Syksy toi rentoon kotiäitielämään mukanaan kiireet ja vaateen muuttaa elämää. Olen syksyn varrella muutamasti vihjaillut uudenlaisesta elämästä ja pohtinut tulevaisuutta. Pimeyden lisääntyessä olen alkanut hahmottelemaan omaa jaksamista ja voimavaroja uudelleen. Pohdin mitä haluan tehdä ja mikä minulle on tärkeää. Pikkuhiljaa on ajatukset alkaneet selkiytyä.

Blogi on ollut iso osa elämääni viimeiset neljä vuotta. Olen tänne jakanut meidän elämää sekä ajatuksiani sisustuksesta aina yhteiskunnallisiin asioihin. Tämä on ollut paikka, missä olen voinut purkaa tuntemuksia ja selvittää ajatuksiani. Viimeiset pari kuukautta blogi on tuntunut riippakivelle, eikä ole enää ajannut tarkoitustaan. Se on alkanut näkyä kirjoituksissa. Ilo kirjoittamisesta tuntuu kadonneen.

Kun kirjoittamisen ilo katosi, aloin etsimään uutta keinoa toteuttaa itseäni. Löysin sen valokuvaamisesta. Pian sainkin ehdotuksen hankkia itselleni valokuvaajan ammattipätevyyden ja mentoriniksi lähti pitkän linjan valo- ja videokuvauksen ammattilainen. Aloitin suorittamaan valokuvaajan ammattitutkintoa oppisopimuksella. Samalla ajatus bloggaamisesta muuttui. Kuvien kertyessä muistikortille, tajusin etten ehkä haluakaan tuoda lapsiani blogiin. En ainakaan tunnistettavin valokuvin.

Ajatusta vahvisti yllättävä käänne, kun alkusyksystä sain kaksi kirjettä kotiin. Toisessa minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan seksuaaliterapeutiksi väestöliitolle ja toisessa Turun yliopiston Muurlan toimipisteeseen valokuvaterapia menetelmäohjaajaksi. Juuri, kun olin ajatellut lopettavani kokonaan bloggaamisen minun eteeni asetettiin herkullinen aihe. Valokuvaus yhdistettynä terapeuttiseen työotteeseen. 

Olen aikoinani ammattikorkea opinnoissa käynyt valinnaisia kursseja 15 ov edestä luovia menetelmiä asiakastyössä, jossa mukana oli terapeuttinen valokuvaus sekä tunteiden käsittelyä valokuvilla ja kuvakollaaseja tekemällä. Jo silloin ymmärsin valokuvan voiman ja innostuin valokuvista sekä valokuvaamisesta, niin omaksi iloksi kuin asiakastyössä. Vuosien saatossa olen tehnyt itsetutkiskelua perhealbumin valokuvista. Vanhojen albumien selailu on ollut mielenkiintoinen matka omaan menneisyyteen. Nyt olen siirtynyt tuottamaan kuvia sekä mielikuvia niiden avulla.

En miettinyt kauan otanko molemmat opiskelupaikat vastaan. HULLU! Alla on vielä valokuvaajan opinnot kesken. Ensimmäistä kertaa tein päätöksen, ennen kuin mietin seurauksia. Mistä aikaa kaikelle ja mistä ihmeestä rahaa? Nämä opinnot ovat maksullisia. Eikä nyt puhuta muutamista kympeistä vaan tuhansista euroista. Onko bloggaavalla kotiäidillä varaa useamman tuhannen euron opintoihin? Ei ole. Entä vaadittava asiakastyöskentely? Minunhan pitäisi olla töissä, jossa olisi valmiina asiakaskunta opintoihin vaadittavan asiakastyöskentelyn toteuttamiseen. Pulassa ollaan...

Hetken asiaa pohdittua keksin ratkaisun, aika- sekä talousongelmiin. Päädyin perustamaan oman toiminimen Halo of Life, jonka kautta teen seksuaali- ja sosiaalineuvonnan luentoja yhdistyksille, järjestöille ja yrityksille. Yksityisille henkilöille on tarjolla henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta sekä seksivälineiden kotikutsuja, valokuvausta unohtamatta. 

Kiirettä siis pitää. Entäs blogi? No, en minä blogia jätä. Blogi tulee kuitenkin nyt muuttumaan. Jatkossa tulen enemmän keskittymään valokuviin, oppimispäiväkirja tyyliseen kirjoittamiseen, itsetutkiskeluun ja kehittämiseen sekä ammattitekstien tuottamiseen. Tulevien muutosten seurauksena päädyin viemään Koivulan emännän takaisin omalle alustalle, jossa minun ei tarvitse stressata lukuja ja kalastella klikkauksia. 

Yksin bloggaaminen on kuitenkin tylsää, joten päädyin liittyä ihanan ystäväni, Mira-Marien perustaman Maitokahvimedian rennon letkeään tunnelmaan, jossa saan blogata yhdessä vanhojen tuttujen bloggareiden seurassa. Maitokahvimedian riveistä löytää upean viisikon: Hennan, Saaran, Camillan, Mira-Marien sekä Nooran. Maitokahvimedian yhteisön tavoitteena on hidastaa arkea ja nauttia arjen pienistä todellisista hetkistä sekä aika ajoin tehdä hyviä tekoja läheisille. Eli juuri täydellinen paikka blogille, jossa aletaan syväluotaisemmin etsimään itseä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa.

Ensi viikosta alkaen blogini löytää vanhasta tutusta osoitteesta www.koivulanemanta.fi, toivottavasti tulette siellä käymään.

Nyt on tullut aika kiittää kauniisti Vauva.fi blogeja ja siirtyä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Kiitos näistä kuukausista kaikille. Toivottavasti vielä törmätään jossain.

 

Kommentit (1)

A.S.

Paljon onnea opiskelupaikoista! Kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja näihin liittyviä juttuja olisi kyllä mukava lukea jatkossakin blogisi kautta :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kolmelle, vaimo yhdelle. Shoppailuaddikti, ikuinen laihduttaja, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen. 

Koivulan emäntä on elämänmakuinen blogi, jossa pohditaan naiseutta, parisuhdetta tai parisuhdettomuutta, seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Sukelletaan syvälle tunteisiin ja ajatuksiin, kunnes palataan kevyempiin asioihin, kuten päivän ruokalistaan.

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016