Kuva: pixabay

Ruoka on aihe, joka herättää tunnepitoista keskustelua. Syötkö suositusten mukaan? Onko ruuat itsetehtyä vai syödäänkö valmista? Suositaanko luomulähiruokaa? Entäs ne superfoodit? Onko ruuassa lisättyä sokeria tai onko valmistuksessa käytetty kermaa, vehnäjauhoja tai rasvaa? 

Hyi hyi hyi! 

Syöthän joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, reilun ja monipuolisen aamiaisen, terveellisen välipalan sekä hyvän iltapalan? Pidät ateriarytmin säännöllisenä ja syöt vähintään 3-4 tunnin välein. Muistat syödä joka päivä puoli kiloa kasviksia, sekä 2-3 hedelmää? Mutta ethän syönyt banaania, sillä se sisältää liikaa sokeria? Menikö välipalaksi maustettu jogurtti? Tiedätkö miten paljon se sisältää sokeria? Ei ei ei! Suosi mieluummin kotimaisia marjoja ja luonnonjogurttia.

Ruoka tuntuu olevan aina tapetilla. Miten syödä terveellisesti ja ravitsevasti vaihtelee aikakausittain, riippuen mikä suuntaus on milloinkin in. Onneksi perusasiat kuitenkin pysyvät vuodesta toiseen melko muuttumattomana. Viikottaisessa ruokailussa pitäisi olla vaihtelua ja ruuan pitäisi olla maukasta ja ravitsevaa. Kasviksia ja kotimaisia marjoja tulisi suosia ruokavaliossa ja pyrkiä sömään kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa.

Monissa paikoissa annetaan hyviä vinkkejä, kuinka onnistutaan laatimaan mahdollisimman terveellinen ja ravitseva ateriakokonaisuus. Perusohje on, että tulisi laatia kahden, neljän tai kuuden viikon ruokalista valmiiksi ja pysyä siinä. Kaupassa käydään mahdollisimman harvoin, jotta välttyy heräteostoksilta. Ja kauppareissuille tulisi muistaa aina laatia kauppalista. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. 

Tämä on ihannetilanne, johon kovasti toivoisin pääseväni. Ainakin yritän kovasti. Mutta sitten se kuuluisa elämä tuppaa heittämään kaiken näköisiä yllätyksiä eteen.

Pyrin suunnittelemaan meidän perheelle vähintään viikon ruuat kerralla. Joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Joskus suunnittelen, mutta en kuitenkaan pysy suunnitelmassa. Vaikka toisinaan, siis usein, meidän ruokailusta puuttuu suunnitelmallisuus, niin lapsille pyritään järjestämään ruuat suositusten mukaan. On aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällinen ja iltapala. Ruoka on pääsääntöisesti itsetehtyä, ruuissa pidetään vaihtelua yllä ja panostetaan ruuan laatuun. Ruoka-ajoista pidetään kiinni, jotta vältytään nälkäkiukuilta.

Hienoa! Eli lapset syö hyvin. Mutta entä äiti? Mitä äiti söi tänään?

Voisi kuvitella, että kun kotona valmistetaan ja tarjoillaan ruokaa viisi kertaa päivässä, niin äiti söisi siinä samalla. Nyt painotan sanaa, että KUVITELLA. 

Vaikka kuinka pyrin syömään lasten kanssa samaan aikaan, niin harvoin siinä onnistun. Ainakaan lämpöistä ruokaa. Jos onnistun istahtamaan yhdessä lasten kanssa ruokapöytää, alkaa tapahtua. Yhdelle täytyy nousta antamaan jääkaappiin unohtunutta maitoa, toinen onnistuu kaatamaan vedet pöydällä ja kolmas ei saa ruokaa pilkottua. Kun viimein lapset ovat tyytyväisiä ja kuvittelen, että nyt saan syödä, niin yksi haluaa potalle, toinen on valmis päiväunille ja kolmannella alkaa olemaan kiire treeneihin. Kiitos, ei minulla olisikaan ollut nälkä. 

Niin äiti, mitä söit tänään? Söin aamulla leivän. Lounaalla nappasin banaanin ja kaksi keksiä. Lasten päiväuniaikaan vatsani kurni niin kovasti, että söin lounaan jämät ja puoli litraa jäätelöä. Välipalalla söin lasten tähteitä. Päivällisellä söin kylmää ruokaa lasten poistuttua pöydästä pikku kakkosen ääreen sekä suklaapatukan korjatessani päivällisen jälkiä. Iltapalalla söin maustetun jogurtin ja 100g karkkipussin lasten mentyä nukkumaan. Ja sitten ihmettelen miksi ne raskausaikana saavutetut kilot ovat tiukassa.

Myönnän, että suurin ongelmani on, etten vain ota sitä aikaa ja istu alas syömään. Kyllä ne lapset voivat aina hetken odottaa, jotta myös äitikin saa syötyä. Kun ateriavälit venyvät, sorrun todella herkästi herkutteluun. Nopean sokerin avulla saan kipeästi kaipaamaani energiaa sekä saan kunnon virtapiikin. Tuloksena on kuitenkin nopea mahalasku ja väsymys yllättää illalla niin voimakkaana, että nukahdan lasten kanssa yhtäaikaa.

Mitä minun pitäisi tehdä? Kuinka voisin korjata tilanteen? Voisin myös harjoitella tekemään suurempia määriä ruokaa kerralla ja tarjoilla silloin tällöin valmista. Voisin alkaa suosimaan nopeita terveellisiä välipaloja, kuten pähkinöitä, marjoja ja luonnon jogurttia sekä smoothieta. Voisin käyttää lasten päiväuniajan terveellisen välipalan valmistamiseen enkä herkkujen ahmimiseen ja somettamiseen. Niin, niin voisin. Mutta mikä estää?

Saatan väittää, että lapset ovat syy siihen, miksi en syö hyvin. Mutta se ei ole totta. Totuus on, että esteenä olen vain minä, sokeririippuvuuteni ja mukavuuden haluni. Nyt kun asia on tiedostettu ja myönnetty, niin muutos voi tapahtua. No, ehkä huomenna. Minulla on vielä puolikas suklaalevy jemmassa... ;)

Herkuton lokakuu on luvattu, joten sitä kohti alan valmistautumaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koivula on tila eli projekti, joka ei valmistu koskaan. Täällä tuunataan, rakennetaan, remontoidaan ja eletään. Koivulan parhaita puolia on ehdottomasti iso metsään päättyvä tontti, jossa koirat ja lapset mahtuvat leikkimään sekä emäntä rakentelemaan omaa puutarhaansa. Täydellistä!

Koivulan emäntä on äiti kolmelle ja vaimo yhdelle. Sosiaalialan ammattilainen ja ikuinen opiskelija. Shoppailu addikti, nautiskelija ja hyvän olon etsijä. Rakkautena valokuvaaminen, ruuanlaitto ja leipominen.

Koivulan emäntä -blogi on kaikkea tätä. Tervetuloa matkaan!

Voit seurata blogia nyt myös Blogit.fi palvelussa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016