä roikkuukin muutama kuva minusta. Samaan tyyliin rakentuu käytävän seinät sekä lasten leikkihuoneen seinät. Ruokailutilaan tilaan tulee meidän ottamia kuvia kakuista sekä juhlista. Aulaan pääsevät meidän kaikki nykyiset ja edesmenneet rakkaat nelijalkaiset ystävät. Makuuhuoneisiin tulee sekalaisesti meidän suosikkikuvia. Yllätyksekseni meidän teinityttö halusi ripustaa omaan huoneeseen pikkuveljien kuvat. Vanhemmat eivät kuitenkaan päässeet pärstäkertoimellaan koristamaan teinin seinää.

Pienin askelin lähestymme erittäin kotoisaa kotia, joka takuu varmasti näyttää asukkailleen.

Mikä sinusta tekee kotoisan kodin? Mistä sinun kotisi tunnistaa?

Terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lastenhuoneen pitää olla asujiensa näköinen. Joten kun poikien uusi huone valmistui aloimme pohtimaan millaisessa huoneessa pojat viihtyisivät. Kysyimme Ässältä mitä hän huoneeseen haluaa ja olemme ottaneet mukaan valikoimaan huoneen sisutuselementtejä.

Supersankarit ovat se juttu ja erityisesti Batman. Se on ihan paras kaikista hahmoista. Ja voiko ollakaan parempaa hahmoa, sillä väritys on helppo yhdistellä kaikkeen. Musta ja valkoinen, sopii kaiken kanssa. Äiti kiittää ja säästää muutamalta harmaalta hiukselta, kun yritän epätoivoisesti löytää huoneeseen yhteensopivia tuotteita.

Poikien huoneesta on tulossa todella hieno! Vaikka ite sanonkin. Huone ei ole vielä lähellekään valmis, mutta olemme löytäneet suunnan mitä kohti kulkea. Olemme löytäneet huoneeseen Batmanin auton, supersankari pinginviini taulun, oikean Batman figuurin sekä upean naulakon. 

Upea supersankari pingviini juliste löytyi facebookin sisustuskirpputorilta. Ei tarvinnut kahdesti miettiä ostosta, sillä juliste huusi meidän poikien nimeä. Ja nyt kun katson sitä kehystettynä poikien huoneessa, olen ihastunut. Se sopii sinne täydellisesti.

Naulakko on Normann Copenhagenin hang on. Ihanan erikoinen. Tämän oli tarkoitus tulla eteiseen, mutta Ässä päätti omia naulakon itselleen. Ja jos totta puhutaan, niin se sopii Ässän huoneeseen paremmin kuin hyvin. Luultavasti paremmin kuin meidän eteiseen. 

Naulakkoon on tarkoitus ripustaa aina seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, josta ne löytyvät kiireisinä aamuina helposti. Pojat ovatkin oppineet itse ripustaa naulakkoon vaatteitaan. Ei enää lattialla lojuavia paitoja! JES!

Koska huone on kahden pienen Batman fanin, niin toki huoneessa asuu myös itse Batman. Suoraan Gotham citysta ilmestynyt supersankari muutti poikien naulakkoon asumaan, josta valvoo yöunia. Tähän huoneeseen ei möröt uskalla tulla, kiitos Batmanin.

Asuuko teidän lastenhuoneissa supersankareita?

Terkuin, Kati 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Remontti ja raha, se on yhtälö joka ei toimi. Ei ainakaan meillä. Olin naiivisti luullut, ettei järin suuriin yllätyksiin taikka budjetin ylityksiin tarvitse varautua. Voi kuinka väärässä olinkaan. Tämä remontti on ollut yllätystä toisen perään. On jouduttu tekemään erinäisiä kompromisseja materiaalien kuin remontin kohteiden suhteen. Wc-remontti vaihtui ilmastoinnin vaihtoon ja kaapistot vaihtui tee-se-itse kaappeihin.

Remonttibudjetti on ylitetty mennen tullen jo aika päivää sitten ja olemme saaneet hattu kourassa pyydellä pankilta lisää lainaa.

Olemme käyneet kymmeniä ja taas kymmeniä keskusteluja missä kaikissa asioissa voimme tinkiä ja mitkä on ihan pakko saada tehtyä. Olemme yrittäneet löytää kumpaakin edes jotenkuten miellyttävän ratkaisun. Melko laihoin tuloksin. Minä olen kaikki-heti-valmiiksi-nyt ja fengshuit kohdilleen, kun taas miehelleni vähempikin riittäisi ja kuhan on sinne päin. Ei siis kovin helppoa tämä kompromissin löytyminen.

Nyt Koivulan remontointi alkaa olla jo loppusuoralla. Tai siis sillä loppusuoralla mihin meillä saattaa olla nipinnapin varaa ettemme tee konkurssia. Remonttibudjetti on ylitetty mennen tullen jo aika päivää sitten ja olemme saaneet hattu kourassa pyydellä pankilta lisää lainaa, jotta voimme viedä remontin maaliin. Vielä on jäljellä seinien maalausta, verhotankojen ja ulko-oven asennusta sekä kattoremontti, jossa vaihdetaan kaikki aluskatteita myöten. Myöhempää hetkeä ja parempaa rahatilannetta, jää odottamaan wc:n remontointi sekä kodinhoitohuoneen viimeistely.

Matkan varrella on tullut useita hetkiä, kun olen miettinyt, olisi sittenkin pitänyt vain myydä tämä talo sille ensimmäiselle tarjoajalla eikä hylätä tarjousta. Viimeksi eilen pohdin, miksi ihmeessä halusin pitää kiinni tästä kodista kynsin hampain, vaikka oli mahdollisuus muuttaa taloon, joka ei remonttia kaivannut. Kun katselen ympärille, muistan miksi. Tämä on meidän koti. Paikka, jossa meillä on hyvä olla. En minä oikeasti halua täältä koskaan muuttaa pois.

Lastenhuone ja olohuone meillä on tällä hetkellä täysin valmiit. Niiden sisustaminen on alkanut. On ilmestynyt nojatuolia, pöytää sekä sohvaa. Olen talven aikana haalinut erilaisia kankaita, joista olen tehnyt verhoja ja lattia- sekä koristetyynyjä. Koti on saanut seesteistä ja yhtenäistä ilmettä remontin keskelle, joka on helpottanut remontin aiheuttaman haitan sietämistä. Mitä useampi nurkka alkaa näyttää valmiille, sitä korkeammalle fiilis taas nousee. Kyllä tämä joku päivä on valmis! Pakko olla.

Viimeisimpänä valmistui nämä lattiatyynyt poikien leikkihuoneeseen, tosin olohuoneesta ne tuntuu useammin löytyvän. Lattiatyynyt on tehty Marimekon Karkuteillä kankaista, jotka bongasin edullisesti facebook kirppikseltä. Kankaista valmistui 65x65 sekä 70x80 muhkeat lattiatyynyt. Kankaat vahvistettiin tukikankaalla ennen ompelua, jolloin ne kestää kovaa kulutusta ja pitää ryhtinsä. Tyynyihin on ommeltu vetoketju, kankaan irrottamista pesua varten. Toiveena oli napakat ja muhkeat tyynyt, joten sisustyynyt ovat päällisiä muutaman sentin suuremmat (70x70 ja 80x80). Kankaita jäi vielä sen verran, että kummallekin pojalle saan muutamat koristetyynyt sängyn päälle. 

Seuraavaksi työn alle lähtee poikien huoneen verhot sekä keittiön ikkunan kappa. Kunhan pojat vain antaisivat minun keskittyä hommaan, valmistuisivat nuo muutamassa tunnissa ja olisimme taas askeleen lähempänä maalia. Näiden jälkeen voikin alkaa suunnittelemaan uusia ompeluprojekteja. Ehkäpä muutama kangaskori kodinhoitohuoneeseen? Taikka uudet päälliset työtuoleihin?

Millaisia remonttikokemuksia teillä on? Onko budjetti pitänyt?

Terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016