Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Luin Maaret Kallion kolumnin "Hyvää pari­suhdetta ei ratkaise seksi, raha tai lasten­kasvatus, vaan nämä kaksi syvempää ulottuvuutta" ja aloin sen pohjalta pohtimaan miksi niin monet parisuhteet ympärillämme päätyvät eroon ja mikä on saanut meidän parisuhteen kestämään. Onko meidän parisuhde hyvä? Ikuisesti kestävä? Mitä muiden parisuhteista on puuttunut?

En usko, että on olemassa ongelmatonta parisuhdetta. Luulen, että jokaisessa parisuhteessa on omat ongelmansa. Ongelmat vaihtelevat elämäntilanteen ja aikakausien mukaan. Joskus niitä kasaantuu enemmän ja joskus taas näyttää siltä, että elämämme on täysin ongelmatonta. Me vain päätämme onko ongelmat sellaisia mistä selvitään yhdessä yli tai millaisten kanssa voimme elää. 

Syitä miksi parisuhteet päätyvät eroon, on varmasti yhtä monta kuin parisuhdetta. On luottamuspulaa, kaltoinkohtelua, erilaiset elämänarvot ja erilleen kasvamista. Toisinaan suhteeseen on lähdetty suinpäin, eikä olla oltu ollenkaan valmiita suhteeseen. Joskus eroja on saatettu selitellä erilaisilla kasvatusfilosofeilla, seksin puutteella taikka talousongelmilla, mutta kun asiaa on hieman syvemmältä tutkinut, niin eron todellinen syy on ollut muualla ja nämä ongelmat vain sen sivutuote.

Siitä on jo yli 18 vuotta, kun panimme mieheni kanssa hynttyyt yhteen. Lähdimme silloin soitellen sotaan, ajatuksella kevyestä kesäromanssista. Kesä kuitenkin meni ja minun hammasharja jäi miehen peilikaappia koristamaan. Joulun alla kaksi punaista viivaa sinetöi elämämme pysyvästi yhteen.

Me olimme nuoria kun tapasimme. Vailla koulutusta ja pysyvää työpaikkaa. Taloutemme oli retuperällä, emmekä tienneet mitä elämältä haluamme. Ja yhtäkkiä pieni käärö muutti elämämme ja meidän oli aika vakavoitua, kasvaa aikuisiksi. Siitä tulikin matka, joka on ollut täynnä tunteita ja muuttuvia tilanteita. Niitä mäkiä on sattunut matkan varrelle monia.

Tämän 18 vuoden aikana on ollut useita hetkiä, jolloin olisimme voineet lähteä eriteille. Olemme riidelleet, huutaneet, raivonneet ja mököttäneet. Sukeltaneet epätoivon syvempiin syövereihin ja yrittäneet räpiköidä takaisin pinnalle. Olemme pohtineet yhdessä ja erikseen, onko tässä mitään järkeä. Monta kertaa olemme miettineet sitä, että olimmeko kuitenkin liian nuoria, kun sanoimme tahdon. Emmehän me olleet silloin vielä valmiita tähän kaikkeen.

Kun pohdimme syvemmältä asiaa, on erittäin ilmeistä, että suhteemme on vankalla pohjalla. Meidän välillä on luja luottamus. Joka ei ole horjunut kovemmassakaan ristiaallokossa. Voimme aina luottaa toisiimme, oli tilanne mikä hyvänsä. Voimme luottaa, että vaikka mitä tapahtuu toinen on siinä, turvana, tukena ja rakastavana. Me jaamme yhdessä niin surut kuin ilot. Me nauramme ja itkemme yhdessä.

Vaikka monesti olemme erimieltä ja nahistelemme pienistä asioista, niin tiukan paikan tullen olemme aina samalla puolella ja valmiina puolustamaan toista. Me seisomme ritirinnan ja käymme yhtenäisenä rintamana jokaista eteen tulevaa vastoinkäymistä vastaan.

Mutta jos eroaisimme, niin sanoisin syyksi kokeilun halun. Jännittävien tilanteiden ja ensihuuman kaipuun. Tulisimme syyttämään erossa minun holtitonta rahan käyttöä ja erilaisia siisteyskäsitteitä. Mainitsisimme myös yhteisen ajan puutteen sekä väsymyksen.

Sanotaan, että parisuhteista kasvetaan ulos. Varsinkin kun puhutaan nuoruusiän suhteista. Meidän kohdalla aika oli puolellamme. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä kovemmin olemme hitsautuneet yhteen. On aikoja, kun mietin miten hauskaa olisi kohdata se ensihuuma ja rakastuminen uudelleen. Sitten herään todellisuuteen. Se rakastuminen ja ensihuuma kestää lyhyen ajan ja sitten astuu suhteeseen arki. Silloin pitää miettiä, että onko arki minkä pystyy kestää ja jakaa toisen kanssa, väsymyksestä ja yhteisen ajan puutteesta huolimatta.

Onko parisuhteemme siis hyvä? Kenties ikuinen? Luulen niin. En kaipaa suhteeseemme muutosta, sillä tämä on suhde, jossa voin olla todellinen minä. Voin luottaa siihen, että tulen hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin olen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: pixabay

Ympärilläni on ystäviä, jotka ovat kipuilleet asian kanssa, milloin on hyvä tai oikea hetki esitellä uusi poika- tai tyttöystävä lapsille. Lisähaasteen tuo miten sen esittelyn tekee. Onko edes olemassa oikeaa tapaa? En osaa neuvoa tai auttaa. Osaan lausua latteuksia, joita kirjoista olen lukenut tai elokuvissa nähnyt. Pystyn kuuntelemaan ja yrittää myötäelää ystäväni ongelmaa. Usein tämä riittääkin.

Maanantain kunniaksi Vierustan naisten Anni palasi takaisin muutaman vuoden taakse ja muisteli Hymyn ja lasten tutustumista.

Kun Hymy saapui taloon

"Palataan taas Hymyn ja minun tarinan ensimmäisille sivuille. Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen oloni oli melko tyyni. En suin päin alkanut suunnitella yhteistä elämää. Halusin seurata ilman mitään paineita, mitä tämä olisi... Uusi tuttavuus ehdottomasti, mutta kaveri vai jotain muuta? Sitä en osannut ajatella, enkä halunnut edes arvuutella. 

Seuraavan viikon aikana ehdimme nähdä uudestaan. Niin sanottu treffailu oli tuottanut minulle vaikeuksia. Sinkkuäidin elämä oli hyvin aikataulutettua. Välillä se oli syy, toisinaan tekosyy. Joinain kertoina se oli hankaloittanut tutustumista ja joskus siihen oli vaan niin ihana vedota, kun homma ei kolahtanut alun jälkeen. Onneksi se ei ollut kumpaakaan sinä kesänä, jolloin lapset viettivät aikaa myös isällänsä sekä muilla sukulaisilla. Ajankohta tutustumiseen oli siis tällä kertaa kaikin puolin täydellinen. Viestittelimme Hymyn kanssa kuulumisiamme ja myös rehellisiä ajatuksia toisistamme. Aloimme suunnitella lähiviikkoja siten, että saisimme taas tavattua. Nähdessämme tuntui kuin olisimme tunteneet aina. En kammoksunut edes käsikkäin kävelyä, mikä oli tähän asteisessa sinkkuelämässäni saanut aikaan valtavan ahdistuksen. Muistan yhden arki-illan, kun kuljimme Jumbossa käsi kädessä. Vaikka jotkut ihmiset loivat ylimääräisiä ja jopa pahoja katseita, oloni tuntui keveältä. Ehkä se oli se huolettomuuden tunne. Hymyllä on sellainen vaikutus minuun vieläkin. Se on ensimmäinen ihminen, kenen vieressä olen osannut nukkua. 

Kerroin tytöille heidän kotiutuessaan, etten taida enää olla sinkku. Lapset ovat ihanan rehellisiä ja minua naurattaa se keskustelu vieläkin! Alkoi kunnon tenttaus: "Kuka se on, minkä niminen, minkä ikäinen, missä se asuu, missä tapasitte?" Kerroin, että nimi on Hymy ja tyttöjen ilmeet muuttuivat entistä kysyvimmäksi. Seurasi varovainen kysymys: "Onko Hymy pojan nimi?" -Ei ole, Hymy on nainen. Jälleen hiljaisuus ja sitten nuorempaa tytärtä alkoi naurattaa. Kannustin kertomaan, mitä on mielessä ja hän vain puisteli päätään ja hoki epäuskoisena: "En mä voi sanoo sitä..." -No sano nyt, kyllä mä kestän." kannustin uudelleen.  Nauraen tämä käkätti: "Äiti... sä oot homo!?" -No joo, jos nyt halutaan luokitella jotenkin, sanoin nauraen. 

