Viikko vierähtänyt päiväkotiaikaa. Tässä tärkeimmät nostot tältä viikolta koskien päiväkotiajan aloitusta:

Vintiöt
Kaksikkomme sijoittui päiväkodissa Vintiöt -osastolle. Lähtökohdat ovat lupaavat, sillä omat muistikuvat Vintiöistä ovat 90-luvulta Jatimaticin heitto lampeen, Kaido Kuukap ja võimlemise kärbsed sekä vesipuisto Surina. Ei siis muuta kuin üks, kaks, koli, neli, kaksoset tarhaan yhes koos.

Eroahdistus
Eroahdistuksen piti olla niin kova, etten mitään muuta olisi töissä ehtinyt tekemäänkään kuin itkeä. Ilmeisesti myös lapset huutoitkisivät 24/7.

Ensimmäinen päivä olikin jännittävä, jopa kuumottava. Peräämme ei juostu huutoitkien, mutta lähtiessämme pienten jälkeläistemme jännitys oli käsinkosketeltava. Teki mieli rutistaa heidät kainaloon ja juosta kotisohvalle katsomaan piirrettyjä ja syömään jäätelöä vähintään viikoksi.

En osannut olla kovinkaan montaa hetkeä ajattelematta heitä tai lähtiessämme nyyhkyttänyttä vaimoa, joka aloitti samana päivänä opiskelun. Päivä meni vilkuillessa puhelinta. Kävin jopa päiväkodin omassa aplikaatiossa kyyläilemässä pitkin päivää, josko siellä ilmoiteltaisiin jotain. Olivat tyttäremme sentään kirjattuina sisään koko päivän. Mitään kovin pitkäkestoista ajatustyötä vaativaa työtehtävää en saanut päivän aikana aloitetuksi. Mahassa juili itselläkin vähän normaalia enemmän.

Kotona kaikki tarhan tuoma paine purettaisiin superaggressiivisena käytöksenä meihin vanhempiin.

En haluu mennä päiväkotiin!

On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka erilailla kaksosemme ovat suhtautuneet uuteen mullistukseen. Toisella ei ole ollut käytännössä mitään vaikeuksia sopeutua uuteen. Toisesta suusta olemme kotona kuunnelleet nyt lähes koko viikon yhdessä vietetyn ajan "en haluu mennä päiväkotiin" -vuodatusta. Päiväkotiin jäädään aina kiltisti ja siellä kuuleman mukaan meneekin pientä ikävää lukuun ottamatta kivasti, mutta kotona jännitys ja uuden opettelu eskaloituu itkuna. Mitään suurempaa Hulk-raivoa emme ole vielä kohdanneet.

Tautihelvetti

Oletusarvoisestihan odotettavissa olivat ainakin enterorokko, noro, ebola, keltakuume, maksakirroosi, tuberkuloosi, rutto, täisafari, hinkuhönkä sekä kihomatoja suuremmat kihokäärmeet. Töissäkin rauhoittelivat, että ei sitä yleensä kestä ”vain” kuin sen ensimmäisen vuoden.

Suureksi hämmästykseksemme selvisimme ensimmäisestä viikosta ilman pitkäaikaissairauksia ja alkueläimiä. Tosin ensimmäisenä päivänä viiden tunnin oleskelun jälkeen kännykkään pirahti viesti mahdollisista kutsumattomista vieraista.

...ja tokihan viikonlopun aikana pärähti molemmille kunnon nuhakuumeet kuin palkintona hyvin selvistystä ensimmäisestä viikosta.

Ensi viikolla pitäisi edessä olla uusi riitti, kun pikkuisemme liittyvät vihdoinkin liivijengiin. Edessä on ensimmäinen päiväkotiretki ja saatattekin nähdä lapsukaisemme osana noita vaappuvia keltaliivisiä parvia. Katsotaan, josko flunssa saataisiin selätettyä ennen sitä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018