Tammikuussa Oona From Oona to you -blogista haastoi meidät Kaksplussan verkostolaiset vastaamaan aikuisten kaverikirjaan. Hieman on tämä minun vastaaminen jostain syystä kestänyt... Mutta onko parempaa päivää kuin ystävänpäivä raapustaa kaverikirjaan? Näihin kysymyksiin vastaaminen palautti mieleeni vanhat slämyt, jotka kiersi luokassa, joihin vastailtiin salaa tunnilla. Oi, niitä aikoja! Eli tämä haaste oli oikea "throw back in time" Mutta nyt tähän aikuisten kaverikirjaan. 

 

 

Nimeni on Kati
Jotkut tosin kutsuvat minua äidiksi ja joku vaimoksi... ;)
Olen syntynyt vuonna 1982 eli olen siis mielestäni Noin 25 vuotias. Toisinaan 20 vuotias.
Lapsuuskotini langallinen numero: 09 (tai 90) 3451310, tätä numerosarjaa en varmaan koskaan unohda. On muuten ainuita puhelinnumeroita, joita osaan tänä päivänä ulkoa.
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Eläinlääkäri tai opettaja
Mutta isona minusta tulikin: Mutta minusta tulikin sosiaali- ja terveysalan ammattilainen sekä ikuinen opiskelija.
Täydellinen puoliso: Minun mieheni on täydellinen minulle.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Tapaisin useamman ystäviäni, jotka asuvat pidemmällä.
Harrastan nyt: bloggaamista, valokuvaamista, kutomista ja käsitöitä. Odotan sitä, kun pääsen tästä mahasta eroon ja voin mennä vetää kunnon hikitreeniä salille.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Hmmm... olen lopettanut alkon käytön oikeastaan kokonaan muutamia vuosia sitten. Mutta jos haluan jotain nostalgista kuunnella, niin Bon Jovi varmaan kajahtaa kajareista.
Noloin teeveeohjelma josta pidän: Varmaan tällä hetkellä nämä ihanat realitysarjat, kuten Hurjat rakkauskilot, erilaiset perheet yms.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Herkuista juustokakut ja suolaisesta varmaan lasagne.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Leijona kuninkaassa Mufasa tippuu kallion kielekkeeltä. Saman reaktion saa aikaa Kotia kohti elokuvan Shadow, jonka nousu kukkulalle kestää ja pitää yleisön jännityksessä, selvisikö hengissä... Eli pillitän elokuvissa...
Lapsuuteni lempilelu: Lassie. Nimensä mukaan pehmo-collie, joka oli minun ensimmäinen pehmoleluni. Se on muuten edelleen tallessa ja kodissani kunniapaikalla. Eikä siihen saa lapset koskea.
Lempilelu nykyään: Varmaan tuo minun uusi Nikonin kamera. Tai sitten puhelin...
Salainen paheeni: suklaan syönti ja siitä valehtelu (myös itselle)
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: salainen shoppailu varsinkin nettikaupoista. Mitään ei ole ostokset tietenkään maksaneet tai ainahan nämä ovat minulla ollut, jos mies alkaa epäillä minulla olevan jotain uutta... Eli mitään uutta en oikeasti koskaan osta.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: Se on varmaan tuo minun slogan "Hyväksyminen parantaa sen, mihin aika ei pysty". Ja täytyy myöntää, ettei ole huono viisaus lainkaan.
Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat