Kaksosprinsessamme täyttävät kaksi. Mitä kaikkea monikkoperheen vauva- ja taaperoarki on pitänyt sisällään? Viisi kovinta pointtia vuosien varrelta.

Rankkuus
Hykerryttävän moni luulee elämämme olevan kaksostemme takia jotenkin aivan järkyttävän rankkaa. Ihan avoimesti yksikin äiti möläytti neuvolan aulassa päin näköä "mahtaa olla rankkaa, kun on kaks", näkemättä sekuntiakaan elämäämme. Sanoisin itse diplomaattisemmin sisältörikkaampaa ja ajankäytöllisesti haastavampaa. Kaksinkertainen uhmaikä ei ole rankkaa, vaan aivopaineikkaampaa. Kaksinkertainen noro ei ole rankkaa, vaan kirjaimellisesti paskempaa hommaa.

Rankkuuden vastakohtana mainittakoon maailmankaikkeuden epätosein lausahdus "kaksi menee siinä missä yksikin". Vaikka meillä ei välttämättä olekaan rankkaa, se ei tarkoita, että elämämme olisi yksöslevelin "helppoa". Rankkuus tai ylipäätään vaikeustasolla mässäily vanhemmuudessa on itseni mielestä jotenkin älytöntä. Meidän perheellä on rankempaa kuin teidän perheellä! Just. Kuulostaa ehkä vähän hattaralta, mutta jokainen voisi ottaa  perhe-elämänsä itseisarvoksi mielummin onnellisuuden ja pyrkiä mielummin sitä kuin vaikeutta kohti.

Utelevat mummot
"Onkos ne kaksoset?"
Jos vaunuissamme, ostoskärryissämme tai takapenkillämme oleilee kaksi täysin samankokoista, -näköistä ja -ikäistä vesseliä, kysymys on jokseenkin hölmö. Välillä tekisi mieli vastata hieman kulmikkaammin päivänselvään kysymykseen:
"Ei, kun tää toinen on nukke, mutta kun haluttiin vaimokkeen kanssa ottaa omat vauvakärryt."
"Ei, kun löydettiin tää toinen tosta kalaosastolta ja otettiin messiin ku olivat niin samannäköiset"
"Taidat mummo kattella vähän kieroon, kun tässä on vaan yhdet kärryt."
"Sherlock?"

"Мне очень жаль, что вы сказали ?" (Tai ihan mitä vain venäjäksi murtaen)
"Ei, kun nää on kolmoset, mutta jätetään yleensä se rumin kotiin."
"Ei!"
"Mitä sitten vaikka oliskin?"
"Anteeksi, mutta kysyitte tuota samaa jo leipä-, kalsari- ja einesosastoilla."
"No perkele olisko?"

Kaksonen onkin yksilö
Sitä oli itsellä jotenkin naiivi kuva kaksosista toistensa lauseet lopettavina ja kaiken samaan aikaan tekevinä klooneina. Oma tyttöparimme ei ole identtinen, joten harhakuva korjaantui suht nopeasti. Eihän nuo tee mitään samoin. Kävelyn oppimisessa on kolmen kuukauden ero, hampaat tehdään täysin eri tahtiin ja niin edelleen. Edes kakka ei tule samalla kellonlyömällä. Yllättäen tytöt ovat kehittäneet jopa omat vauvakielen murteet. Esimerkiksi juusto on toiselle tutu, toiselle šyyssö.

Se on vain vaihe
Lausahduksen on todennäköisesti keksinyt ottaa käyttöön joku, jolla ei ole omia lapsia. Onhan se tietysti mahdollisimman epätarkkana ilmaisuna täysin totta. Se todellakin on vain vaihe. Eihän lapsi todennäköisesti käytä vaippaa aikuisikään asti. Eihän sormiruokailu yläkouluun asti kestä. Kai? Vaiheita vain. Tällaiselle kärsimättömälle sielulle tuo sanonta on vain niin mahdottoman hankala ja lohduttomaksi koettu. Vaihe saa homman kuulostamaan siltä, että parhaimmillaan vuosia kestävä uhmaikä olisi vaiheena ohi hetkessä.


Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

On ollut rikkaus koko perheelle, että jälkeläisiä mätkähti samantien kaksi. Kaksikollamme on koko ajan joku, jonka kanssa nauraa, itkeä, syödä, tapella ja tanssia. Vaikka lähes koko ensimmäinen vuosi meni niin, ettei sankarit oikeastaan millään tasolla noteeranneet toisiaan, on heistä kasvanut pikku hiljaa varsinainen aisapari. Huomaan olevani ehkä jopa hieman kateellinen siitä, että heidän välillään on jotain, mitä en itse voi ikinä saada. Pikkuveljeni tai vaimokkeeni kautta pääsen lähelle, mutta en kuitenkaan lähellekään tuota sidettä.

On päivä päivältä mahtavampaa päästä seuraamaan tuon kaksikon toilailuja. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat olleet jo varsin vauhdikkaat. Mitähän kaikkea he vielä keksivätkään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

KAkkavalta
Liittynyt6.10.2017

Kiitokset!
Sitä saa välillä oikein pinnistellä kaupassa, ettei murjaise mitään pistävää vastausta. Siinä kymmenennen mummon kohdalla alkaa jo silmäkulma nykiä sen verran, että on parempi lähteä jo kassoja kohti :D

Vierailija
3/10 | 

Itse lohduttaudun paljonkin tuolla "se on vain vaihe"-ajattelulla. Ja kyllä, ajan kanssa helpottaa! Huumori auttaa jaksamaan, musta huumori varsinkin. T. Viisivuotiaiden kaksosten äiti, jolla oli kaksosten syntyessä lisäksi kaksi alle viisivuotiasta lasta.

Vierailija
4/10 | 

Tykkään kirjoituksistasi, en yleensä kommentoi mitään. Nyt on pakko kommentoida, "onx noi kaksoset?" ja vastauksesi....

Meillä on kaksi poikaa, alle vuoden ikäerolla, eli eivät siis kaksoset. He ovat olleet about kuopuksen vuoden iästä asti tasan samankokoiset, samannäköiset yms. Joten olemme kuulleet tuon saman kysymyksen miljoonia kertoja (ja kuulemme edelleen 5 vuoden jälkeenkin).  Vastatessamme, että ei vaan veljekset.  Saa vastaukseksi, ai oikeesti? Pojatkin, etenkin vanhempi vastaa jo hyvin kipakasti takaisin että ei, minä olen isoveli.

Sanoisin siis, ettei kaikki samankokoiset, samassa takapenkillä,samoissa kärryissä yms istuvat aina ole kaksosia vaikka samasta perheestä. =)

KAkkavalta
Liittynyt6.10.2017

Moi,
Tiedän täsmälleen, mistä puhut! Itselläni on 3 vuotta nuorempi pikkuveli ja olemme kyllä aika samannäköisiä. Saamme kuulla näitä "veljekset kuin ilvekset" -murhaisuja tämän tästä edelleenkin :D kaksoseksi meitä ei ole taidettu luulla hirveän montaa kertaa, mutta poikanne saavat tottua noihin ihmettelyihin loppuiäkseen :)

Vierailija
5/10 | 

:'D penteleen vaikeeta lukea turskakaksosesta nauramatta, kun vieressä kupeitteni hedelmistä vanhempi nukuttelee. Lukulistalle tämä blogi, naps.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018