6.12.2017, Suomi, Tampere, Kalevankankaan hautausmaa, 749 kunniahautaa, minä yhdellä kunniahaudoista. Mikä on homman nimi?

Saulin lähettämä kutsu oli ilmeisesti tänäkin vuonna hukkunut matkalla, enkä päässyt vieläkään Linnaan. Halusin kuitenkin välttämättä olla osa jotain isompaa ja juhlavampaa Suomi 100 -tapahtumaa. Olikin iloinen yllätys bongata uutisista tapahtuma, jossa oli samalla mahdollisuus kunnioittaa kaatuneita sankarivainajia. Ilokseni hakemukseni kunniavartioon hyväksyttiin.

Myös hakemukseni vapaapäivästä meni vaimokkeelle läpi heti ensimmäisellä kierroksella. Nyt uskoisin lukijakunnasta löytyvän muutamia isukkeja, jotka pyörittelevät päätään. Sain vapaapäivän ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi menemällä seisoskelemaan hautausmaalle; varsinainen kaksoskoti-isän ajankäytöllinen antikliimaksi. Voipi olla, että muille tulee mieleen vähintään 99 parempaa tapaa viettää Suomen 100-vuotispäivää. Itselleni tämä oli kuitenkin juuri se oikea. Halusin osallistumisellani ilmaista kiitollisuuteni sotiemme sankareita kohtaan.

Tapahtuma itsessään alkoi yhdeksän aikoihin aamulla Hakametsän jäähallilla. Kyseessä eivät olleet vapaaehtoiset aamujäät ennen seisoskelua, vaan kyllä se kaikenlainen massahuolto vie näemmä tolkuttomasti aikaa. Täytynee kuitenkin antaa positiivista palautetta touhun sujuvuudesta. Eipä siinä kauaa ehtinyt nokka tuhista, kun jo oli maastopuku päällä, karvalakki otsalla ja vielä kahvikupponenkin suupielessä.

Tapahtuma soljui eteenpäin Hakametsältä Kalevankankaalle ilman turhia virkaintoiluja. Ehtipä siinä muodostelmassa ennen vartiota ottaa yhden selfienkin. Jäi itse asiassa tapahtuman ainoaksi kuvaksi meikäläisestä, sillä lähisukulaiset eivät päässeet lähellekään kunniahautoja. Väkeä oli tuhatpäin seuraamassa. Sankarihaudoille päästessämme tungos oli kova, mutta tunnelma harras.

Jokaisen sankarivainajan hautaa kunniavartioi ikätoveri. Itse vartioin 31-vuotiaan Martti Eemeli Heimon haudalla. Ikätoveruus tuo dramaattisesti perspektiiviä homman karuuteen. Olen porukassa selvästi vähemmistössä ikäni puolesta. Olen vanha. Kuolleiden joukossa kolmekymppinen vanhus on pysäyttävä yksityiskohta. Pistää väkisinkin miettimään, kuinka onnekas sitä on, ettei itse ole joutunut samoihin paikkoihin näiden nuorukaisten kanssa. Eipä olisi tästä pojasta tainnut olla moiseen touhuun.

Martti Eemeli Heimo kuoli, jotta minä ja me saisimme elää itsenäisessä Suomessa. Se on suurinta ja jalointa, mitä kukaan voi ikinä tehdä, kuolla toisen vapauden puolesta. Oli ilo olla mukana tässä ikimuistoisessa tapahtumassa. Kiitos Martti ja muut 748 Kalevankankaan multiin haudattua sankarivainajaa.

Tilaisuuden suosio oli valtaisa. Koko Kalevankangas täyttyi ihmisistä. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet, eivät kunniavartioon eivätkä katselemaan. Heittäisinkin ilmoille kysymyksen, miksei tästä voisi tehdä vuosittaista tapahtumaa? Miksemme kunnioita sankarivainajia näin sankoin joukoin joka itsenäisyyspäivä?

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018