Kirjoitukset avainsanalla Vierustan naiset

Kuva: pixabay

Muistatko sen ensimmäisen kerran, kun tapasit tulevan puolisosi? Tiesitkö heti, että tämä tarina on tähtiin kirjoitettu? Muistatko mitä ajattelit? Miltä sinusta tuntui? Lepattiko sydämesi?

Palattiin Vierustan naisten Annin kanssa takaisin noihin suhteittemme ensi hetkiin. Niihin tunnelmiin, joista kaikki alkoi.

Minä:

Sen piti olla vaan kesätyö. Nopeaa, helppoa rahaa ja ulos. Minulla oli suunnitelma, tavotteita. Katse oli pidettävä tulevaisuudessa, sillä halusin olla joku. Halusin itselleni hyvän tulevaisuuden, jossa ei tarvitse olla huolissaan milloin saa seuraavan aterian. Halusin normaalin elämän. Sellaisen elämän, josta olin lukenut ja olin seurannut vierestä. 

Toisella työviikolla tapasin hänet. Hän asteli töihin typerä virne naamalla ja moikkaili kaikkia. Naisten kanssa jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan, iski silmää ja vitsaili. Flirttaili jokaisen naistyöntekijän kanssa. Naisista näki, kuinka tämä hurttia huumoria heittävä ja ihan ok näköinen nuori mies sai heidän sukat pyörimään jaloissa.

Mikä tuossa miehessä kaikkia viehätti? Miehen alussa, joka huusi ongelmia. Olisin ymmärtänyt naisten ihastuksen paremmin, jos kyseessä olisi ollut jokin päiväunien adonis. Mutta ei. Keskinkertaisen näköinen, ei rikas, eikä mikään Einstein. Aivan tavallinen nuori mies ja silti kaikki naiset tuntuivat viihtyvän tämän miehen seurassa. Hän oli kuin Uuno Turhapuro, joka kaatoi naiset huumorillaan. 

Kesäromanssi! Päätin, ottaa asiasta selvää pienen kesäromanssin avulla ja  samalla hommata itselleni kokemuksen kesäkollista. Samalla kuin sopimukseni loppuu, loppuisi romanssi ja voisin astella kohti tulevaisuuttani muistellen kuumaa kesää. Jatkaisin omaa elämääni yhtä kokemusta rikkaampana.

Alkoi kissa-hiirileikki. Ihastukseni kohde oli naisten naurattaja, joten kilpailua riitti. Yhden illan juttuja harrastava huikenteleva ikisinkku ei ole lainkaan romassityyppiä. Hän kuitenkin iski minuun silmänsä. Kelpaisin hänelle yhden yön huviksi. Yhden illan juttua hän ei minusta saisi. En ollut niitä koskaan harrastanut, enkä olisi niitä nytkään aloittamassa.

Lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Olimme työporukalla istumassa iltaa raskaan päivän jälkeen, kun yhtäkkiä hän suuteli minua. Järkytyin. En osannut reagoida mitenkään. Availin suutani kuin kultakala sanoakseni jotakin, mutta sanoja ei tullut. Lopulta hän kysyi, että häivytäänkö? Nousin, puin takkini ja sujahdin miehen kainaloon. Annoin hänen ohjata minut kotiinsa. 

Näistä tapahtumista on nyt aikaa reilu 18 vuotta. Edelleen tuo sama mies ohjaa minut kotiin.

Anni:

"Kesä on ihanaa aikaa! Tuntuu, että virtaa riittää ihan eri tavalla kuin talvella ja koko Suomi herää talviuniltansa. Joka paikassa on tapahtumia, koska ne on pakko saada järjestettyä samana, lyhyenä mutta niin suotuisana, vuodenaikana. Sikäli ei ole ihme, että vietämme Hymyn kanssa vuosipäiväämme kesällä. Todennäköisyys kohdata toisemme keskellä pimeää aikaa, olisi ollut minimaalinen. Toki Pride-viikolla oli oma merkityksensä myös…

Niin kuin aiemmin kerroin, silmäni aukenivat naisten suhteen vasta aikuisiällä. Tinderin ladattuani keväällä 2016, rajasin nopeasti hakuasetukset poimimaan vain naisia. Viestittelyä kummempaa en ehtinyt sovelluksen kautta hankkimaan, kunnes törmäsin mielenkiintoiseen profiiliin. Tekstinä oli ainoastaan kehotus liittyä salattuun Facebook-ryhmään, jonka kaikki jäsenet olisivat naisia. Epäilin ryhmän tarkoitusta, koska en etsinyt pelkästään seksikokemuksia. Toisaalta enhän minä tiennyt, miksi ryhmä oli olemassa, kunhan spekuloin. Hetken harkittuani klikkasin kuitenkin liittymispyyntöä ja ajattelin, että pääseehän sieltä pois tarvittaessa.

Ryhmä osoittautui hauskaksi ja oli todella tervetullut lisä elämääni. Osa jäsenistä tunsi selvästi entuudestaan, osa taas oli meitä Tinderistä ja muualta pölähtäneitä. Kaavailin saavani sieltä uusia kavereita, varsinaisesti treffiseuraa en huomannut kenenkään edes hakevan. Pride-viikon lähestyessä jäsenet sopivat tapaamisia keskustaan, mutta itse olin aiemmin sovitulla perhelomalla. Kotiuduin kuitenkin niin, että keksin kysellä seuraa viikon viimeiselle päivälle. Nimittäin vielä sunnuntainakin Helsingissä piti olla jotain ohjelmaa ja kiireetön kesäaika sai minut innostumaan ajatuksesta, että voisin aloittaa lapsivapaan lomani tekemällä jotain täysin poikkeavaa. 
Yllätyin positiivisesti, kun huomasin kyselyyni tulleen vastauksen. Jäsen kertoi olevansa lomalla ja lähtevänsä mielellään vielä sunnuntainakin kaupungille. Sovimme yksityisviestein aikataulut ja muistan, kuinka paljon jännitin junassa. Olin poistunut mukavuusalueeltani, niin kuin tietoisesti ja tarkoituksella olin alkanut muutenkin toimimaan niihin aikoihin. Olin siitä tosi iloinen ja samaan aikaan pelkäsin tapaavani jonkun sekopään. Yhtään romanttista ajatusta ei käynyt mielessänikään, koska olin kysynyt seuraa puhtaasti kaveripohjalta. 
Tämä nainen osoittautui hyväksi seuraksi. Päädyimme puhumaan tuntikaupalla elämäntilanteistamme, menneisyydestä ja jopa tulevaisuuden haaveista. Kumpikin oli ajatellut tapaamisen sujuvan nopeasti ja, että jatkaisimme iltaa omille tahoillemme. Kuitenkin useamman tunnin jälkeen halusimme edelleen jatkaa iltaa yhdessä ja päätimme vielä lähteä katsomaan Drag Improa DTM:an. Siellä joimme, nauroimme ja tanssimme. Vaikka aikaa on kulunut kaksi vuotta, niin muistan, että se ilta maistui elämältä. En stressannut mistään! En miettinyt, mitä toinen minusta ajattelee tai näemmekö enää koskaan. Ehkä hänet valtasi sama huolettomuus, kun yllättäen kuulin tämän kysyvän lupaa suudella minua. Mitään miettimättä, edelleen vailla stressiä, olin hetkessä mukana ja siitä se lähti; Hymyn ja minun yhteinen tarina." Anni Halen

Sitä ei koskaan tiedä milloin sen oikean löytää. Hetken romanssi voi muuttua elämän mittaiseksi suhteeksi. Sattuma voi johdattaa yllättävään suhteeseen, josta voi kehkeytyä vuosisadan rakkaustarina. On vain pidettävä silmät ja sydän auki, antautua hetken vietäväksi.

Lue myös: In Boho Home -blogista, kuinka rakkaus voi roihahtaa uudelleen. Jyllannin suomineito kertoo blogissaan, kuinka löysi tanskalaisen poikaystävänsä. Sekä Elämältä kaiken sain -blogista löytyy kertomus, miten puoliso on löytynyt netistä.

Milloin ja missä sinä kohtasit puolisosi? Tiesitkö heti, että se on menoa nyt?

Terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikko oli Pride-viikko ja se näkyi tänä vuonna upeasti joka paikassa. Yllätyin positiivisesti miten paljon viikon aikana oli erilaisia tapahtumia ja tietoiskuja. Ihan loistavaa! 

Oma osallistuminen Pride-viikkoon oli lähinnä säälittävää. Oli vain liikaa kaikkea, joten jostain oli pakko karsia. Pride-kulkueeseen oli kova tarkoitus osallistua, mutta massiivinen migreenikohtaus kaatoi sängyn pohjalle. Kohdallani viikon kohokohta oli ehdottomasti homobileet, joihin pääsin perjantaina osallistumaan (voi myös olla bileiden syy massiiviseen migreenikohtaukseen... Vanhana ei vaan jaksa valvoa ja bilettää.) Bileissä oli aivan loistava meininki. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Mitä muuta tyttö enää kaipaa? 

Vierustan naiset osallistuivat viime viikon Prideen. Anni kertoo ajatuksiaan viime viikosta:

"Pride-viikko on näkynyt ihanan isosti, niin eri medioissa kuin katukuvassakin. Toisaalta en ihmettele, jos herkimpiä alkaa ahdistamaan. Kuitenkin ahdistuksen tunnetta kannattaa miettiä, mistä se oikeasti kumpuaa. Tuskin ainakaan pelkästään sateenkaarilippujen määrästä. Homovastaisten aatteiden edustajien lisäksi useat itsensä tasa-arvon kannattajaksi luokitteleva on tällä viikolla kyseenalaistanut Priden laajaa näkyvyyttä. Kuulemma tästä on nyt tehty liian suuri asia, hehän ovat jo hyväksyneet homot yms., mutta alkaa ärsyttää heitäkin koko touhu!

Pysähdytäänpä hetkeksi tähän. Kenenkään seksuaalisuus tai suuntautuminen ei kuulu muille. Yhdenkään ihmisen seksuaalisuutta ei täten tarvitse kenenkään erikseen hyväksyä. En käsittele tätä asiaa tämän enempää, mutta muistetaan se, miksi Pride on alun perin saanut alkunsa ja niin kauan kuin kenelläkään on tarvetta kertoa mielipiteensä seksuaalivähemmistöistä tai jopa erikseen hyväksyä tai olla hyväksymättä meitä, niin yhtä kauan Pride-viikolle on tarvetta.

Mennäänpä sitten mukavampiin asioihin eli tietenkin menneeseen viikkoon. HelsinkiPridesta on muodostunut meidän perheelle tärkeä tapahtuma. Mikä sitten on parasta koko jutussa, niin siihen saa toki monenlaisia vastauksia. Mutta mikä saa juuri minut nostamaan Pride-kulkueen, tärkeydellään, muiden menojen ohi. Tyhjentämään kalenteriin tilaa jo hyvissä ajoin ja valmistautumaan päivään lepäämällä varastoon, jotta jaksaisin koko päivän. Se on yksinkertaisuudessaan päivän tunnelma. Tunnemme kuuluvamme joukkoon. Rakkauttamme ei ihmetellä pitkin katsein ja ympärillämme on lämmin ilmapiiri.

Kaikki me osallistujat yhteisönä teimme lauantain tunnelman iloiseksi, ihanaksi ja jopa liikuttavaksi. Jo kävelymatka juna-asemalta antoi siitä vihjeitä, kun näytti kuin koko kaupunki olisi osallistumassa samaan tapahtumaan. Onnistuneen tunnelman teki myös järjestäjien ja vapaaehtoisten suuri panostus tapahtuman eteen. Arvostan lisäksi suuresti niitä kaikkia katsojia, jotka kulkueen varrella vilkuttivat ja hymyilivät. Heitä oli nimittäin todella paljon! Omat lapseni eivät tänä vuonna päässeet osallistumaan kulkueeseen, mutta oli kiva huomata, että voimme katsoa tunnelmaa Yle Areenasta vielä yhdessä." Anni Halen

Kuten Anni, huomasin myös ns. suvaitsevien ihmisten suhtautumisen muuttuneen Pride-viikon tuoman näkyvyyden vuoksi. Ihmettelin tätä kovasti. Mikä ihmisiin on mennyt? Kaikki on ok, kunhan se ei vaan näy. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tiedä. Vai kuvitellaanko Priden olevan mielenilmaus, jolla haetaan hyväksyntää? Siitähän se on lähtenyt, mutta nykyään paljon muutakin.

Mikä se Pride sitten on? Pridellä on kolme pääperustetta. 1) Ihmisten pitäisi olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään. 2) Seksuaalinen monimuotoisuus on lahja. 3) Seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ovat synnynnäisiä eikä niitä voi tarkoituksellisesti muuttaa. 

Mielestäni viikko on lyhyt aika, joten jokainen sen kestäköön. Pride-viikko on mahdollisuus ihmisten oppia uutta sekä tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun avaa silmät voi yllättyä. Joskus jopa iloisesti. 

Sateenkaari terkuin, Kati

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: pixabay

Parisuhteet ovat vaikeita. En usko, että on olemassa ongelmatonta parisuhdetta. Kaikissa on omat haasteensa, toisissa niitä on enemmän kuin toisissa. Kun parisuhteessa on mukana vielä kolmas, kutsumaton osapuoli, tulee parisuhteessa elämisestä taas himpun verran haastavampaa.

"Vierustan saunassa on tunnelmaa niin arkena kuin juhannuksenakin

Viime juhannuksena menetimme festarineitsyytemme Hymyn kanssa Himoksella. Lasten kaksi kotia luo vaihtelua juhlapyhiin, ja tänä vuonna meillä olikin vuorossa perhejuhannus. Perinteiseen tapaan ilma oli hiukan kolea ja sateinen (pipoa ei sentään tarvittu niin kuin yhtenä vuonna). Olimme päättäneet panostaa ruokailuun ja esivalmistelleet uusia ruokalajeja perjantaita varten. Jätimme kuitenkin perinteisen grillaamisen ja sateessa seisomisen väliin ja paistoimme kaikki lämpimät uunissa. Se oli hyvä ratkaisu: lapset innostuivat kattamaan pöydän kauniiksi ja kynttilät loivat tunnelmaa keittiöömme.

Vanhassa talossamme on huumorintajua vaativat pesutilat kellarikerroksessa: Puukiuas, mikä lämmittää muuten kylmän pesutilan. Kunnan vesi tulee hanasta, mutta jotta ei olisi liian ylellistä, niin sekoittaja puuttuu ja kylmän sekä kuuman veden sopivaksi säätäminen, manuaalisesti käsin pyörittämällä, sujuu hanaan yhdistetyn puutarhaletkun avulla… Kyllä juuri sellaisen vihreän! Lisäksi käytämme paljon vatia ja kauhaa, koska kiukaassa on vesisäiliö, minkä käyttämättä jättäminen olisi vain tyhmää. Tiedostimme pesutilan haasteet muuttaessamme tähän syksyllä 2016. Ongelmaksi asti ne muodostuivat kuitenkin vasta, kun terveydentilani muuttui.

Olin saanut MS-diagnoosin 2008, mutta pari vuotta myöhemmin toisen sairaanhoitopiirin neurologi purki diagnoosin. Kuusi vuotta elinkin suhteellisen tervettä elämää (mitä nyt kärsin jatkuvasta uupumuksesta, myöhemmin kaatuilusta jne.). Kuitenkin alkuvuodesta 2017 tuli selkeä pahenemisvaihe ja ta-daa: minulla on kuin onkin MS-tauti. No elämä on välillä mysteeri ja näillä mennään, mitä annetaan. Pärjään pääosin ilman apuvälineitä, mutta pesulla käyminen on hankalaa kompuroinnin, käsien kömpelyyden sekä jaksamisongelmien takia. Toivon, että vielä joskus saamme keskikerrokseen suihkun, mutta siihen asti Hymy ja avustajani hoitavat saunan lämmityksen, jotta en polta itseäni ja säästän voimiani muihin asioihin.

Juhannuksena halusimme tehdä saunomisesta vähän erikoisempaa. Saunamme on kuin mökkisauna ihan arkenakin, joten oli mukavaa keksiä jotain uutta sinne. Sainkin idean jalkakyvystä, johon keräsimme pihaltamme luonnonkasveja sekä ruukusta hieman minttua tuoksuksi. Kasveiksi käy monet lajit, me käytimme mm. siankärsämöä, apilaa, voikukan ja koivun lehtiä. Laitoimme kasvit sekä merisuolaa kankaiseen pesupussiin, kiehuvaa vettä päälle puoleksi tunniksi ja lopuksi lisäsimme vateihin sopivan lämpöistä vettä ennen jalkojen upottamista. Pestyt jalat voideltiin vielä oliiviöljyllä. Lopputuloksena pehmeät jalat, suosittelen kokeilemaan!

Ihanaa alkavaa Pride-viikkoa kaikille!" Anni Halen

MS-tauti on asia, joka heitti minun ja Annin elämän aikanaan yhteen. Tutustuimme toisiimme, koska meitä yhdisti yhteinen vihollinen. Ei mitään niin pahaa, ettei siitä olisi jotain hyvääkin. MS-tautia olenkin saanut kiittää monesta uudesta ihmisestä elämässäni.

Tämä sairaus on kuitenkin parisuhteessa epäreilu. Se asettaa altavastaajaksi. Kumppanista saattaa tulla auttaja, hoitaja. Niin kuin Anni, saan turvautua monessa kodintyössä puolison apuun. Omakotitaloasuminen vaatii paljon työtä. On remonttia, kunnostusta, pihatöitä, takan lämmitystä, puutöitä yms. Jos olisimme tienneet MS-taudin olemassa, olisimme varmasti kahdesti miettineet ostammeko tämän Koivulan tilan. Mutta nyt jälkikäteen olen iloinen ettemme tienneet. Olemme saaneet tästä rakennettua kodin ja löytäneet meille toimivan tavan elää täällä.

Perinteinen naisten- ja miestentyöt jako näkyy meidän perheessä. Mies saa hoitaa kaikki raskaat, voimaa ja kestävyyttä vaativat työt, kun minä keskityn suunnitteluun ja ruuanlaittoon. Näin karkeasti sanottuna. Sillä aikaa, kun mies hoitaa lumityöt ja leikkaa nurmikon, minä pesen pyykit ja teen ruuan. Elämme kuin 50-luvun avioliitossa.

Olisiko asiat toisin, jos parisuhteessamme ei olisi mukana kolmatta osapuolta? Luultavasti. Mutta sitä on turha jossitella, sillä meidän on pelattava niillä korteilla, jotka olemme saaneet. Vaikka tähän on ajauduttu osittain olosuhteiden pakosta, niin täytyy myöntää, että sisäinen naiseni pitää tästä järjestelystä.

Raskaasta tekstistä huolimatta, ihanaa alkavaa viikkoa!

-Kati-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Milloin ja millainen oli se hetki, kun tajusit olevasi homo?" On kysymys, jonka varmasti jokainen homo on joskus kuullut. On jotenkin mielenkiintoista tietää, milloin tai miten toinen on tajunnut olevansa homo. Tämä on myös kysymys, millä korostamme homouden erilaisuutta. Sillä milloin heterolta on kysytty, millaisessa tilanteessa he ovat tajunneet olevan heteroita? Eihän se ketään kiinnosta.

Ihminen pohtii usein elämänsä käännehetkiä. Minäkin. Kun itsessään oivaltaa jotain uutta ja merkittävää, se saattaa muuttaa kokonaan elämän suunnan. Se saattaa järisyttää niin omaa kuin lähiympäristön maailmaa. Tällaisia tilanteita on juuri ne hetket, jolloin tajuaa olevansa homo. Elämme edelleen sellaisessa maailmassa, jossa perusolettamuksena on kaikkien olevan heteroita. Kun sitä oivaltaa ettei ehkä olekaan hetero, on sellainen käännekohta elämässä, mikä kiinnostaa meitä muita. 

Vierustan naisten Anni lupasi kertoa meille siitä, kuinka hän tajusi olevansa biseksuaali. 

Lokerointia

"Katsoimme eilen Netflixistä elokuvan ”Alex Strangelove”. Se kertoi jenkkiläisestä nuoresta miehestä, jolla asiat olivat hienosti; koulu sujui, tyttöystävä oli mahtava, kavereitakin löytyi. Varsinainen ongelma (mikä siis pitää aina hyvästä käsikirjoituksesta löytyä) lävähtikin vasten Alexin kasvoja, kun hän ihastui uuteen tuttavuuteensa, mies myöskin. Leffassa olisi ollut kaikki ainekset täysfloppiin teemalla ”taas yksi high school tarina”. Puhtaasta mielenkiinnosta homoaiheiseen elokuvaan halusimme kuitenkin tämän katsoa.

Tarina osoittautuikin muutamaa outoutta lukuunottamatta oikein onnistuneeksi! Erityisesti mieleen jäi perhosia vatsanpohjassa aiheuttanut suutelukohtaus Alexin ja Elliotin välillä. Näkymä oli täysin kiellettyä, mutta samalla niin oikeaa. Pettäminen on aina väärin, mutta yllättävät tunteet ottavat joskus paikkansa, aikaa kyselemättä. Mietin näiden kahden miehen pohdintaa siitä, että mistä tietää onko homo vai hetero. Niin, mistä? Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta eri foorumilla.

Itse elin heterona melkein 30 ensimmäistä ikävuottani. Tai niin ainakin määrittelin itseni silloin. Luonteeltani olen aina ollut hyvin suvaitsevainen tasa-arvon kannattaja, joten käytin jo heteroaikoinani ilmaisua ”ihminen rakastuu ihmiseen”. En ymmärtänyt olevani bi, vaan ajattelin olevani enempikin suvaitsevainen; jos tapaan oikean tuntuisen henkilön, niin sukupuolella ei voisi silloin olla merkitystä.

Yläasteikäisenä kiinnitin huomiota telkkarin lesbokohtauksiin ja ihmettelin kavereille ääneen sitä, että miksi naisten välinen suutelu näyttää kauniilta ja miesten taas ällöttävältä (huom. en ajattele enää miehistä noin)? Kaverit katsoivat minua hieman kieroon ja jäin ensimmäistä kertaa pohtimaan sitä, että ehkä kaikki eivät ajattelekaan samalla lailla kuin minä.

Myöhemmin huomasin syttyväni helpommin naisten kuin miesten vartaloista. Näin vuosikausia seksiunia naisista, mutta koin ne lähinnä unimaailman tuotoksina ja olin tyytyväinen silloiseen suhteeseen lasteni isän kanssa. Avioliittomme päättyminen ei liittynyt mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseeni.

Vasta muutaman sinkkuvuoden jälkeen aloin kiinnittämään huomiota näihin suvaitsevaisuuteen liittämiini ajatuksiin. Tajusin toimineeni täysin päinvastoin, mitä omat arvoni olivat. En todellakaan ollut antanut yhdellekään naiselle mahdollisuutta romanttisessa mielessä, en vaikka kuinka väitin olevani avoin. Kävin niihin aikoihin keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, uupumuksen takia, ja onneksi hän rohkaisi minua antamaan mahdollisuuden itseni löytämiseen. Se oli todennäköisesti yksi askel kohti kuntoutumistani.

Olin valmiiksi jännittänyt sitä, kuinka vaikeaa olisi löytää saman tyyppistä naista, kun se ei ollut miehissäkään helppoa. Kuitenkin ensimmäiset baarireissut ns. uusilla silmillä loivat minuun uskoa, koska tajusin todellakin esteen olleen lähinnä omassa päässäni. Homotutkani toimi yllättävän hyvin ja hyvin pian tapasinkin ensimmäisen naisihastukseni. Juttumme jäi harmittavan lyhyeksi, mutta lisäsi varmuutta jatkaa samalla tiellä.

Tältä siis tuntuu, kun saa elää sellaisena kuin oikeasti on. Seksuaalinen suuntautuminenhan voi muuttua ihmisen elämän aikana. Minun kohdalla se ei varsinaisesti muuttunut, osa siitä vaan oli kaikesta avoimuudesta huolimatta piilossa." Anni Halen

Tässä vielä Annin biisivalinta postaukseen.

Meillä tuntuu olevan luontainen tarve lokeroida itsemme johonkin ryhmään. Tämä on ajatus mikä toisinaan kauhistuttaa, mutta toisinaan luo turvaa. Kun mietin itseäni, kuulun useaan lokeroon. Kuulun mm. seuraaviin lokeroihin: äiti, vaimo, yrittäjä, bloggaaja, vammanen ja hetero. Lokeroiden avulla pystyn määrittelemään itseni sekä esittelemään tietyille ryhmille. 

Toisaalta taas nämä lokerot syrjivät. Se, mikä näistä lokeroista tulee minusta ensimmäisenä ilmi, määrittää yleensä uuden ihmissuhteen suunnan. On myös kuulijasta kiinni, miten suhtautuu annettuun tietoon. Antaako mahdollisesti omien ennakkoluulujen ottaa vallan vai olisiko muita lokeroita, joihin haluaisi tutustua?

Vierustan naiset tekstejä ilmestyy blogiini aina näin maanantaisin. Pääset lukemaan Vierustan naisten esittelyn sekä jo ilmestyneet tekstit klikkaamaalla kategorian avainsanaa "Vierustan naiset".

Terkuin, Kati

Kommentit (8)

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Pisti kyllä miettimään tarkemmin myös omaa avointa suhtautumista... Kuinka avoin sitä onkaan sitten loppu viimein.
Sen verran olen asiaa miettinyt että olen pohtinut miten (ehkä) suhtautuisin jos tyttäreni toisi kotiin tyttöystävän. Toivon että oikeasti myös silloin voisin sanoa, että ”ihana tutustua! Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?” ja ottaa hänet mukaan perheeseen aivan kuten kenet tahansa.

Marjo A.

Tämän vuoden alkupuolella törmäsin ihan toisessa yhteydessä pohdintaan lokeroinnista. Artikkelissa sanottiin osuvasti "Yritämme järjestellä ympäröivää todellisuutta tekemällä oletuksia, joilla on usein vähän, jos ollenkaan, todellisuuspohjaa. Tämä lokerointi on vahingollista kaikkien kannalta."

Lokerointi on todellakin syrjivää. Jos olet "joutunut johonkin lokeroon" sieltä pois pääseminen on vaikeaa. Olen huomannut, että itse edustan sellaista ihmistä, jota on tietyllä tavalla vaikea lokeroida. Olen kuullut puolituttujen sanovan "Ethän sä voi noin ajatella/tehdä kun ajattelet/teet jonkun toisen asian ihan eri tavalla." Itse taas mietin "Että totta hitossa voin ajatella/tehdä koska minä olen minä ja itsenäinen ihminen." Minut on siis heidän toimestaan jo "laitettu johonkin lokeroon" mutta en käyttäydy kuten siinä lokerossa pitäisi. 

Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että itsekin kuulun useaan lokeroon ja välillä olen ihan "out of the box". Lokeroiminen on syrjivää, ahdistavaa, tietyllä tavalla toisen halventamista ja alistamista sekä täysin typerää.  Elämästä puuttuu kokonaan jännitys ja yllätyksellisyys jos me jokainen nökötämme vain omissa lokeroissamme. Tavallisuus tappaa epätavallisuus taas rikastuttaa elämää. Ja jokainen meistä elää omalla tavalla. 

Tästä tuli nyt vähän pitkä vastaus mutta en osannut kiteyttää tätä lyhyemmin..... :D

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Hyvin kirjoitettu, enkä itsekään olisi tuota osannut paremmin kiteyttää. 

Näen kuitenkin lokeroinnissa myös plussaa. Silloin jos tuntuu, että on ainoa maailmassa, niin hyvä kuulua johonkin lokeroon. Sen lokeron avulla saa myös vertaistukea, jos taas ei kuulu lokeroon, niin ei ole myöskään vertaistukea. Vertaisuus perustuu tavallaan lokerointiin vrt. vammaisryhmät, koirapiirit, äitiryhmät, seksuaalinen suuntautuminen jne. 

Mutta tästä positiivisesta asiasta huolimatta näen itse lokeroinnin ehkä enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.

tuulanneli

Hienosti kirjoitettu. Me todellakin lokeroimme liian helposti sekä itsemme että kanssaihmiset.  Jokainen on tärkeä omana yksilönään!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016