Olemme jo pari kesää pohtineet hiekkalaatikon hommaamista pihaamme. Asian on tähän asti jäänyt aina ajatuksen tasolle, mutta tänä kesänä siirryimme lopulta ajatuksista tekoihin.

Hintahaitari kyseisissä vempeleissä (ilman hiekkaa) lähtee noin kolmestakympistä ja nousee löytämissäni yksilöissä lähemmäs kahta sataa. Kalleimmissa on oltava kultareunukset tai automaattinen hiekanlisäysjärjestelmä, mitään muuta eroa kun ei päällisin puolin huomaa. Kyseessä on kuitenkin lopulta vain puukehikko ja siitä se ajatus sitten lähti. Nikkarointiveri veti tekemään itse ja säästämään.

Aikaa rakentamiseen turahti kauppareissuineen tunnista pariin.

Pihaamme on aiemmalta asukkaalta jäänyt istutuskehikko. Kunnosta päätellen se on ollut osa Jeesuksen ristiä, Nooan arkkia tai Troijan hevosta, mutta yhtä kaikki se on pystyssä ja juuri sopivan kokoinen hiekkaleikkeihin. Annoimme horsman jatkaa kasvamistaan tuossa vanhassa reliikissä ja kävimme viereisessä sekatavarakaupassa hakemassa hiekkalaatikon kehikoksi uuden alle kympillä. Mukaan tarttui sen lisäksi 100 kiloa hiekkaa. Toki siinäkin olisi säästänyt säkillisen rahaa, jos olisi pureskellut itse hiekan kivenmurikoista asti. Laskin kuitenkin välillisten hammaslääkärikulujen nousevan hiekkasäkkejä hintavammaksi valinnaksi, joten päädyimme raahaamaan hiekkasäkit kaupasta.

Ulkovarastomme perukoilta löytyi vanha pressu, sekin todennäköisesti jotain nuijasotien ylijäämää. Jottei hiekkalaatikko muistuttaisi juhannuksena viereistä horsma-allasta, päätimme naputella pressun rikkaruohosuojaksi kehikon pohjaan kiinni. Vaimo sipaisi pintaan vielä terassikalusteista ylijäänyttä suojaöljyä ja hiekkalaatikko oli valmis.

Aikaa rakentamiseen turahti kauppareissuineen tunnista pariin. Tarvikkeet:
- istutuskehikko (120cm*80cm)
- parisenkymmentä naulaa & vasara
- pressu ja sakset (tai valmis 80cm*120cm pressu)
- 100kg hiekkaa
- suojaöljy + pensseli

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018