“Every time I left the house, I would be worried if I didn't put on makeup: What if someone wanted a picture??” ALICIA KEYS

Katselin juuri talk-showta televisiosta, jossa jokainen ohjelmassa oleva naishenkilö oli todella vahvasti pakkeloitu. Heillä oli niin paljon meikkiä, että heidän huomasi varovan liiallista ilmeilyä. En ihmettele jos meikkivoidekerros alkaisikin rapista, jos liikaa hymyilisi. Niin valtavat meikkikerrokset olivat. 

Miehillä oli puuteroitu nenänpää. Naisten ja miesten kuorrutuksen ero oli silmiinpistävän naurettava.

Mutta naisten ja miesten ulkonäkö onkin aivan eri tavalla arvotettua ja naisen asema yhteiskunnassa seisoo valitettavan usein huterilla korkokengillä. Jos et korkkiksia tai meikkiä käytä, et ole tietyllä yhteiskunnan tasolla tai asemassasi vakavasti otettava. Toki jos olet jonkun alan guru, voit kulkea vaikka aamutohveleissa ja jätesäkissä. Tai jos olet muuten vaan alempaa sosiaaliluokkaa, syrjäytynyt tai vaikka köyhä.

Kaikilla tasoilla persoonallinen ja sukupuoliroolien vastainen pukeutuminen ja meikittömyys vaatii kuitenkin edelleen aivan erityisesti kanttia. 

Miksi niin moni nainen yhä meikkaa arjessa, vapaaehtoisesti? Eihän kukaan pakkelikerroksia naisten naamaan väkisillä laita, kyllä me saamme itse valita ovatko kasvomme luonnolliset vai ei. Miksi minä meikkasin jossakin elämänvaiheessa joka päivä, ennen kuin edes kehtasin astua ovesta ulos?

"Näytän mielestäni kauniilta ilman, että täytyy korostaa mitään osaa kasvoista" (lukijan kommentti)

Jos on sinut itsensä kanssa, ei koe tarvetta meikkaamiselle

Se oli epävarmuutta. On vaikeaa myöntää itselleen olevansa epävarma, kun tekee kaikkensa näyttääkseen itsevarmalta. Voi jopa kuvitella olevansa varmuutensa kukkuloilla.

Mutta juuri silloin voi olla tiedostamaton kaikista niistä ulkoisista odotuksista ja paineista, joiden alla on joutunut elämään jo pienestä asti. Monet jopa väittävät tekevänsä sen kaiken, ihan vain itsensä vuoksi. En jaksa uskoa yhdenkään naisen välittävän piruakaan ulkonäöstään, jos he eläisivät erakkoina metsässä ja ainoa heijastus olisi lammen pinta? Meikkaaminen on sosiaalista käytöstä, joka peilaa kauneusihanteita ja yhteiskunnan arvoja.

Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala kertoo, että naiset meikkaavat sekä näyttääksen miesten silmissä puoleensavetäviltä että näyttääkseen hyvältä muiden naisten silmissä eli pärjätäkseen naisten välisessä kilpailussa.

Kyselin instagramissa lukijoiden mielipiteitä meikkaamiseen ja Maria Nordin kirjoitti minulle, että hän ei koe ulkonäköä niin tärkeänä että jaksaisi meikata. Jos on sinut itsensä kanssa, ei edes koe tarvetta meikkaamiselle. Mutta jos meikkaamiseen lähtee mukaan, voi syntyä kierre. Kierre pitää katkaista olemalla meikkaamatta, sillä silmä tottuu kyllä meikittömyyteen.

Silmä tarkoittaa ihan yhtä paljon omaa silmää, kuin muidenkin.

"En meikkaa, koska oon ihana just tämmöisenä" (lukijan kommentti)

Meikkaaminen ja ulkonäön muokkaaminen on ymmärrettävää sellaisessa maailmassa, jossa kauneutta ihaillaan ja viehättävyys voi olla suuri tekijä uran luomisessa. Kauneus ja ulkonäkö voi olla suuri tekijä ystävyyssuhteissa, suosiossa ja parinmuodostuksessa. Kauniilla ihmisillä voi olla jopa ura ja julkkisuus vain sen vuoksi, että heidät koetaan kauniina. Kauneus on kulttuurissamme arvo, jolla voi olla mittaamattomat seuraamukset.

Jokainen nuori tyttö haluaa olla kaunis, edes jonkun silmissä. Onko mitään kamalampaa kuin jatkuva pelko siitä, että tulee kutsutuksi rumaksi? Yksi lukija kirjoitti minulle, miten hän aloitti meikkaamaan 16 vuotta sitten kun tuntematon poika kutsui rumaksi ja sylki hiuksiin. Samana päivänä hän osti ensimmäiset meikkinsä.

Ulkonäön keinotekoinen muokkaaminen heijastelee sitä, miltä meistä tuntuu sisimmässä. Kun nuori tyttö ei ole varma omasta itsestä, alkaa korjailu paremmaksi. Riittävämmäksi, kelpaavammaksi. Joko tullakseen huomatuksi tai huomaamattomaksi. Kunhan kukaan ei sentään pitäisi rumana.

Mitä jos ulkonäön asemasta keskityttäisiin enemmän siihen, mitä me olemme ja mitä me sanomme?

Alicia Keys kampanjoi meikittömyyden puolesta.
Alicia Keys kampanjoi meikittömyyden puolesta.

"I don't want to cover up anymore. Not my face, not my mind, not my soul, not my thoughts, not my dreams, not my struggles, not my emotional growth. Nothing." ALICIA KEYS

Halusin olla naamioista riisuttu ja luonnollinen

Olin juuri täyttänyt kolmekymmentä, kun päätin yhtäkkiä lopettaa meikkaamisen. Väsyin omaan ja muiden pinnallisuuteen ja sen toimimattomuuteen, parisuhteideni kariutumiseen ja liiallisen yrittämisen turhuuteen. Miksi ei elää vain todesti sitä mitä on? En halunnut enää tuntea riittämättömyyttä ja ruokkia sen olemassaoloa.

Päätin alkaa kelvata itselleni ihan sellaisenaan, kokonaan. Ajattelin että jos joku joskus minut huomaa ja vaikka rakastuu, haluan sen tapahtuvan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että olen alusta asti olla täysin oma itseni.

Halusin olla paljas ja auki, sisältä ja ulkoa. En halunnut olla katseen kohde, vaan ääni jolla oli sanottavaa. 

Sinä kesänä kuljin vapauden tunteessa ja tunsin uudenlaista onnea. Kun päästi irti jostakin niin pinnallisesta, tunsi olevansa immuuni ulkoisille odotuksille. Hymyili leveämmin, tanssi vapautuneemmin, tunsi syvemmin. Sisäinen olo kupli suoraan pintaan, ilman turhia kuoria.

Ei tarvinnut pelätä tai jatkuvasti tiedostaa omaa olemusta. Ei tarvinnut pelätä vesisadetta, toisen vieressä nukkumista, vääränlaista valaistusta, saunailtoja tai baariin lähtemistä.

Oli aina valmiina ja yhtä riittävä.

Sinä ensimmäisenä meikittömänä kesänä tapasin nykyisen mieheni, lasteni isän. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin samainen mies siveli poskeani ja sanoi miten uskomattoman kaunis olen. Kaunein nainen kenet hän on koskaan tavannut. 

Ja poskeni on edelleen täysin meikitön, riisuttu, luonnollinen -  täysin riittävä.

 

Tämä koskettava elokuva avaa nuorten tyttöjen elämää tänä päivänä:

Seuraatko jo blogiani Facebookissa ja Instagramissa?

 

 

 

 

Kommentit (28)

Vierailija

No aika yleistykseltä kuulosti, et jokainen joka meikkaa on epävarma. Tuskinpa vain.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei,

en yleistä kaikkea meikkaamista. On erikseen lava-esiintymismeikit ja meikkitaide. Arkinen itsensä korjailu näyttäytyy kuitenkin minulle erilaisena. Haluatko kertoa mitä itse ajattelet?

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

Nyt en ihan pysty samaistumaan kirjoitukseesi. Itse ainakin nautin meikkaamisesta, nautin katsoa meikkivideoita ja sormet syyhyää päästä testaamaan uusia meikkejä :) se ei tarkoita, että minulla olisi mitään ongelmaa painua ulos meikittömänä tai olisin jotenkin epävarma omasta ulkonäöstäni. Voin 100% sanoa, että meikkaan ihan itseäni varten ja sen takia, että se on HAUSKAA! Meikkaaminen on mulle yhtälailla harrastus, missä käsityöt tai urheilu jollekin muulle :) Se että sä pidät meikkaamista vaivalloisena ja olit epävarma itsestäsi, ei tarkoita että kaikki meikkaavat vaan pakosta. Mä meikkaan joskus jopa illalla, ennen suihkuun menoa, vaan testatakseni jotain uutta varjostustekniikkaa, vaikka tiedän että pesen sen tunnin kuluttua pois :) ja ei, en tee edes työkseni tätä hommaa.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei!

Kirjoitukseni tarkoitus on pohtia arkimeikkaamista ja varsinkin niitä paineita, joita jo nuorille tytöille asetetaan. En sinänsä kritisoi meikkitaidetta tai muuta sen muotoja, vaikka harrastelua :) Ymmärrän että meikkaaminen voi olla hauskaa ja siitä nauttii. Silloinhan asiassa ei ole mitään ongelmaa.

En kuitenkaan ole yksin pohdintojeni ja tunteideni kanssa, on paljon tyttöjä ja naisia, joille itsensä korjailu on ollu epävarmuutta ja riittämättömyyden tunteita. Ehkä tekstini on enemmänkin itselleni ja heille, jotka asian kanssa kamppailevat.

Kiitos kommentistasi, meitä on erilaisia ja se on hienoa!

Med venlig hilsen, Terhi.

Olipas ajattelematon teksti..

Olipas yleistävää. ”Jos on sinut itsensä kanssa, ei koe tarvetta meikkaamiselle”. Hohhojjaa. Olen täysin sinut itseni kanssa ja rakastan meikkaamista. Teen sen vain itseäni varten, koska a) nautin siitä b) koen että olen täysin sinut itseni kanssa sekä meikillä, että ilman. Kirjoituksesi oli kovin kapeakatseinen. Mutta eipä tarvitse tätäkään blogia seurata.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei ja kiitos kommentistasi.

Tekstini ei ole ajattelematon, vaan pohtii aihetta yhteiskunnalliselta tasolta yksityiseen. On monia tyttöjä ja naisia, jotka kamppailevat epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa, eivätkä haluaisi esim.korjailla itseään meikkaamisella.

Tekstini pohtii arkimeikkaamista, miksi monilla on pakotettu tarve meikata,vaikka ei sisimmässään haluaisi. On hienoa että meitä on erilaisia, mutta on tärkeä nostaa esiin vaikeita yhteiskunnallisia aiheita. Kuten tytöille asetetut ulkoiset paineet, ulkonäköihanteet, eriarvoisuus ja sukupuoliroolien kapeakatseisuus.

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

'miksi monilla on pakotettu tarve meikata,vaikka ei sisimmässään haluaisi. '

Tätä en ymmärrä. Jos ihminen meikkaa pakotetusti vaikkei haluaisi, voi mennä ihan omaan itseensä ja miettiä, miten henkisesti voi kasvaa ympäristön paineista pois. Ei se meikkaaminen ole se synti, vaan se oma riittämättömyyden tunne jota ei osaa henkisellä tasolla korjata.

Pörisijä

Tärkeä aihe, ja tärkeä kannanotto. Tälläkin aiheella on kuitenkin kääntöpuolensa. Omassa työ- ja ystäväpiirissäni naiset pääasiassa eivät meikkaa. Jotkut kyllä, toiset arjessakin, toiset juhliin. Korkokenkiä ei kukaan meistä taida arkisin käyttää. Olen 33-vuotias akateeminen nainen Itse meikkasin teininä arkisin kevyesti, tosin en joka päivä. Meikkaus ja ulkonäkäni ei ollut tärkeysjärjestyksessä korkealla, kun piti kiireessä lähteä kouluun. Kun lähdin opiskelemaan, arkimeikki jäi pois kokonaan. Siihen oli kaksi syytä: 1) ei kiinnostanut, 2) sillon harvoin kun olisi kiinnostanut ehostautua, huomasin, että en halunnut tehdä sitä, sillä en halunnut toisten ajattelevan minua meikkaavana naisena. Esimerkiksi treffeille en meikannut, sillä en halunnut minua ajateltavan meikkaajana. Pikkuhiljaa vuosien varrella sain muokattua asenteitani sellaiseksi, että en anna omien odotuksieni siitä, mitä toiset ajattelevat, vaikuttaa. Tänä vuonna olen käyttänyt arkisin kevyttä ehostusta, ja kestovärjännyt kulmani. Olen ihastunut huulipunien käyttöön. En meikkaa joka työpäivä, vaan silloin, kun siltä tuntuu.

Olen, ja olen aina ollut poikkeuksellisen itsevarma ja tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Tästä olen hyvin kiitollinen. Tällä kommentilla halusin tuoda esiin, että nämä yhteiskunnan luomat paineet toimivat moneen suuntaan. Eri työpaikoilla ja eri ihmisryhmissä on erilaisia odotuksia, ja se, että uskaltaa omassa käytöksessään rikkoa niitä, vaatii rohkeutta, on se rikkominen sitten arkimeikkaamatta jättämistä, arkimeikin laittamista, tai jotain ihan muuta.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei Pörisijä ja kiitos rakentavasta kommentistasi!

"Tällä kommentilla halusin tuoda esiin, että nämä yhteiskunnan luomat paineet toimivat moneen suuntaan. Eri työpaikoilla ja eri ihmisryhmissä on erilaisia odotuksia, ja se, että uskaltaa omassa käytöksessään rikkoa niitä, vaatii rohkeutta, on se rikkominen sitten arkimeikkaamatta jättämistä, arkimeikin laittamista, tai jotain ihan muuta."

Olet aivan oikeassa, asialla on monia ilmentymiä ja puolia. En voi toki yhessä blogitekstissä purkaa ja avata koko aihetta, halusin kuitenkin ensimmäistä kertaa pohtia asiaa avoimesti. On todella mielenkiintoista ja upeaa saada näin paljon kommentteja, asia selvästi puhututtaa ja pohdituttaa.

En pyri tasapäistämään tekstilläni tai ajatuksillani meitä naisia, vaan ehkä avaamaan tietä ja polkua niille, joita ehostaminen ja itsensä korjailu arjessa ei kiinnosta. Tai ei kiinnostaisi, mutta voi tuntea silti paineita tai odotuksia että niin pitäisi tehdä, että ei ole riittävä tai tarpeeksi hyvä luonnollisenakin.

Jokaisella meistä myös suhtautuminen ulkonäköön ja itsevarmuus vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Nyt oma meikittömyys on kuitenkin kestänyt jo aikamoisen tovin, joten en usko että tästä enää lähden entiselle tielle :) Voin toki minäkin joskus muutaman kerran vuodessa ehostaa juhliin jos siltä tuntuu.

Med venlig hilsen, Terhi.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei Jonna,

loistavaa :) Vaatii rohkeutta mennä 24/7 meikittä nyky-yhteiskunnassa. Olen itsekin tyytyväinen, muutos on ollu aika valtava. Meikki on pintaa vain, mutta sen käyttö tai käyttämättä jättäminen menee yleensä pintaa syvemmälle. Ei sillä että se olisi kaikille näin, mutta monille on.

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

Hyvä kirjoitus. Minä olen myös nyt aikuisena luontevammin ilman meikkiä, nuorempana en poistunut asunnosta ilman meikkiä. Häpesin itseäni ja tunsin itseni rumaksi. Tunnen vieläkin mutta pystyn olemaan ilman meikkiä ilman hirveää ahdistusta.
Oman tyttäreni yritän opettaa tuntemaan olonsa kauniiksi luonnollisena itsenään. Yritän saada hänelle paremman itsetunnon mitä minulla on.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei ja kiitos kommentistasi.

Olen usein miettinyt juuri tätä näkökulmaa, millainen esikuva haluaisin olla tytölleni. Minulla ei nyt tyttöä ole, mutta voin olla silti esimerkki perheemme muille tytöille, poikien tyttöystäville ja kaikille muille nuorille naisille. Aitous ja luonnollisuus ovat minulle luontevia ratkaisuja, jotka voivat olla vastapaino nuorten tyttöjen elämässä vallitseville odotuksille.

Paineet ovat kovat, sosiaalinen media vääristää ja kilpailuttaa kauneutta. Olen nähnyt nuoren tytön elämää nyt jo aikuisen tytärpuoleni näkökulmasta, ja se on raakaa peliä.

Toivottavasti tyttärestäsi kasvaa itsetuntoinen nuori nainen :)

Med venlig hilsen, Terhi.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Julkaisen Elpo nimimerkin mielipiteen näin, sillä jostain syystä jäi julkaisematta:

Elpo
8/13
klo 14:27 | 21.10.2018
Olen kokenut tämän asian ihan eri tavoin. Mulle toitotetaan koko ajan miten meikkaaminen on pinnallista ja luonnon kauneus kunniaan. Tunnen kyllä, että yhteiskunnassa on hirvittävä paine naisilla olla kauniita, mutta nimen omaan luonnollisesti ja vaivattomasti tai muuten on epäaito. (muutin sanan, koska voi edellisen vuoksi jäädä suodattimeen)Itselläni kasvojen iho on ohut ja herkkä eli punainen koko ajan. Ihoni on myös kuiva ja täynnä epäpuhtauksia joten se näyttää ilman meikkiä tosi epätasaiselta. Aika vaikea sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin kun on ruma ilman meikkiä ja meikin kanssa on pinnallinen ja feikki. Naisena tässä yhteiskunnassa on vaikea voittaa.

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

Ymmärrän tavallaan mitä hait tällä kirjoituksella takaa, mutta tekstin toteutus antaa ihan eri kuvan.
Tekstistä saa kuvan että mielestäsi kaikki meikkaaminen arjessa on pinnallista ja pakotettua eikä kukaan oikeasti pidä siitä.
Arkimeikkaaminen on joillekin todella ihanaa ja rentouttavaa kun saa viettää sen hetken itselleen mieleisen tekemisen parissa ennen kun astuu arjen hälinään. Ei se ole merkki epävarmuudesta.
Ihanaa että olet löytänyt itsevarmuuden etkä sen kautta koe tarpeelliseksi meikata, mutta anna meikkaamisesta nauttivien meikata ilman syyllistämistä epävarmuudesta. Kommentit kuten ”Monet jopa väittävät tekevänsä sen kaiken, ihan vain itsensä vuoksi. En jaksa uskoa yhdenkään naisen välittävän piruakaan ulkonäöstään, jos he eläisivät erakkoina metsässä ja ainoa heijastus olisi lammen pinta?” antaa kuvan että paheksut kaikkia arjessa meikkaavia. Itse tykkään jopa välillä meikata ihan vain kotona ollessani koska minusta se on kivaa. Minä itse en välitä mitä muut minusta ajattelevat ja voisin ihan häpeilemättä mennä vaikka siinä roskapussissa ja aamutossuissa ulos mutta tykkään silti meikata. Se ei anna minulle yhtään enempää itsetuntoa kun meikittömyyskään, mutta se on minusta kivaa.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei,

en toki paheksu kaikkia meikkaavia, mutta mielestäni asiassa voisi silti olla rehellinen. On vaikea uskoa että kukaan meikkailisi itsekseen, ilman sosiaalista ulottuvuutta. Toki kotona monet testailevat ja meikkailevat, mutta harjoitellakseen julkista ulostuloa varten.

Jos se on vain kivaa ihan sama mitä muut ajattelevat, tuntuu kuin arvot ja sukupuoliroolit olisivat jo niin syvällä, ettei niitä enää tunnisteta. Ei kyetä enää astumaan oman itsen ulkopuolelle ja kysymään rehellisesti, miksi ajattelen ja toimin näin?Miksi itsensä ehostaminen, jopa yksin, antaa mielihyvää?

En väitä että olisin oikeassa, mutta tällaisia pohdin ja näin ajattelen tällä hetkellä. Olen valmis muuttamaan mielipiteitäni ja näkemyksiäni asiasta, jos vasta-argumentit ovat vakuuttavia.

Se taas mitä mitä minä asiasta ajattelen, ei toki tarvitse häiritä kenenkään omaa toimintaa. Mielestäni tämä meikittömyys ja tyttöihin kohdistuvat kovat paineet ja odotukset on kuitenkin hyvä tuoda esille niitä varten, joilla on asiassa ristiriita, konflikti, joihin meikkaaminen ja ehostaminen vaikuttaa päinvastoin, kasvattaa huonompaa itsetuntoa ja jotka tarvitsisivat toisenlaista näkemystä.

Kun olin itse nuori tyttö, olisin kaivannut elämääni sellaisia naisia, jotka olisivat kertoneet minulle miten pinnallisuus ei ole kaikkia varten ja että olin kaunis ja riittävä ihan omana itsenäni. Moninaisuus on tärkeää ja myös marginaaliset, meikittömät naiset, saavat aiheesta herättää keskustelua.

Kiitos paljon kommentistasi, sain lisää ajateltavaa :)

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

'Toki kotona monet testailevat ja meikkailevat, mutta harjoitellakseen julkista ulostuloa varten.' Aikamoinen väite. Mä meikkailen ja testailen, koska koen kasvojen meikkauksen olevan luovaa työtä ja siinä tulee hyvä olo. Hyvä olo, kun saa 'maalata', hyvä olo, että saa meikkaamalla itselleen eri rooleja. Ja myös toki, että mulle tulee siitä hyvä olo. Mulle. Ei kenenkään muun takia, enkä meikkaa ketään muuta varten. Ei ole ongelma lähteä ilman meikkiä ulos ja tuntea itseään kauniiksi.

Musta puhut jotenki rumaan ja alustavaan sävyyn naisista, jotka meikkaavat. Eiköhän kaikkien anneta meikata tai olla meikkaamatta, tekivätpä sen itseään tai muita varten.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Toki meikkaaminen voi olla taidemuoto, ilmaisua. Mutta pohdin tekstissäni nimenomaan arkimeikkaamista.

Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala painottaa, että naiset meikkaavat sekä näyttääksen miesten silmissä puoleensavetäviltä että näyttääkseen hyvältä muiden naisten silmissä eli pärjätäkseen naisten välisessä kilpailussa.

Se että ajattelee että meikkaaminen on sosiaalinen heijastuma, ei ole mielestäni rumaa. Se on usein ihan tosi väite. Jos rehellisyys tuntuu loukkaavalta, olen siitä pahoillani.

Med venlig hilsen, Terhi.

Ihmettelen kirjoituksen hyökkä...

Mikäli meikittömyyden valinta olisi tehnyt blogitekstin kirjoittajasta immuunin tälle "sosiaaliselle heijastumalle", hän tuskin päättäisi kirjoitustaan siihen, miten tärkeää hänelle on olla miehensä silmissä kaunis nainen. Myös meikittömyys voi olla toisten miellyttämistä, yhtä paljon kuin meikkaaminenkin. Mikäli blogitekstin kirjoittaja todella tavoittelisi kirjoituksellaan sitä, että ihmiset tulisivat tietoisemmiksi omista ja ulkoisista sosiaalisista paineista ja alkaisivat enemmän seurata omien sydämiensä ääniä, ei hän tuomitsisi niin kovin kovaäänisesti niitä, jotka todella tuntevat toteuttavansa itseään parhaiten meikkaamalla. Tällä kirjoituksellaan hän saa toki äänensä ja meikkaamisen vastaisen ideologian esiin, mutta ei huomaa sitä, miten haitallisia kaikenlaiset ehdottomat ja tuomitsevat asenneilmapiirit ovat, oli sitten kyse meikkaamisesta, meikittömyydestä tai jostain muusta osasta kulttuuriamme ja valintojamme.

Vierailija

On helppo rummuttaa luonnollisuuden puolesta, kun iho on sinullakin aika hyvässä kunnossa. Sitten, kun on erittäin tulehtunut akne, on hieman hankalampi mennä ilman meikkiä. Tällöin meikki suojaa myös ihoa. Itse pahan akneihon omistavana mietin myös sitä, että kenen takia meikkaan. Ja kyllä tässäkin tilanteessa mä meikkaan ihan vain itseäni varten. Että mulla olisi itsevarmempi olo itsestäni eikä sen vuoksi, että pelkään muiden pitävän mua rumana. Itsekriittisyys on usein pahempaa, kun muiden kommentit. 

Sannalainen

Suosittelen selvittämään aknen syyn. Meikkivoide tai puuteri ei ihoa suojaa, päinvastoin. Kehosi yrittää kertoa, että kaikki ei ole kunnossa. Ethän laittaisi tulehtuneen haavankaan päälle puuteria tai meikkivoidetta?

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei,

Mistä itsekriirttisyys syntyy? Usein se on vertailua tai peilaamista muihin. Lapsi ei koe itseään huonoksi, ennenkuin sosiaalinen reflektio alkaa. Samoin oma riittämättömyys juontuu yleensä suhteessamme muihin. Toki se on sisäinen ja subjektiivinen tunne, mutta ei sitä syntyisi ellemme olisi kontaktissa muihin.

Ihoni on parantunut kun lopetin meikin käytön ja aloitin vegaanisen elämäntavan. Olen elänyt hormonaalisen aknen kanssa, joten ymmärrän kyllä miltä huono ja laikukas iho tuntuu. Se oli myös todella kipeä.

On todella epäreilua elää aknen tai muiden iho-ongelmien kanssa. Meikkivoiteet tai 8hon käsittely ei minulla auttanut, päinvastoin pahensi. Vasta meikittömyys ja ihon jättäminen rauhaan on vaikuttanut.

Med venlig hilsen, Terhi.

Mörkölii

Minun mielessäni tekstissä oli kärjistävä ja hieman syyllistävä sävy, sekä erikoisia ”faktoja” kirjoitettu. Jokainen on kaunis, meikittä tai meikillä. Haluan kuitenkin tuoda hieman näkökulmaa tähän. Sairastin masennusta ja minulla on ahdistuneisuushäiriö.. Silloin kun masennus oli päällä ja ahdisti, en jaksanut meikata, en edes käydä suihkussa. Asia ei ahdistanut minua, mutta tiedostin, ettei se ole minulle ”normaalia”. Nyt kun olen parantumaan päin, haluan laittautua. Pidän siitä ja se tuo minulle hyvän olon. En toki laittaudu joka päivä, meikittä oleminen on yhtä ihanaa. Elän siis tasapainossa näiden kahden välillä. Meikkaaminen on vain mukavaa puuhaa ja se on itselle enemmänkin tyylin vaihtelua, niinkuin vaatteiden vaihtaminen. Välillä puen pelkkää mustaa, välillä mekon, välillä housut. Välillä meikkaan enemmän, välillä vähemmän, välillä en ollenkaan :)

