Taisin toivoa vähän vähemmän räkävoittoista viikkoa ilmeisesti vähän liian aikaisin. Ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen sairastelimme heti perään seuraavan viikon. Silloisen sunnuntain kuumeettoman päivän jälkeen arki oli tuona tammikuisena maanantaiaamuna alkamassa, kun herra Murphy päätti astua ovestamme sisään.

Isukki oli viikon etäilyn jälkeen tarmoa täynnä. Pieruverkkarit olivat vaihtuneet farkkuihin, leuasta löytyvät maitohaivenet oli ajeltu, eväät oli purkitettu ja tukkaankin oli viikon tauon jälkeen hierottu vähän tököttiä. Kaikki oli valmiina uutta viikkoa varten, kun toinen prinsessoistamme vaappui keittiöön. Kuume hohkasi hänestä parin metrin päähän kuin festarikeikan pyrotekniikasta. Hurmoshenkisestä yleisöstä vain ei ollut tietoakaan. Flunssaencore oli viimeinen, mitä tässä välissä toivottiin.

Uskoisin siitä olevan mieletön etu, että olin koti-isänä parisen vuotta.

Nyt kuutisen viikkoa myöhemmin voinen todeta meidän aloittaneen varsinaisen tautikiertueen, eikä loppua ole näkyvissä. Molempien tyttärien viimeisin diagnoosi on keuhkokuume ja viimeisen kuukauden räättömät päivät voi laskea käytännössä yhden käden sormilla. Olemmekohan ehtineet välissä olla yhden kokonaisen viikon päiväkodissa.

Onneksi saan hoidettua työni käytännössä 100-prosenttisesti missä vain, kunhan koneeni on mukana ja netti raksuttaa. On äärettömän arvokasta, että työnantajani sallii etätyöt. Tosin, jossei sallisi, työni joutuisi tekemään joku muu. Kaikki voittavat, kun täysin (etä)työkykyinen tekijä hoitaa kipeät lapsensa kotona.

Uskoisin myös siitä olevan mieletön etu, että olin koti-isänä parisen vuotta. Tiedän, mitä kotona pitää tehdä ja osaan aikatauluttaa hommat sen mukaan. Väittäisin täällä olevan isiä, jotka eivät voi jäädä kotiin kipeiden lastensa kanssa, koska systeemi menisi vain enemmän sekaisin. Lisäksi tiedän perheitä, joissa äiti jää vaikka palkattomalle vapaalle mielummin kuin isä kotiin lasten kanssa. Voinkin heittää muutaman vinkin isukeille (miksei äideillekin) etätyöskentelyn ja kotihoidon yhdistämiseen:

1. Aina on aikaa lapselle. Minuutti sinne tänne ei kaada työnantajasi taloutta. Voit sitä paitsi etätyöskennellessäsi ottaa minuutin takaisin myöhemmin päivän aikana.
2. Suuri helpotus on, kun välttämättä ei tarvitse tietää, mitä lapsille laittaa päälle. Jälkikasvu voi pysyä vaikka koko päivän yöpaidoissaan. Ette te kuumeisina mihinkään liiku ja liika vaatetus on vain pahasta kipeänä. Pyjamabileet vuorokauden ympäri!
3. Peppu pyyhitään/pestään samalla tavalla kuin itselläkin. Ruskeattomaksi. Tyyli on suht vapaa.
4. Leikkikahvi juodaan aina hivenen enemmän ryystäen kuin oikea kahvi.

5. Anna lasten kokeilla työvälineitäsi (paitsi jos olet kirurgi (toki kirurgin etähommat ovat suhteellisen h-a-r-v-i-a-i-s-i-a)). Näin se alinomainen mielenkiinto kynää, vihkoa, läppäriä, kännykkää ja kaikkea hiplaamaasi kohtaan hälvenee, ja sekä sinä että jälkikasvusi keskitytte oikeisiin asioihin.
6. Varsinkin kuumeisen lapsen olisi hyvä juoda reippaasti. Näppärä temppu on tehdä mehujätskejä. Ne ovat jostain syystä äärettömän paljon herkullisempia kuin se nestemäinen mukista vedettävä samainen tuote. Toimivat samalla myös viilentiminä.
7. (Työ)puheluista kannattaa ilmoittaa jälkikasvulle ennen vihreän luurin painamista. Ainakin omassa ammatissani on hivenen kiusallista selittää asiakkaalle jotain samalla, kun lapsi huutaa vieressä, että "pitäis mennä kakalle!".
8. Syki. Tekemistä riittää.

Tsemppiä kaikille sairasteleville ja hoivaaville! Elämältä kaiken sain -blogissa myös hyviä selvitytymisvinkkejä lapsiperhesairastelukierteeseen!

Instagram: @kakkavalta

Facebook: @kakkavalta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018