"It's beginning to look a lot like christmas" raikaa ämyreistä vuosi vuodelta aikaisemmin. Tänäkin vuonna joulu alkoi jo syyskuun lopussa, jolloin ensimmäiset joulupallot ja -oluet ilmestyivät marketteihin. Ehtii tällainen keskiverto kansalainen kyllästyä jo ennen marraskuun puoliväliä koko touhuun, vaikkei ostaisikaan mitään. Vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana ei vielä ehdi toipua juhlapöydän konvehtien tuottamasta ähkystä tai lanttulaatikkopierujen sauhuista, kun jo uudestaan pitäisi aloittaa. Ei jaksa!

Ajattelimme viettää tänä vuonna vähän riisutumman joulun. Riisuttu joulu ei tarkoita sitä, että pukilta viedään parta ja kinkulta sinappihuntu. Se tarkoittaa sitä, että pukki jää vuodeksi piippuun ja kinkku karsinaan. Jätämme suurimman osan joulusta varastoon pölyttymään.

Riisumiseen on kaksi isoa syytä. Ensinnäkin joulu kestää nykyään kaupoissa kolmisen kuukautta. Se sellainen tavarapaljous tulee korvista ulos. Mennyt koko touhu ihan liian kaupalliseksi. Vaikka tykkäänkin joulusta, en tykkää, että se kestää neljännesvuoden. Siksipä haluamme vähän kapinoida koko hommaa vastaan jättämällä kekkerit suurimmalta osin väliin.

Toinen syy, joka osittain johtuu ensin mainitusta kaupallisuudesta, on raha tai tarkemmin sen vähyys. Raha on tiukilla ilman kolmen päivän(/kuukauden) juhlintaakin. Vanhempien hoitovapaa- ja työttömyyskorvaukset eivät kestä moista kulutusjuhlaa.

Emme anna vaimokkeen kanssa tänä vuonna lahjoja toisillemme. Lapset saavat jotain. Kirja, jonka mahdollisesti haluaisin lahjaksi, maksaa joulumarkkinoilla 29,95€, mutta on ensi syksyyn mennessä jo vitosen luokkaa. Kaksosisä ei hirveämmin ehdi edes lueskelemaan, joten todennäköisesti jouluna saatava kirja ehtisi pölyttyä hyllyssä vähintään sinne ensi syksyyn asti. Olen itse asiassa erittäin onnellinen, jos kirja jää kauppaan, ja tiedän saavani kirjan hinnalla yhden kauppakassillisen syötävää perheelleni joulun jälkeenkin. Tai ehkä sitten syömme sen kirjan.

Sitähän sanotaan, että ajatus on tärkein. Sanonta onkin tänä jouluna kantava teema tässä perheessä. En ole ikinä osannut stressata joulusta, mutta kieltämättä ajatus tilin tyhjentämisestä enkelikellojen ja kahvikuppilahjojen takia aiheuttaa päänvaivaa. Persaukisen kaksosperheellisen onkin turha aiheuttaa itselleen yhtään sen enempää stressiä kaivelemalla kirstun pohjalta viimeisiä šillinkejään tonttukoristeita varten. Mielummin tontuton joulu kuin ruuaton kuukausi.

Kolmantena syynä mainittakoon, että omaa väsähtämistä jouluun on hyvä lääkitä jouluttomuudella nyt, kun joululla ei ole vielä mitään merkitystä polvenkorkuisille kakaroille. Voimme huoletta skipata yhden ennen kuin lahjalistojen pituudet mitataan metreissä ja joulua on niin sanotusti pakko viettää. Siihen mennessä toivon todella löytäneeni töitä, muuten paastonaika alkaa poikkeuksellisesti jo muutamaa kuukautta etuajassa.

Ihan täysin joulutonta joulua emme kuitenkaan vietä. Vaimoke kuolaa jo joulutorttujen perään ja itse olen melko perso talvikonvehdeille (joita tosin myydään talviteemaan verhoiltuna syyskuusta pääsiäiseen, joten en häviä mitään, jos muutama sokeripommi jäisi aattona ottamatta). Muutamia joulujuttuja näkyy siis tässäkin perheessä varmasti.

En väitä, etteikö joulun syvin olemus välity myös lahjamuurien ja porkkanalaatikkovuorien takaa. On kuitenkin kokeilun arvoista testata, voiko joulun vielä kokea jouluna ilman, että kämpän jokainen nurkka rönsyää kulkusia, tipe-tipe-tiptappia ja punaista syyskuusta tammikuuhun. Se minkä krääsässä häviämme, voitamme läheisyydessä. Ainakin haluan todella uskoa niin.

Jos homma taas yhden välivuoden jälkeen maistuisi joululle. Sekä lompakosta että mielestä katsottuna.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram