Näin kaksosisukkina riittävyys kalskahtaa utopistiselta. Riittämiseen tarvittaisiin 38-tuntinen vuorokausi, neljä lottovoittoa, teräsmiehen terveys ja Buddhan tyyneys. Riittämättömyyttään pelkääville ja surkutteleville vanhemmille voin surutta ilmoitella, että riittämättömyys on normaalitila.

Näyttäkää minulle se isä tai äiti, jolla menee kaikki aina ihanasti ja oikein. Isä tai äiti, joka jaksaa, viitsii ja kykenee kaiken aikaa.

 

Niinpä. Sellaista ei ole.

 

Lapsista hehkuva riittämättömyys
Pöydässä istuvista lapsista toinen huutaa maitoa ja toinen leipää. Maitoa ei ole tarjolla, koska sen ostaminen unohtui viimekertaisella kauppareissulla samaisen lapsen saaman infernaalisen huutoitkukohtauksen takia. Maidottomuus menee pahasti tunteisiin. Myös voitelemani, juustottamani, makkaroimani ja kurkkuamani leipä on alahuulen nytkähtelyä aiheuttavan huono suoritus. Ensinnäkään makkaraa ei pyydetty, toisekseen juustosta ei tykätä ja kolmanneksi kurkut ovat liian paksuja. Pahuuden kruunaa leipä, joka sekin on ilmeisesti väärästä viljasta valmistettu. Sykin kattiloiden keskellä saadakseni illallisen valmiiksi samalla, kun selkäni takaa huudetaan iskulauseita, kuten "nälkä", "onko valmista?" ja "mää haluan jäätelöö". Ruoka valmistuu, asettelen sen lautasille, tarjoilen ja ennen kuin ruokailuväline osuu ruokaan saati suuhun, kuulen kiitoksena: "entykkää".

Seuraavana päivänä tilanne toistuu. Olen ennakoinut ja hakenut kaupasta maitoa. Tänään halutaankin mehua. Pelkästään voitelen leivän, mutta tänään onkin makkarajuustokurkkuvoileipäpäivä. Eilinen ruoka oli pahaa, joten teen jotain muuta, kuullakseni vain, että sitä eilistä ruokaa tekisi nyt mieli.

Hetki on yksi niistä päivittäisistä tilanteista, jolloin voisi jättää lapun pöydän kulmalle, jossa ilmoitetaan isän lähteneen noin viideksi kuukaudeksi riittämättömyysretriitille rauhoittumaan munkkitemppeliin Himalajalle. Palaisin matkoiltani patakaljuna ja oranssiin verhoon kietoutuneena riittävyyden mestarina. 

Sitten tajuan, ettei oikeasti tarvitse lähteä Himalajalle asti ymmärtääkseen, että kyse oli nyt niinkin tärkeästä asiasta kuin jumalauta perunan mausta. Edes Aihisen Kape ei olisi saanut sitä menemään kummoisemmin kaupaksi tänään, joten panokseni ruokahuollon suorittamiseen on ollut kelpaamattomuudessaankin riittävä. Mahat tulevat täyteen ja jos eivät tällä kertaa tulekaan, niin ensi kerralla painetaan senkin edestä.

Sisäinen riittämättömyys
Sellainen suomalaisen isän sisäänajettu kuvitelma, ettei koskaan voi olla tasavertaisen riittävä äidin kanssa, on ajanut osan äijistä luovuttamaan suosiolla ja olemaan alusta asti osallistumatta oikein mihinkään. Tällainen isä on turhake, joka ei pode laiskuudestaan edes huonoa omaatuntoa, koska "näin se vaan on aina ollut". Eipä hän tosin koe paljon muutakaan perheeseen liittyvää.

Isukki, jolta tämä harhakuvitelma puuttuu ja joka yrittää parhaansa mukaan temmeltää osana perhettä, saa oman osuutensa riittämättömyydestä, mutta samalla kokee myös onnistumisia ja tahtomattaankin helpottaa äidin riittämättömyyden tunnetta.

Omasta toiminnasta ja toimimattomuudesta kumpuava riittämättömyys motivoi ainakin meikäläistä yrittämään ja keskittymään kovemmin. En ole huono isä mokatessani. Olisin huono, jos en edes yrittäisi.

Ulkopuolinen riittämättömyys
Perheen ulkopuolelta sinkoava riittämättömyyden tuhina on aika surkuhupaisaa seurattavaa. Itkuraivaria tuijottavat mulkerot, ilonkiljahduksia säikähtävät mummelit ja autokärryille tuhahtelevat jöröt saavat puolestani tehdä rankan syväanalyysin vanhemmuudestani sen noin neljän sekunnin ajanjakson aikana, jonka vietämme yhdessä esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa.

Olen sen verran kiitollinen, ylpeä ja onnellinen lapsistani, että muiden odotukset ja analyysit vanhemmuudestani voidaan rypistää pikkiriikkisiksi palleroisiksi ja tunkea syvälle analyysien laatijoiden ruumiinaukkoihin. En jaksa käyttää energiaani muiden päsmäröintiin. Sellainen ihminen, joka pystyy toisen lapsen itkupotkuraivarille tuhahtelemaan, ei tiedä elämästä mitään. Tulkoon tänne kokeilemaan päiväksi ja näyttämään.

Jos en koskaan potisi riittämättömyyttä, olisin välinpitämätön isä. Olen onnellinen saadessani välillä ponnistella hyvän isyyden eteen. Mutta isyys on jotakuinkin täysin oma asiani, siihen on yhdenkään mummon tai trollin turha tulla vikisemään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018