Selasin kuviani ja tajusin, etten ole ottanut yhtään mahakuvaa! Puute on korjattava pikimiten mutta juuri nyt en jaksa, joten siksi raskauden puoliväliä saa tässä kuvata mikäpä muukaan kuin puoliksi syöty suklaalevy!

Tällä viikolla tuli täyteen raskausviikko 20, raskaus on siis laskennallisesti puolessa välissä. Olo on raskauden osalta ollut leppoisa, luottavainen ja kaikin tavoin helppo. Pallovatsaa lukuun ottamatta on välillä tuntunut, ihan kuin ei edes kasvattelisi uutta ihmistä sisuksissaan! Tykkään paljon näkyvästä raskausmahastani, ja pidän mielelläni vatsaa korostavia vaatteita, paitsi töissä, jossa oppilaani eivät vieläkään tiedä raskaudestani. Huomenna aion paljastaa heille asian väsäämäni sanaristikon avulla. Pikkuoppilaiden reaktiot vähän jännittävät mutta raportoin siitä sitten lisää myöhemmin.

Ketterästi kuin gepardi neuvolalääkärin tutkittavaksi

Kävin tällä viikolla neuvolalääkärin juttusilla ja hän kommentoi parin kilon painonnousuani ihanteelliseksi. Keskustelumme perusteella hän ei nähnyt tarvetta alatutkimukselle, johon olin ensimmäisen raskauden kokemusten perusteella valmistautunut. Vauvan sykkeet löytyivät heti kiivettyäni ensin ketterästi kuin gepardi (kiitos vain luonnehdinnasta Pappardelle) tutkimuspedille. Olin painoindeksin mukaan pari kiloa ylipainon puolella sekä ensimmäisessäni että nyt tässä toisessakin raskaudessa, joten ehkä ylimääräiset kilot ovatkin vain muuttuneet kätevästi vauvaksi, hahaa!

 

Naislääkäri oli sama, joka vuosia sitten neuvolakäynnillämme vitsaili kortsujen rei’ittämisestä. Juttelimme hänen kanssaan pitkään vaikka mistä mieleen pulpahtavasta, muun muassa siitä, kuinka kouluun tuntuu vuosi vuodelta tulevan hankalammin oireilevia oppilaita. Lääkäri totesi saman kehityksen näkyneen myös neuvolalääkärin vastaanotoilla. Mistähän kaikesta tämä huolestuttava kehitys voisi johtua?

Jääkö esikoinen vauvan ja äidin kanssa kotiin vai jatkaako hän hoidossa?

Pitkä tovi keskusteltiin myös tulevaisuuden suunnitelmistamme koskien Lennardon hoitoon jäämistä tai kotiin jäämistä vauvan syntymän jälkeen. Olen tähän asti ollut lähes varma, että Lennardo jää vauvan synnyttyä tai viimeistään kesällä kanssamme pysyvästi kotiin, eikä jatka enää ainakaan syksyllä hoidossa, kun vauva on talossa.  Lääkäri sai minut kuitenkin punnitsemaan vaihtoehtoja uudestaan. Hän toi esille nelivuotiaan aktiivisuuden, virikkeiden tarpeen ja kaverisuhteiden tärkeyden. Kaikki edellä mainitut tarpeet voi olla hankala täyttää kotoa käsin, jos ja kun äiti on kovin sidottu vauvan tarpeista huolehtimiseen. Varsinkin kun Lennardo todellakin on hyvin vilkas, touhukas ja aktiivinen. Lennardo on myös löytänyt hoidosta tärkeitä ystäviä itselleen, joita varmasti tulisi ikävä.

Toisaalta ajatus siitä, että olisimme kaikki kotona kuulostaa myös ihanalta. Lennardo ja pikkusisarus saisivat luoda sisarussuhdettaan rauhassa (tämä voi kyllä osoittautua melko idylliseksi ajatelmaksi oman esikoiseni tuntien), ja saisimme tehdä asioita rauhassa omassa aikataulussa. Näitä asioita pitää pohtia Pappardellen kanssa vielä paljon lisää, ja tietenkin myös Lennardon oma mielipide asiaan painaa. Tällä hetkellä hän vastasi haluavansa jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin.

Kauan odotettu ja jännitetty rakenneultra häämöttää jo kulman takana

Ensi viikolla on edessä rakenneultra, jota odottelin ensimmäisessä raskaudessani kuin kuuta nousevaa, ja joka kieltämättä nytkin jännittää ja odotuttaa. Toivon niin kovasti, että pienellä olisi kaikki hyvin! On aivan mahtavaa saada seurata palleroisen liikkeitä näytöltä. Tähän mennessä kaikki minua ultranneet kätilöt ovat olleet luotettavan ammattitaitoisia ja sen lisäksi mahtavia persoonia, joten senkin vuoksi odotan rakenneultraa innolla. Jos mahdollista, Pappardelle haluaa edelleen tietää tulokkaan sukupuolen, mutta minä taas haluaisin pitää sukupuolen yllätyksenä. Olen kyllä alkanut epäillä oman itsehillintäni ja uteliaisuuteni puolesta, että kykenenkö epätietoisuuteen, mutta se jää nähtäväksi. Sinällään tällä vauvan oletetulla sukupuolella ei ole yhtään mitään väliä, mutta Pappardelle perusteli tiedonjanoaan sillä, että se tekisi vauvan odottamisesta jotenkin konkreettisempaa. Toki olisi myös helpompi, jos Lennardolle voisi puhua vain pikkusiskosta tai -veljestä, kun nyt kumpikin vaihtoehto roikkuu aina mukana.

Google: enterorokko+raskaus = hui!

Bulevardilla tehtävässä rakenneultrassa toivottavasti selviää myös, ettei sairastamani lievä enterorokko ole tehnyt tuhojaan vauvalle. Tämän ihastuttavan lastentaudin sain tartuntana Lennardolta, joka sairasti sen viikko sitten. Olen yrittänyt pitää pään kylmänä vaikka tietenkin googletin heti kaiken mahdollisen entero+raskaus-hakusanoilla, ja olen nyt ollutkin kuin tulisilla hiilillä kun näppylät kihelmöivät jalkapohjissani ja käsissäni.

 

Näppylöistä huolimatta mukavia marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!

Toivoo: Sanni, joka on kiitos isovanhempien viikonloppuvierailun, saanut viettää enterorokosta huolimatta ihanan rentouttavan viikonlopun rakkaiden ihmisten, uunijuuresten, risotto milanesen ja Pieni runotyttö maineen polulla- kirjan parissa.

 

Seuraathan Kivakuplaa myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tavoitteenani on olla lempeä vanhempi. Kolmevuotiaamme ei tee sitä aina helpoksi. Odotamme perheenlisäystä huhtivauvan 2019 merkeissä! Blogissa kiintymysvanhemmuuspohdintoja ja helsinkiläistä perhe-elämää.

Teemat

Hae blogista

Instagram