Kirjoitukset avainsanalla isä

No niin. Telkkä pönttöön. Miekka tuppeen. Siitin emättimeen. Kerroit sen kavereillesi miten vain, huljuttelusi tuloksena on mahdollista, että tuotat itsellesi jälkeläisiä. Ihan totaalisen varmaa ehkäisymenetelmää ei ole (muuta kuin kastraatio), ellet sitten innostuksenpuuskassa tunkeudu väärään aukkoon. Sieltä vauvoja ei synny.

No niin. Pulla uunissa. Kävi vahinko. Rouva siunatussa tilassa. Kerroit sen kavereillesi miten vain, on elämäsi muuttumassa varsin mallikkaasti täysin erilaiseksi kuin se on. Ei hätää. Selviydyt kyllä. Minäkin selvisin. Kaksosista. Kerronpa alkutaipaleelle pari knoppia.

Asennoidu jo ennen synnytystä työläimpään skenaarioon. Kun sinä istut lavetin vieressä ja parempi puoliskosi punnaa lastanne pihalle, voi tapahtua mitä tahansa. Voi olla, että joudut tekemään kaiken salista päästessäsi yksin. Ei mitään paineita, mutta olet synnytyksen jälkeen olemassa vain vauvaa/vauvoja varten. Ole siis Isä isolla I:llä ja tee kaikkesi jälkeläisesi hyvinvoinnin eteen. Sanan vastuu merkitys konkretisoituu sinulle kristallinkirkkaasti.

Ensikertalaisena et tiedä vauvoista välttämättä mitään. Se ei haittaa. Itselläni lähtökohta oli, etten ollut vaihtanut vaipan vaippaa synnytyspolille tultaessa. Synnytyssalista lähtiessämme edessäni oli kaksi nyrkinkokoista persettä, joiden hyvinvointi olisi siitä hetkestä lähtien enemmän tai vähemmän puoliksi meikäläisen kontolla. Ei auttanut muu kuin opetella. Kaikki.

Heittäydy. Elä täysillä sitä kuplaa. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ihan vilpittömästi pitäisi vaipanvaihdosta ja pyörryttävästä kakankärystä tai yöheräämisistä. Mutta jokainen joka hommaan heittäytyy sen vaatimalla vakavuudella, onnistuu varmasti menettämättä järkeään. Kannattaa aika vikkelästi sisäistää, että vauvanhoito on, ei pakollista, vaan välttämätöntä. Jos teet asioista itsellesi pakkopullaa, pääsi sanoo hyvin pikaisesti sopimuksensa irti, sillä tekemistä kyllä riittää.

Nauti tarpeellisuudestasi. Vauva ei osaa mitään ja sen ainoa kommunikointiväline on aluksi huuto. Huuto tarkoittaa mitä todennäköisimmin märkää vaippaa, nälkää, eksynyttä pierua tai vain halipulaa. Huuto ei ole henkilökohtaista vittuilua suuntaasi, vaan ainoastaan tapa ilmoittaa tarpeesta. Tyydytä tarpeet, ole läsnä.

Tyttäriemme ensimmäisten viikkojen aikana ruokailu oli kolmen tunnin välein. Oli oikeasti aika mahtavaa kadottaa viikko- ja päivärytmi kokonaan, ja elää vain kolmen tunnin sykleissä. Elimme perheenä täysin omassa aika-avaruudessamme. Nukuimme, kun nukutti ja söimme, kun nälätti. Ihan sama, mitä muualla maailmassa tapahtui.

Tehkää niin kuin itse parhaalta tuntuu. Enkä tarkoita, että heti kun tekee mieli ottaa kaljaa, jätä lapset ja lähde rimpsalle. Tarkoitan, että ihan jokainen netistä löytämänne vinkki tai yleistys ei ole määräys. Eli vaikka Facebook-ryhmässä 98% vanhemmista tekee jotain, sinun ei tarvitse, jos se ei tunnu omalta. Ei ole esimerkiksi aivan pakko lukea jokaisen lapselle tarkoitetun purnukan tuoteselostetta kuin piru raamattua. Kyllä se ihan toimivaa mössöä on, vaikka joku pirttihirmu Laihialta väittäisi suolamäärän tappavan elefantinkin. Ei ne bonapilttisempereillä myrkkyä niihin purkkeihin pistä. Terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Hyvänä esimerkkinä omasta vauva-arjesta mieleen tulee kaksosten nukuttaminen. Tyttäremme nukahtivat muutaman kuukauden ikäisinä kiltisti sittereihinsä television ääreen. Unipusseissa kannoimme heidät sittereistä tajuttomina sänkyyn, jossa he nukkuivat aamuun asti. Neuvolatäti neuvoi meitä pikimmiten aloittamaan unikoulun, jottei arki ja nukuttaminen menisi vaikeaksi tulevaisuudessa. Kantakaa tytöt sänkyyn ja nukahtakoon sinne. Kokeilimme kaksi iltaa. Ensimmäisenä iltana uutuudenviehätys sammutti kakarat hetkessä ilman huutoa. 
"Oliks tää muka näin helppoa?"
Seuraavana iltana huuto ei lakannut tuntiin, joten päätimme haistattaa neuvolallle pitkät ja jatkaa sitterinukutusta niin kauan kuin se oli tarpeellista. Siirryimme sänkynukuttamiseen sitten, kun se tuntui perheellemme luontevalta. Nyt tytöt ovat nukahtaneet sänkyihinsä vuodenpäivät alusta asti ilman kitinöitä.

No niin. Mukula tuli. Vauva pihalla. Varpajaiset viikon päästä. Kerroit sen kavereillesi miten vain, selviät kyllä. Annat vain kaikkesi, se riittää vauvallesi. Jos tuntuu siltä, ettei riitä, kysy neuvoa. Vaikka sitten täältä minulta, autan mielelläni.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Blogiarkisto

2018