Tämä suomipoika ei voi syyttää tilanteesta kuin omaa peliään. Samalla kertaa yhdellä kudilla kaksi maalia suoraan alapesään. Yhdeksisen kuukautta myöhemmin oli pakkipari sylissä ja kaukalot kovassa käytössä. Ensikertalaisena lähdin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan joka hetkestä. Ennen kaikkea kokemuksiahan tässä on lähdetty hakemaan. Pakko myöntää, että olen suht tyytyväinen omaan peliini ja sen aikaansaannoksiin. Vähän pieneksihän se välillä menee, mutta ei siitä sen enempää.

Eteenpäin on menty.

Ensimmäinen kausi oli kieltämättä melkoista hurlumheitä ja pakka oli välillä levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Henkinen kantti on ollut koetuksella ja välillä on niin puhki, että tekee mieli turvautua vilttiin. Alku on ollut opettelua, kun joukkue on puolillaan uusia yksilöitä. On tässä kuitenkin nähtävissä myös paljon hyvää. Pakko se on uskoa omaan tekemiseensä. 

Yksilötasolla kehitys on ollut huimaa. Koko porukka ottaa isoja askelia, eikä kukaan ole kontannut pitkään aikaan. 

Eteenpäin on menty. 

Hyvää tekemistä koko jengiltä.

Ollaan kasvettu tässä kolmen vuoden aikana tiiviiksi nipuksi. Joukkueena jatketaan, vaikka kaikennäköistä on tapahtunut varsinkin kaukaloiden ulkopuolella. Sooloilu ei ole käynyt edes mielessä. Ne ajat ovat jo melkein yhtä kaukana kuin MM-95. Nyt rakennamme yhdessä uutta dynastiaa.

Kyllähän tämä aika kovin sitoo. Siellä roikutaan nytkin parasta aikaa kaksin käsin lahkeessa kiinni! Vahvasta sitomisesta huolimatta pääsen puolittain karkuun. Huolimaton jättö kostautuu ja tyttö loukkaantuu. Siellä se sitten poraa ja mussuttaa jotain. Keräiltyään hetken itseään, hän lähtee apinanraivolla syöksymään kohti ja heittäytyy eteeni. Hetken seurattuani ilmoitan, että nyt olisi sitten viimeiset hetket nousta ellei halua uudestaan takaa-ajoasemaan. Tilanne on rauhoitettava jotenkin. Paljoakaan ei ole armonaikaa jäljellä, jos raivoisa rynnistys jatkuu. Teen ratkaisun ja nostan pienen ylös. Nyt hän joutuu hakemaan uutta vauhtia seuraavaa heittäytymistä varten.

Hyvää tekemistä koko jengiltä.

Alakerran vaihdot ovat historiaa. Yleensä se oli niin, että ensin oli pari hyvää vaihtoa alla, ja sitten tuli joku karmaiseva arviointivirhe, jonka seurauksena homma vuosi kuin seula. Ei auttanut kuin ottaa uusi nopea vaihto ja löysät pois. Yritin pitää paketin tiivinä, mutta ei! Aina tuli joku ihme liru. Marjoja?

Huoltopuolellakin oli aikoinaan omat ongelmansa. Kaveri vaati syöttöä aggressiivisesti. Sitten kun lusikkapuolen syöttö tuli, niin tyyppi sylki sen eteensä. Käsittämätön farssi koko show. Ei auttanut kuin yrittää uutta syöttöä. Niin kuin Juhani "Tami" Tamminenkin sanoo "If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen”. Aina ei ole tarjoilu maistunut. On tilanteita, etten syötä ollenkaan ja vedän röyhkeästi itse. Vedettyäni alan leipomaan hyvällä energialla ja illalla vien koko porukan kebab-kioskille.

Tappelut kuuluvat tähän hommaan varsinkin junioritasolla. Toinen tytöistämme on kova psyykkaaja ja ärsyttämisen hän kyllä osaa. Oikea meidän perheen oma Leksa Komarov. Se oli alkuun sellaista Tiki-talk -tyyppistä hölynpölyä, mitä suusta tuli koko ajan ja sillä hän sai kaverin keskittymisen herpaantumaan. Taistelun tuoksinnassa toinen osuu avopaikasta toista tyttöä suoraan lapaan. Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa. Vastaisku on armoton. Osuman saanut tyttö laittaa ranteet lukkoon. Mikä kaksinkamppailu! Kädet käyvät hetken kuin sillä entisellä mateenpyytäjällä ja päätän viheltää tilanteen seis. Ensimmäinen vihellys ei tepsi, joten aloitan kunnon vihellyskonsertin. Raukkamainen vihellyksen jälkeinen lyönti on osumassa suoraan tytön räpsään, mutta teen paraatipelastuksen ja pysäytän sen. Tästä on pakko tulla rangaistus. Otan molemmat isälliseen puhutteluun, mutta toinen livahtaa längistä, enkä voi kuin katsella hänen lipumistaan väljemmille vesille. Onneksi tyttö on jo vähän väsyneellä jalalla liikkeellä ja saan hänet kiinni viivelähdöstäni huolimatta.

Eteenpäin on menty.

Yleensä loppua kohden tilanteet rauhoittuvat ja momentum siirtyy huoltajille. Toimita mukulat nukkumaan, niin hyviä asioita tapahtuu vai miten se menikään. Tietysti tytöt toivovat jatkoaikaa, mutta sitä ei heru. Edes pieni aikalisä, mutta ei. Vääntö alkaa välittömästi. Laidat ryskyvät, kun turhautuneet yksilöt purkavat tappiotaan. Lopulta kello pysähtyy aikaan 21.13 ja se on siinä! Raskas iltapuhde on taputeltu.

Paine on kova. Tekee mieli nollata tilanne nopeasti ja painaa päätyyn asti. Turha toivo. Vaimokkeelta tulee suihkukomennus ja käsky pitää oma pää puhtaana. Ensin protestoin voimakkaasti, mutta teen sitten työtä käskettyä, ja painun käytävää pitkin suihkun puolelle. Hanat auki! Päätän olla puuttumatta kyseenalaiseen päätökseen, etten vain joudu koppiin. Edessä voi olla jopa häkkikomennus, jos jatkan painostusta. Luovutan.

Olemme jo tovin haaveilleet kokoonpanomuutoksista ja tavoitteena on joukkueen kasvattaminen. Olemmekin vaimon kanssa panneet kroppaa likoon oikein urakalla. Toistaiseksi tulokset eivät ole vastanneet odotuksia. Jatketaan harjoittelua.

Pelolla odottelen jo aikoja, kun tytöt tuovat pojan kotiin. Kunhan ei mitkään kiertopalkinnot ala pyöriä nurkissa. Raskaan Taiston jälkeen helppo Voitto ja rajaton Onni. Enpä tiedä. Pistän välittömästi pelin poikki, jos täällä ruvetaan höntyilemään. 

Mennään eteenpäin.

Minä! Me! (K)Akkavalta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

(K)Akkavalta on isäblogi monikkoperhearjesta kaikkine iloineen, suruineen ja kommervenkkeineen. Vaippavuorien, itkupotkuraivareiden ja ainaisen sekamelskan ytimestä löytyy huumori, joka siivittää perheemme kohti uusia seikkailuja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram