Kaffe kiehumaan ja kukkapuska kouraan, on äitienpäivä!

Muutama viikko töitä takana ja heti huomaa, että kotivetovastuu on siirtynyt lähes kokokaan pelkästään toiselle. Olen yrittänyt selventää, ettei ehkä kannata aurinkoisten päivien parhaimpia hetkiä tuhlata tiskien laittamiseen. Minä saan ne kyllä laitettua illalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Pystynpähän jotenkin osallistumaan. En nähkääs halua ihan kokonaan tulla ulkoistetuksi arjesta.

Eihän äidin homma ole olla pelkkä taloudenhoitaja. Sen kuvan kuotenkin etenkin kotiäitiydestä äkkiä saa ja se kuva on juurtunut vähän liiankin syvälle tähän yhteiskuntaan. Ja samalla kun kotiäitiys on maailman aliarvostetuinta hommaa, koti-isyyttä hypetetään joka tuutissa.

Koti-isyyden jalustamiselle on olemassa hieno selitys: koti-isät ovat harvinaisuus eläinkunnassa. Ylellä pyörii dokumenttisarja Eläinäidit. Siitä selviää, että suurin osa eläinkunnan isistä raapii kirjaimellisesti persettään, kun äidit, emot ja laumojen naaraat yhdessä pitävät huolta jälkikasvusta. Eräässäkin sarjan jaksossa pieni norsu tippui lampeen ja oli hukkua. Kaikki naarasnorsut hyörivät lammen ympärillä saadakseen poikasen kuiville samalla, kun setänorsut painoivat vieressä ruokaa napaan kuin eivät huomaisikaan. Siinä mielessä siis ihmisisien mollaaminen apinoiksi, sioiksi tai muiksi eläinkunnan edustajiksi on ainakin joidenkin isien kohdalla täysin relevanttia. Lapsistaan huolehtiva isä on luonnonoikku, jota pitää kunnioittaa ja ihastella. Äidit ovat hoitaneet samat asiat miljoonia vuosia ja kiitoksena kotiäitiydestä on kaikenpuolinen aliarvostaminen. 

Vähän hävettää miehenä ja ex-koti-isänä näin äitienpäivänä tarkastella tuota vastakkainasettelua. Se kun on vähän kuin tämän kevään olympialaisten jääkiekkoturnaus. Mitalit jaettiin parhaimpien ollessa poissa. Tässä tapauksessa äidit ovat vanhemmuuden NHL-pelaajia ja me isät sitä B-sarjan harrastelijatasoa. Johtukoot siitä, että vasta pari miessukupolvea on hoitanut lapsiaan edes välttävästi, mutta totta se on: äidit ovat tärkeämpiä ja parempia vanhempia. Edelleen toki puolustan ja arvostan koti-isyyttä vankasti, mutta vieroksun sen ihannointia varsinkin, kun kovempiakin tekijöitä riittää. Sitä vastoin haluaisin muistuttaa, että ihan samaa hommaa ne äiditkin siellä kotona tekevät.

Siellä kotona kannattaakin äitienpäivänä hemmotella sitä parempaa puoliskoaan ihan huolella. Ilman äitejä maailma on vain muutaman luonnonoikun ja apinoiden, sikojen tai muiden eläinkunnan edustajien kansoittama eläintarha.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018