Tyttäremme täyttivät neljä. Ensimmäinen olympiadimme on ollut tapahtumarikas, nopea, mielenkiintoinen ja opettavainen. Otetaanpa vuosien kunniaksi 2*4 pointtia vuosien varrelta.

Elämäni tärkein päätös
Neljä vuotta sitten sanoin itseni irti. Kaksosvanhemmille myönnetty mahdollisuus kuuteenkymmeneen yhteiseen vanhempainvapaapäivään ei riittänyt alkuunkaan. Kotona oli härdelli, jossa halusin ehdottomasti elää täysillä mukana.

Koti-isyyteni venyi lopulta lähes kahteen ja puoleen vuoteen. Elämäni merkittävin päätös syöksi perheemme totaaliseen persaukisuuteen ja kieltämättä välillä köyhyys vitutti suuresti. Silti, jos saisin joskus valita uudestaan, valitsisin ehdottomasti uudelleen koti-isyyden ja ajan rahan sijaan.

Se on vain vaihe
Sitä kaikki jaksavat aina jankata: "se on vain vaihe". Toinen lemppariheitoistani on "vhoi kuule, ei toi oo vielä mitään!".

Vaiheikas nelivuotinen on todellakin takana ja jokainen vaihe on koettu perheessämme potenssiin kaksi. Ensimmäisenä mieleen tulee uhmakaudet, jotka tyttärillämme menivät osin limittäin, osin erillään niin, että tuntui kuin olimme yhtämittaisesti kolme vuotta pelkkää uhmaa. Positiivisesti ajateltuna myös tietysti esimerkiksi kaikki kävelemisen, pottailun ja haarukoinnin oppimisen tuoneet onnentunteet ovat tulleet tuplana.

Kaksi ei mene siinä missä yksi
Taloudellisesti, ajallisesti, äänellisesti. Otti minkä mittarin vain, kaksosemme ottavat enemmän kuin jos heitä olisi yksi. Sehän on ihan selvä asia.

Yksöselämästä en tiedä mitään, mutta ei kaksoselämääkään mitenkään hankalaksi voi sanoa ainakaan tässä perheessä. Pikemminkin koen saaneeni kaksosisänä tupla-annoksen maailman hienointa asiaa, vanhemmuutta.

2=1
Ja te kaikki perverssit: en tarkoittanut sitä

Kaksosemme ovat erittäin tiivis duo. Kaikessa erilaisuudessaankin he muodostavat parivaljakon, joka tulevaisuudessa mennee läpi mistä vain.

Toki tappeluakin heillä on aika reippaasti ja kaikesta mahdollisesta. Tänään meillä  tapeltiin esimerkiksi siitä, kumpi näki kissankakan ensimmäisenä, uskokaa tai älkää.

Yritämme aina painottaa, että he ovat enemmän kuin parhaat kaverit ja yhteispelillä heistä on mihin vain. Kaksosuuden tärkeyden huomaa myös heidän käytöksestään: esimerkiksi kaupassa kassatädille täytyy useimmiten päästä sanomaan "moro, me ollaan kaksostyttöjä".

Toistoa toiston perään
Sitä sanotaan, että 10 000 tuntia harjoittelua tekee mestarin. Välillä tuntuu, että jankkaamme samoja asioita tsiljoonia kertoja päivässä ja siltikin maito kaatuu pöytään, vaatteet heitetään lattialle ja kädet jäävät pesemättä.

Jankkaus on asia, jota inhoan ja jota saan päivittäin harrastaa. On kuin joko kuulossa, ymmärryksessä tai kummassakin olisi päivittäin hakemista, kun neljä vuotta toitottamani asia ei mene jakeluun. Olen kuitenkin huomannut asioiden etenevän omalla painollaan ja kumpaisenkin kaksosen oman aikataulun mukaan. Oma pitkäjänteetön vaatimiseni harvoin auttaa.

Rutiini on avain onneen
Arki rullaa, koska lapsemme ovat tietoisia päivän tapahtumista. Aamu sujuu vikkelästi, koska sama kaava toistuu arkisin päivästä toiseen. Iltatoimet samoin.

Rutiinit tuovat päivään rentoutta ja aikaa. Lisäksi turhanpäiväinen ämpyily ja mökötys vähenevät, kun yllättävät käänteet eivät ole sekottamassa pakkaa.

Isovanhempien korvaamaton apu
Hyvin vähälle olisi jäänyt kahdenkeskeinen aika vaimon kanssa, ellei mummola olisi tiiviisti tukena ja välillä jopa käskevään sävyyn halunnut tytöt kyläilemään luokseen. 

Vanhempi on opettaja ja oppilas
Niin paljon kuin kasvatettavaa asiaa onkin jälkikasvulle, opittavaa on rutkasti myös itsellä. Vanhemmuuden hienoimpia asioita onkin, että hommassa tulee koko ajan jotain uutta eteen ja voi ylpeänä seurata lastensa (sekä omaa) kehitystä.

Kaksosvanhemmuus on ollut kokonaisvaltainen kokemus. Tekemistä riittää ja tarjottu tunnekirjo vetelee vertoja mille tahansa spektaakkelille. En voi kuin suositella.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram