Niin kuin me teitä odotettiin,
Toivottiin ja rukoiltiin,
Kuiskuteltiin masulle,
Mietittiin nimiä ja tulevaa ammattia.
Ja nyt tuntuu etten riitäkään,
Etten mä äiti osaa ollakaan!
 
Aamupuuro palaa pohjaa,
Te halusittekin muroja.
Ulkona taas sataa,
Mutta mentävä on kuraan ja lätäköihin.
Eteinen lainehtii saappaita,
Pipoja, eksyneitä sukkia.
Mua väsyttää niin,
MUA VÄSYTTÄÄ NIIN.
 
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää vaikka naapuriin pelaamaan pleikkaa.
Äiti on nyt väsynyt,
Hei äiti ei nyt jaksa!
Menkää ihan minne vaan
Ja antakaa mun olla,
ANTAKAA MUN OLLA!
 
Ne roikkuu mussa kiinni,
Mikään ei ole tarpeeksi,
Mun kädet ei millään riitä,
Mun syliin ei mahdu enää ketään.
Mä luulin, että äidit ovat vahvoja,
Mä luulin, et ne tietää aina kaiken,
Mut ne onkin ihan pieniä,
Eikä tiedä juuri mitään.
Ne vaan räpiköi ja räpiköi,
Et pysyis pinnalla
MUA VÄSYTTÄÄ NIIN!
 
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää vaikka naapuriin pelaamaan pleikkaa.
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää ihan minne vaan
Ja antakaa mun olla,
ANTAKAA MUN OLLA!
 
Ja se tulee mun syliin
Ja sen varpaat on ihan kuumat
Ja sormet ihan tahmeat,
Kun se rutistaa, rutistaa mua lujaa.
Ja se söpöttää kaulan juuren
Pienen pieniä sanoja:
”Äiti, mun oma äiti. Äiti, mun paras äiti”
by Tiina Piiroinen
 

Tämän tekstin on kirjoittanut, säveltänyt ja sovittanut minun ihana ja rakas ystävä. Kun ensimmäisen kerran kuulin tämän laulun, minulla nousi kyyneleet silmiin. Tämä on juuri se tunne, mikä minulla pienen lapsen äidillä aina välillä on. Tämä on totta.

 
 
Tämä on myös se tunne, mikä minulla on tänään. ”Äiti on nyt väsynyt, äiti ei nyt jaksa.” Mutta se, että minä olen nyt väsynyt, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin väsynyt lapseen tai olisin aina väsynyt. Jokainen on joskus väsynyt, mutta äidin väsymys on jostain kumman syystä tabu. Äidin pitää aina jaksaa. Mutta tarvitseeko aina jaksaa? Eikö myös äidillä ole oikeus olla välillä väsynyt, ilman suurta numeroa ja kyseenalaistamista äitinä olemiseen. Minä olen nyt väsynyt ja kaipaisin pientä breikkiä. Haluaisin istua ja juoda kupin kahvia, ilman että joku kärttää syliin. Haluisin käydä vessassa niin ettei joku huuda oven takana sydäntä raastavasti. Haluaisin istua hetken ja lukea. Haluaisin olla hiljaa vain ajatusteni kanssa.
 
 
Kun minä sanon, että olen nyt väsynyt, ei tarkoita sitä, että katuisin lasta. En todellakaan! Olen kuullut: ”Olisi varmaan kannattanut ajatella ennen lapsen tekoa ettei jaksa. Teillä oli jo yksi teini-iässä, ei olisi enää kannattanut uutta tehdä. Ja sulla kun on noi sairaudetkin, ei ollut siis mitään järkeä. Oma oli valintasi, kestä nyt sitten.”
 
 
Väsymys on hetki, se menee ohi. Kyllä minä jaksan, kun saan hetken istua ja olla. Onneksi on ne päiväunet ja Ässällä hyvät unenlahjat. Ja myös sillä ihanalla tahmatassulla on taika, kun se tulee syliin ja painaa pään kaulaa vasten. Kun se ihana poika tulee halaamaan, rutistamaan ja pussaamaan, minä taas jaksan. Koska voin kuvitella poikani juuri sanovan minulle:  ”Äiti, mun oma äiti. Äiti, mun paras äiti”
 
 
Onko muita välillä väsyneitä äitejä? Miten sinä tänään jaksat?
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016