Ei enää ikinä pekonia tai kunnon pihviä? En alkais.

 

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vegaani?

Ekstremisti?

Ruohonsyöjä?

Fanaatikko?

Viherpiipertäjä?

Utopisti?

Puunhalailija?

Uskonnollinen lahko?

Seainavihainen?

Varmasti joku näistä ja monta muuta. Voihan sitä kerran viikossa alkaa syödä kasvisruokaa, mutta että aina - ja ikuisesti? Kuulostaa kamalalta. Ei enää ikinä pekonia tai kunnon pihviä? En alkais.

Vegaanius on aatesuunta, jonka kulmakiviä ovat empatia ja altruismi. Se on moraalifilosofia jonka kannattajat eivät käytä eläinkunnan tuotteita ruokavaliossaan, mutta eivät myöskään pukeudu eläinperäisiin vaatteisiin tai käytä palveluita jotka perustuvat eläinten riistoon.

Ei kuulosta itseasiassa kauhean pahalta, eihän? Vaikuttaa siltä, että vegaanit ottavat aktiivisesti vastuun teoistaan ja toimivat konkreettisesti eläinten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta. Miksi vegaanius sitten nähdään monesti äärimmäisenä? Miksi vegaaneihin suhtaudutaan vähätellen, usein jopa agressiivisesti?

 

Vallitsevat traditiot eivät tarkoita sitä että ne olisivat moraalisesti oikein

 

Minutkin kasvatettiin karnivoriksi, eli syömään eläimistä tehtyjä raaka-aineita. Niin kuin suurin osa meistä. Eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on toisin sanoen normaalia. Se on normi, kulttuurinen tapa ja syvälle juurtunut traditio.

Traditio tarkoittaa kyseiseen kulttuuriin omaksuttuja uskomuksia, tietoja, asenteita ja tapoja. Vallitsevat traditiot eivät kuitenkaan tarkoita sitä että ne olisivat moraalisesti oikein. Traditio tai sitä tukeva yleinen konsensus ei ole sama, kuin moraalinen oikeutus.

Kun marginaalinen ryhmä väestöä alkaa kokea jonkin tradition epämoraalisena, uusi aatesuunta voi alkaa nousta valtavirtaa vastaan. Oppositiossa oleva aatesuuntaus nähdään usein aluksi äärimmäisen radikaalina ja sitä kannattavat yksilöt perinteitä uhkaavina.

Uusi aatesuunta voi kuitenkin yleistyä ja syrjäyttää vallitsevan tradition.

Ruoka on erittäin tärkeä traditio. Uskaltaisin väittää että se olennaisin osa kulttuuriamme. Ruoka on osa kaikkia juhlia, juhlapyhiä ja elämämme aikana me luomme ruoan ympärille syviä merkityksiä ja muistoja.

Suvussa aina kulkenut isoisoäidin karjalanpaisti. Isän tippaleivät. Mummun pitko. Laskiaspullat. Lihis. Kalakukko. Lärtsy. Runebergin tortut. Joulukinkku. Maksalaatikko. Kaikki se tunnearvo!

Kun vegaani sitten astuu tähän tunnepitoiseen monien sukupolvien aikana rakennetun ruokakulttuurin piiriin ja kritisoi näitä tapoja, se ymmärrettävästi herättää ihmisissä vahvan vastareaktion.

 

Vegaanius on aikamme tärkein vallankumouksellinen liike

 

Kun jotakin tiettyä asiaa tai tietoa toistetaan tarpeeksi kauan, valtaväestö voi alkaa uskoa sen totuutena. Kun väitettä vielä tukevat yhteiskunnan erilaiset auktoriteetteinä pidetyt ammattikuntien edustajat ja erilaisten korporaatioiden sponsoroidut tutkimukset, väitteen nielaisee pureskelematta. 

Kun meille toistetaan pienestä pitäen että meidän tulee juoda toisen nisäkkään tuottamaa maitoa, asian perimmäinen absurdius muuttuukin normaaliksi. Kun meille opetetaan että tärkein proteiininlähde on eläimen liha, kognitiivisen dissonaation kulttuuri on saanut alkunsa. Me ikään kuin irroitamme itsemme siitä moraalisesta konfliktista, jossa me samanaikaisesti opetamme lapsiamme rakastamaan ja suojelemaan tiettyjä eläinlajeja, kun me toisaalla kannustamme heitä syömään joitakin toisia. 

Tämä ruokakulttuurimme vallitseva tapa joka kohtelee muita sentienttejä eläviä olentoja pelkkinä tuotteina, tuhoaa sademetsiä ja köyhdyttää meremme, ei ole kestävä. 

Muutos on väistämätöntä.

Vegaanius haastaa monet nykyaikaiset uskomukset kuten ruokakulttuurimme ja egoismin. Tanskassa vegaanius on vielä aika tuore juttu, mutta Suomessa yleinen ilmapiiri on selvästi jo paljon avoimempi uudelle tavalle ajatella. Vegaanius kun ei ole vain dieetti, vaan valpasta tietoisuutta valinnoistamme ja niiden vaikutuksista muihin eläinlajeihin, ympäristöömme ja omaan terveyteemme. 

Ihmiset muuttuvat. Tavat ja uskomukset muuttuvat. Onneksi. Me alamme pikkuhiljaa herätä ikiunesta, jossa kuvittelimme että joku pelastaa planeettamme meiltä itseltämme. Mutta valinta on meidän.

Uskon että vegaanius on aikamme tärkein vallankumouksellinen liike ja että siitä tulee vielä joku päivä vallitseva länsimainen traditio.

Vegaanista ruokaa voi helposti kokkailla myös erämaassa. (2016)

Vegaaninen vihis ja vegaaninakit ovat hyvä vaihtoehto perinteiselle eläinperäiselle nuotiosapuskalle. (2016)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tähän blogiin kirjoittelee Tanskassa asuvan monikulttuurisen uusperheen vegaaniäiti. Kirjoitan huomioita perheestä, kielestä, kulttuurieroista, ulkosuomalaisuudesta, vegaaniudesta ja valokuvailen rennolla otteella perheemme arkea. Elämäämme on  helppo kurkistaa myös instagram tililläni: https://www.instagram.com/jyllanninsuomineito/

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Heinäkuu
Kesäkuu
2017

Kategoriat

Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla