Kuusivuotisen yhteiselomme kuudes yhteinen osoite on tosiasia. Alkaa toimia tuttavaporukoissa toimivana läppänä ihmetellä, jossemme ole kalenterivuoden aikana suorittaneet muuttoa.

Kyse ei ole siitä, että jotenkin yltiöpäisesti tykkäisimme banaanilaatikoiden hajusta tai ulkovarastomme inventoinnista puolivuosittain. Tällä kertaa muuttosopassa oli itse asiassa yllättävän monta muuttujaa. Ei riittänyt, että tuleva raitiovaunu uhkasi viedä meiltä suoran bussiyhteyden, Tampere nimittäin päätti alustavasti viedä vielä koulunkin. Palveluiden kaikkoaminen näpeistä oli alkusysäys lähdöllemme. Keskustan liikennehelvetti, toimimaton hammashuolto ja pikkiriikkinen oletus talouden alijäämäisyydestä johtuvasta veroäyrin noususta eivät ainakaan lisänneet intoamme jäädä.

Kuin jatkona kaikelle tyytymättömyydelle asuimme kaupungin vuokrakämpissä. Oma rivarinpätkämme oli kärsinyt jo muutostamme lähtien veden epäpuhtaudesta siinä määrin, että sisäiseen käyttöön tarkoitettu vesi tuli hanaan asennetun suodattimen läpi. Muut hanat puskivat mustaa putua, vaikka juoksutusten piti kuulemma poistaa ongelma. Talomme pesutiloista löytyvä lämminvesivaraaja oli päättänyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen lahota, ja siis käytännössä nautimme talousvetemme mukana sen jäänteitä. Nam!

Vesi ei ollut ongelma ainoastaan putkissa. Nimittäin naapuririvarin vesivahinko herätti taloyhtiön pyytämään kosteusmittauksia myös muihin taloihin. Olikin jännä nähdä mittamiehen totaalinen hiljentyminen tyttöjenhuoneen mittausten kohdalla. Mittari näytti rivarinpäässä 20% yli sallitun arvon. Vuokrayhtiössä tilannetta vähäteltiin, mutta lopulta kerrottiin, että mittaukset uusittaisiin seuraavana vuonna. Koskaan aikaisemmin kolmivuotisen asumishistoriamme aikana mittauksia ei oltu suoritettu, joten uusintamittaukset kuulostivat lähinnä apinan koijaamiselta. Kun kaupungin asumisen terveysneuvonta ihmetteli täysin samaa, päätimme olla odottelematta. Otammeko ehkä mahdollisesti tyttärillemme astmat ja odotamme vuoden verran muuttoa pois homeen tieltä vai muuttaisimmeko heti? Asuminen epätietoisuudessa ei hirveästi innostanut ja päätimmekin lähteä. Samalla jätimme yli kolmekymmentä vuotta kotikaupungin virkaa toimittaneen Tampereen, moro! Työt toki jatkuvat Tampereella, joten emme päässeet kuin ihan hirveän kauas. Sen verrain kuitenkin, että raitiovaunutyömaamaisemat muuttuivat mukaviin maaseutumiljöisiin.

Uusi paikkakunta, uusi koti ja uudet kujeet! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Blogiarkisto

2018