Muistutin tyttöjä siitä, että ihminen ihastuu ihmiseen ja näin oli nyt käynyt minullekin ja olin siitä iloinen. Esikoinen oli pitkään hiljaa, mutta ilmeisesti vain siksi, että sai juuri oikeat sanat muodostettua lauseeksi: "Mä oon äiti ainakin onnellinen sun puolesta." Myös nuorempi totesi hetken keräiltyään: "Oikeestaan tää on tosi hyvä juttu." Tämän keskustelun jälkeen en olisi voinut olla onnellisempi!

Jo lyhyehkön tapailun jälkeen, meille oli itsestään selvää esitellä Hymy tytöille melko nopeasti. Hymy oli aiemmin ollut ennakkoluuloinen uusioperhettä kohtaan ja seurustelemisesta ihmisen kanssa, jolla olisi lapsia. Se kuulemma tuntui hankalalta, mutta tässä kohtaa lasteni tapaaminen tuntui sopivalta. Olin puhunut heistä niin paljon, että tytöt tuntuivat jo tutuilta Hymylle. Tyttöjen avoin suhtautuminen Hymyyn, Hymyn tekemät lettikampaukset tytöille ja tietenkin ilmassa aistittava onnellisuus mahdollistivat rennon alkututustumisen elämäni naisille." – Anni Halen

Vierustan naisten Annin lasten ja uuden puolison Hymyn tutustuminen meni lähes täydellisesti. Oliko onnistuneen tutustumisen takana avoimuus ja rento suhtautuminen vai mikä, en tiedä. Vai oliko se läpi paistava onnellisuus? Vai kaikki tämä yhdessä? Nämä naiset ovat onnensa ehdottomasti ansainneet.

Uusioperheistä ovat kirjoittaneet myös ihana MormuskaMutsi teinin näkökulmasta sekä upeaakin upeampi Jyllannin Suomineito miten uusperheessä selviää järjissään ja millaisia nimityksiä äitipuolista käytetään.

Terkuin, Kati

PS. Jos sinulla on jäänyt jokin Vierustan naisten aikaisemmista jutuista lukematta, niin kategorian "Vierustan naiset" takaa löytyy kaikki ilmestyneet tekstit.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: pixabay

15 vuotta! Siis ihan oikeasti 15 vuotta, olen ollut mieheni kanssa naimisissa. Se on pitkä aika, ainakin minun mittapuun mukaan. 15 vuoden aikana on ollut aikoja, jolloin olen ajatellut ettemme ikinä tule näkemään tätä päivää. Erilaisia vastoinkäymisiä on meidän eteen heitetty. Enemmän kuin tarpeeksi. Mutta niin se kristallihääpäivä tuli ja meni. Matka jatkuu kohti posliinihäitä.

Monet ystäväni ovat kyselleet; mikä on meidän salaisuus. Miten olemme saaneet pidettyä parisuhteemme näin kauan. Miten voimme edelleen olla rakastuneita näiden kaikkien vuosien jälkeen. Rehellisesti sanottuna, ei minulla ole tähän vastausta. Olen itsekin aivan yhtä hämilläni.

Manta pohti, että ihmisille voitaisiin laatia huoltokirja parisuhdetta varten. Huoltokirjan avulla parisuhteen kompastuskiviin voitaisiin reagoida mahdollisesti nopeammin ja ennakoiden. 

Huoltokirja parisuhdetta varten

"Moikka Kati,

Oletko ikinä miettinyt, jos ihmisellä olisi olemassa oma huoltokirja, niin kuin autolla?

Parisuhdetta voisi verrata autolla ajamiseen ja auton omistamiseen. Toisaalta myös ihmissuhteisiin voisi yhdistää monia teknisiä ja kaupallisia puolia, kuten takuun, palautusoikeuden ja käyttöohjeet.

Tärkein asia sekä autossa, että parisuhteessa on se, että kumpikin ruostuu ja rikkoutuu, jos sitä ei huolleta ja hoideta asianmukaisin keinoin. Lapsillahan on neuvolakortti, miksei aikuisilla voisi olla samanlaista ”huoltokirjaa”, onhan autoillakin omansa. Huoltokirjasta näkisi, koska on käynyt lääkärissä ja mitä ”operaatioita” on suoritettu; sukupuolielämän kannalta tämä olisi mainio, koska tähän voisi merkitä mahdolliset taudit. Naisethan käyvät säännöllisesti ”vuosihuollossa” gynekologilla, miksei miehillä ole vastaavaa käytäntöä?

Kilometrihuollot ihmisellä toimivat lähes päivittäin; käymme suihkussa, pesemme hampaita, huolehdimme ihosta, ehostamme itseämme.  

Huoltokirjasta voisi ilmetä myös edellisten omistajien yhteystiedot: numero, josta voisi kysellä mitä vikaa yksilöstä löytyy, miksi edellinen omistaja on luopunut yksilöstä jne. Samasta lappusesta selviäisi myös yhteystiedot valmistajille, johon voi ilmoittaa mahdolliset reklamaatiot. Myös mahdollinen takuu, palautusoikeus ja varaosapalveluiden yhteystiedot löytyisivät kirjasesta. Vanhemmilla yksilöillä todennäköisemmin takuu ja palautusaika ovat jo menneet umpeen. Luonnollisesti kirjassa olisi myös kirjattu sopimukset koeajan (ja koeajon) pituudesta ja toimintaohjeet, jos ei ole tyytyväinen koeaikaan.

Varsin pätevä keksintö olisi myös käyttöohjekirja jokaiselle ihmiselle erikseen, mutta toisaalta, niiden laatiminen jokaiselle erikseen olisi hyvinkin hankalaa, joten ehkä olisi syytä vain kirjoittaa lähinnä yleispätevä käyttöohjekirja parisuhteille. Toisaalta, näitähän on jo olemassa, ainakin jenkeissä kirjakauppojen hyllyt pullottavat parisuhdeoppaita ja sinkkujen selviytymisoppaita ja opuksia kumppanin metsästykseen. Ehkä pitäisi tehdä pakolliseksi opiskella aihetta jo peruskoulussa. Peruskouluun voisi sisältyä ihmissuhdeajokortti, jota myöhemmin voisi käydä kertaamassa vaikkapa kansalaisopistolla. Nykyisinhän esimerkiksi seurakunnat järjestävät parisuhdekursseja yms. Pitäisikö näiden olla pakollisia parisuhteessa eläville ihmisille? Toisaalta taasen, pakottamallahan ei mikään toimi, mutta…toisaalta melkein joka asiaan nykyään saadaan koulutusta ja järjestetään jos jonkin näköistä kurssia sun muuta, joten miksei sitten enemmän keskitytä parisuhteen hoitoon?

Onhan siinä toki se, etteivät kurssit yms. oheismateriaali kiinnosta jokaista ihmistä, mutta toisaalta asioiden oppiminen voisi auttaa ihmisiä oppimaan siihen, miten suhteet ongelmat voitaisiin ratkaista ilman äärimmäisiä ratkaisuja. Miten olisi pakollinen ongelman ratkaisukeinokurssi?

Ja kuinka paljon helpompaa elämämme olisikaan?

Tekninen parisuhde höystettynä (suurilla) tunteilla.

Rakkaudella, Manta"

Kun mietin omaa avioliittotaivalta, niin pakollinen parisuhdekurssi ei kuulosta yhtään hassummalta. Luulen, että kurssin avulla olisimme saattaneet säästyä monilta turhilta riidoilta ja väärinymmärryksiltä. Nyt olemme oppineet kaiken kantapään kautta. Riidat, erimielisyydet ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin vahvistaneet meitä, koska olemme päättäneet rakastaa toisiamme ja olemme päättäneet selviytyä kaikesta yhdessä. 

Jos minun pitäisi nimetä meidän suhteen salaisuus, niin sanoisin sen olevan päätös olla yhdessä ja saada meidän keskinäinen suhde toimimaan. Kun olemme tämän päättäneet ja tiedostaneet, että meidän täytyy tehdä suhteemme eteen olemme onnistuneet pysymään yhdessä ja olemaan rakastuneita kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ehkä se meidän salaisuus on se huoltokirja. Me huollamme, vaalimme ja olemme sitoutuneita meidän parisuhteeseen. Siinä se.

Rakkaudella, Kati

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: pixabay

Muistatko sen ensimmäisen kerran, kun tapasit tulevan puolisosi? Tiesitkö heti, että tämä tarina on tähtiin kirjoitettu? Muistatko mitä ajattelit? Miltä sinusta tuntui? Lepattiko sydämesi?

Palattiin Vierustan naisten Annin kanssa takaisin noihin suhteittemme ensi hetkiin. Niihin tunnelmiin, joista kaikki alkoi.

Minä:

Sen piti olla vaan kesätyö. Nopeaa, helppoa rahaa ja ulos. Minulla oli suunnitelma, tavotteita. Katse oli pidettävä tulevaisuudessa, sillä halusin olla joku. Halusin itselleni hyvän tulevaisuuden, jossa ei tarvitse olla huolissaan milloin saa seuraavan aterian. Halusin normaalin elämän. Sellaisen elämän, josta olin lukenut ja olin seurannut vierestä. 

Toisella työviikolla tapasin hänet. Hän asteli töihin typerä virne naamalla ja moikkaili kaikkia. Naisten kanssa jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan, iski silmää ja vitsaili. Flirttaili jokaisen naistyöntekijän kanssa. Naisista näki, kuinka tämä hurttia huumoria heittävä ja ihan ok näköinen nuori mies sai heidän sukat pyörimään jaloissa.

Mikä tuossa miehessä kaikkia viehätti? Miehen alussa, joka huusi ongelmia. Olisin ymmärtänyt naisten ihastuksen paremmin, jos kyseessä olisi ollut jokin päiväunien adonis. Mutta ei. Keskinkertaisen näköinen, ei rikas, eikä mikään Einstein. Aivan tavallinen nuori mies ja silti kaikki naiset tuntuivat viihtyvän tämän miehen seurassa. Hän oli kuin Uuno Turhapuro, joka kaatoi naiset huumorillaan. 

Kesäromanssi! Päätin, ottaa asiasta selvää pienen kesäromanssin avulla ja  samalla hommata itselleni kokemuksen kesäkollista. Samalla kuin sopimukseni loppuu, loppuisi romanssi ja voisin astella kohti tulevaisuuttani muistellen kuumaa kesää. Jatkaisin omaa elämääni yhtä kokemusta rikkaampana.

Alkoi kissa-hiirileikki. Ihastukseni kohde oli naisten naurattaja, joten kilpailua riitti. Yhden illan juttuja harrastava huikenteleva ikisinkku ei ole lainkaan romassityyppiä. Hän kuitenkin iski minuun silmänsä. Kelpaisin hänelle yhden yön huviksi. Yhden illan juttua hän ei minusta saisi. En ollut niitä koskaan harrastanut, enkä olisi niitä nytkään aloittamassa.

Lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Olimme työporukalla istumassa iltaa raskaan päivän jälkeen, kun yhtäkkiä hän suuteli minua. Järkytyin. En osannut reagoida mitenkään. Availin suutani kuin kultakala sanoakseni jotakin, mutta sanoja ei tullut. Lopulta hän kysyi, että häivytäänkö? Nousin, puin takkini ja sujahdin miehen kainaloon. Annoin hänen ohjata minut kotiinsa. 

Näistä tapahtumista on nyt aikaa reilu 18 vuotta. Edelleen tuo sama mies ohjaa minut kotiin.

Anni:

"Kesä on ihanaa aikaa! Tuntuu, että virtaa riittää ihan eri tavalla kuin talvella ja koko Suomi herää talviuniltansa. Joka paikassa on tapahtumia, koska ne on pakko saada järjestettyä samana, lyhyenä mutta niin suotuisana, vuodenaikana. Sikäli ei ole ihme, että vietämme Hymyn kanssa vuosipäiväämme kesällä. Todennäköisyys kohdata toisemme keskellä pimeää aikaa, olisi ollut minimaalinen. Toki Pride-viikolla oli oma merkityksensä myös…

Niin kuin aiemmin kerroin, silmäni aukenivat naisten suhteen vasta aikuisiällä. Tinderin ladattuani keväällä 2016, rajasin nopeasti hakuasetukset poimimaan vain naisia. Viestittelyä kummempaa en ehtinyt sovelluksen kautta hankkimaan, kunnes törmäsin mielenkiintoiseen profiiliin. Tekstinä oli ainoastaan kehotus liittyä salattuun Facebook-ryhmään, jonka kaikki jäsenet olisivat naisia. Epäilin ryhmän tarkoitusta, koska en etsinyt pelkästään seksikokemuksia. Toisaalta enhän minä tiennyt, miksi ryhmä oli olemassa, kunhan spekuloin. Hetken harkittuani klikkasin kuitenkin liittymispyyntöä ja ajattelin, että pääseehän sieltä pois tarvittaessa.

Ryhmä osoittautui hauskaksi ja oli todella tervetullut lisä elämääni. Osa jäsenistä tunsi selvästi entuudestaan, osa taas oli meitä Tinderistä ja muualta pölähtäneitä. Kaavailin saavani sieltä uusia kavereita, varsinaisesti treffiseuraa en huomannut kenenkään edes hakevan. Pride-viikon lähestyessä jäsenet sopivat tapaamisia keskustaan, mutta itse olin aiemmin sovitulla perhelomalla. Kotiuduin kuitenkin niin, että keksin kysellä seuraa viikon viimeiselle päivälle. Nimittäin vielä sunnuntainakin Helsingissä piti olla jotain ohjelmaa ja kiireetön kesäaika sai minut innostumaan ajatuksesta, että voisin aloittaa lapsivapaan lomani tekemällä jotain täysin poikkeavaa. 
Yllätyin positiivisesti, kun huomasin kyselyyni tulleen vastauksen. Jäsen kertoi olevansa lomalla ja lähtevänsä mielellään vielä sunnuntainakin kaupungille. Sovimme yksityisviestein aikataulut ja muistan, kuinka paljon jännitin junassa. Olin poistunut mukavuusalueeltani, niin kuin tietoisesti ja tarkoituksella olin alkanut muutenkin toimimaan niihin aikoihin. Olin siitä tosi iloinen ja samaan aikaan pelkäsin tapaavani jonkun sekopään. Yhtään romanttista ajatusta ei käynyt mielessänikään, koska olin kysynyt seuraa puhtaasti kaveripohjalta. 
Tämä nainen osoittautui hyväksi seuraksi. Päädyimme puhumaan tuntikaupalla elämäntilanteistamme, menneisyydestä ja jopa tulevaisuuden haaveista. Kumpikin oli ajatellut tapaamisen sujuvan nopeasti ja, että jatkaisimme iltaa omille tahoillemme. Kuitenkin useamman tunnin jälkeen halusimme edelleen jatkaa iltaa yhdessä ja päätimme vielä lähteä katsomaan Drag Improa DTM:an. Siellä joimme, nauroimme ja tanssimme. Vaikka aikaa on kulunut kaksi vuotta, niin muistan, että se ilta maistui elämältä. En stressannut mistään! En miettinyt, mitä toinen minusta ajattelee tai näemmekö enää koskaan. Ehkä hänet valtasi sama huolettomuus, kun yllättäen kuulin tämän kysyvän lupaa suudella minua. Mitään miettimättä, edelleen vailla stressiä, olin hetkessä mukana ja siitä se lähti; Hymyn ja minun yhteinen tarina." Anni Halen

Sitä ei koskaan tiedä milloin sen oikean löytää. Hetken romanssi voi muuttua elämän mittaiseksi suhteeksi. Sattuma voi johdattaa yllättävään suhteeseen, josta voi kehkeytyä vuosisadan rakkaustarina. On vain pidettävä silmät ja sydän auki, antautua hetken vietäväksi.

Lue myös: In Boho Home -blogista, kuinka rakkaus voi roihahtaa uudelleen. Jyllannin suomineito kertoo blogissaan, kuinka löysi tanskalaisen poikaystävänsä. Sekä Elämältä kaiken sain -blogista löytyy kertomus, miten puoliso on löytynyt netistä.

Milloin ja missä sinä kohtasit puolisosi? Tiesitkö heti, että se on menoa nyt?

Terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016