Mörkölii

Laittautuminen tekstissä ehkä vähän hölmö sana, toki voi laittautua, vaikka ei meikkaa. Tarkoitan tuossa laittautumisella siis meikkaamista.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hei ja kiitos kuin jaoit tarinasi :)

Tekstissäni ei juurikaan ole faktoja, vaan pohdintaa. Blogitekstini ovat aina mielipidekirjoituksia ja ajatuksia eri aiheista, jotka kiinnostavat minua. Faktoina niitä tuskin kannattaa ottaa. 

Naisten ja tyttöjen asemaa yhteiskunnassa on hyvä kyseenalaistaa, kuten kaikkia vallalla olevia normeja. Varsinkin, jos ne aiheuttavat eriarvoisuutta ja syrjintää, pahaa oloa tai riittämättömyyden tunteita. Tekstini kumpusi siitä, että näin aikuisena naisena pystyn tarkkailemaan omaa menneisyyttäni tyttönä ja nuorena naisena objektiivisemmin, kuten myös koko meikkaamisen kulttuuria. Minulla on omat kokemukseni ja olen lisäksi saanut tekstiäni varten materiaalia ja kokemuksia lukijoilta, joten halusin avata aihetta tällaisesta kulmasta.

Meikkaamista ja sen ihannointia liikkuu sosiaalisessa mediassa ja mediassa ihan riittämiin, myös kriittisyys ja kyseenalaistaminen mahtuu sinne joukkoon kyllä ihan hyvin.

Ja toki suurimmalle osalle meikkaaminen tuo mielihyvää, toisille taas ei. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö aihe olisi tärkeä ja etteikö erilaisia näkökulmia olisi hyvä tuoda esiin. Myös marginaalisempia ajatuksia, jotka liittyvät meikittömyyteen ja luonnollisuuteen.

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

En ole 30-vuotisen elämäni aikana meikannut kuin kerran: näytelmää varten. Pidä meikkaamista turhana, myös juhlia varten meikkaamisen. Siihen kuluu aikaa, rahaa ja useat meikit eivät edes edistä ihon hyvinvointia. Ja voi, kyllä minullakin on ollut finnejä. Posket ovat edelkeen epätasaiset, mutta olen sinut itseni kanssa. En ikinä ole ymmärtänyt sitäkään, että meikillä muka korostetaan parhaita kasvonpiirteitä. Kyllä ulkoisesti kaunein ihminen on luonnonraikas, meikitön parfyymitön ihminen.

Vierailija

Ihmettelenpä, miksi perustelet mielipiteesi ainoastaan jonkun evoluutiopsykologin sanomisilla. Esimerkiksi naistutkimuksella, sosiaalipsykologialla ja kultturintutkimuksella on meikkaamisesta ja erilaisilla rooleilla leikittelystä paljon sanottavaa, suosittelen tutustumaan. Ihmettelen myös tekstisi loppua, joka viittaavan jossa meikitöntä itsevarmaa naista odottava palkinto on kuitenkin se mies.

Seuraa 

Tähän blogiin kirjoittelee Tanskassa asuvan monikulttuurisen uusperheen vegaaniäiti. Kirjoitan huomioita perheestä, kielestä, kulttuurieroista, ulkosuomalaisuudesta, vegaaniudesta ja valokuvailen rennolla otteella perheemme arkea. Elämäämme on  helppo kurkistaa myös instagram tililläni: https://www.instagram.com/jyllanninsuomineito/

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Heinäkuu
Kesäkuu
2017

Kategoriat