Kun kiikutin allekirjoittamiani sopimuspapereita postilaatikkoon, oli olo hieman pöllämystynyt. Sillä enpä olisi uskonut reilu vuosi sitten kun aloin kylmiltään blogata, miten tämä touhu veisi mennessään. Suoraansanoen en uskonut että olisin kauhean kiinnostunut koko hommasta. Mutta ennakkoluuloinen asenne johtui nimenomaan siitä virhetulkinnasta, ettei bloggaaminen voisi olla tarpeeksi arvokasta tai vakavasti otettavaa. Ei ainakaan mitään oikeaa työtä.

Miten väärässä sitä on voinutkaan olla.

Sillä jos blogi on vain formaatti ja alusta johon voi tuottaa sisältöä, on bloggaamisen rajoina mielikuvitus ja lopulta vain taivas

Jos blogi on vain formaatti ja alusta johon voi tuottaa sisältöä, on bloggaamisessa rajana oma mielikuvitus ja lopulta pelkkä taivas. Blogi voi olla tasan sitä miksi sen tekee.

Aivan kuten kirja tai elokuva voi viedä meidän mielemme toisiin maailmoihin, hyvä blogi voi koskettaa, liikuttaa, ärsyttää, opettaa, antaa myötätuntoa, toimia vertaistukena, inspiroida, syventää ammattilaisuutta, hauskuuttaa tai tuoda monen elämään valtavasti iloa. 

Toivon että blogini voisi olla kaikkea tätä.

Ja olen alkanut huomaamaan lukijamäärien kasvaessa, että jotain on tapahtumassa. Mutta ihan samoin kuin taitava kirja tai elokuva vaatii heittäytymisen lisäksi valtavasti työtä ja ammattitaitoa, niin myös ammattilaisblogi. Siksi on suuri helpotus päästä palkkalistoille, joka mahdollistaa blogin kehittämisen entisestään.

Toki bloggaaminen voi olla vain harrastus muiden joukossa, mutta on paljon blogeja joita tuotetaan innovatiivisesti, uudistetaan interaktiivisesti, pyöritetään kaupallisilla yhteistöillä ja jotka työllistävät tekijäänsä päivittäin. (Tai jopa öisin,  been there done that! Kuten varmaan joka ikinen perhebloggaaja) Sillä jos blogilla on vaikutusmahdollisuuksia, niin sinne päästäkseen on painettava duunia.

Ensinnäkin blogi syntyy omasta päästä. Sen lisäksi että kaikki lähtee itsestä ja on kiinni itsestä, kaikki mahdollinen olisi hyvä reflektoida, välttää pseudoilua, seurata eettistä koodistoa, kirjoittaa vastuullisesti ja yrittää olematta hätäinen tollo.  Sosiaalisen median kanavia tulee seurata jatkuvasti kuten myös muuta mediaa, uutisia, ajankohtaisia virtauksia, vastavirtauksia ja ihan vaan yleisiä fiiliksiä. Tulee voida reagoida nopeasti ja olla helposti saavutettavissa.

Interaktiivisuus ja kommunikointi lukijoiden kanssa onkin omassa bloggaamisessa kaiken keskiössä. Miten ajatuksiini reagoidaan, miten itse reagoin toisiin, millaista dialogia syntyy, miten käsittelen saatua palautetta tai itselleni uusia näkökulmia.Ja lopulta, miten uudistaa omia ajatuskulkujaan? Olalle taputtelu on kivaa, mutta se ei ole aina kaikista hedelmällisin tai nopein tapa kasvaa henkisesti. 

En voisi tehdä tätä yksin ja miksi kukaan sellaista haluaisi?

Sytyttivät kipinän, jonka olemassaolosta en tiennytkään.

Siinä sitten kun kirjekuori lähti matkaan niin oli myönnettävä, että rakkaus kirjoittamiseen vei mennessään. On pelottavaa kirjoittaa muuallekin kuin pöytälaatikkoon, mutta on voimaannuttavaa löytää omien kirjoitusten kautta yhteys muihin. Sillä siitähän tässä on kuitenkin kyse.

Mennessään vei kirjoittamisen lisäksi myös Vauva- ja Meidän perhe-lehtien upea blogiyhteisö ammattimaisine toimittajineen. Kerrassaan hengästyttävän upea toimitus, joka pitää huolta blogien laadusta, sisällöntuotannosta ja tyylikkään selkeästä ulkoasusta. Innostivat ja potkivat tuottamaan jatkuvasti korkeampitasoisempaa sisältöä, mokomat.

Sytyttivät kipinän, jonka olemassaolosta en tiennytkään.

Siirryn ammattibloggaajaksi Kaksplus-lehden portaaliblogeihin joulukuun alussa.

Eilen meni kirjekuori, tänään olen tutustunut uuteen blogipohjaan joka minulle on jo luotu. Olen saanut mahdollisuuden siirtyä eteenpäin harrastelijasta ammattilaiseksi ja olen päättänyt astua rohkeasti avautuneesta ovesta sisään. Siirryn ammattibloggaajaksi Kaksplus-lehden portaaliblogeihin joulukuun alussa.

Kiitos ja kumarrus vauva-lehdelle. Tämä blogiyhteisö oli Jyllannin suomineidon syntykoto ja vielä tavallistakin tärkeämpi turvaverkko ulkosuomalaiselle, jonka suomalaiskontaktit ovat useimmiten suomenkielinen autonavigaattori tai sitten lähes kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on virtuaalista. Olen saanut uusia ystäviä, arvostettavia kollegoita ja upeita kokemuksia, jotka kannustavat jatkamaan. 

Vaikka mieli herkistyy, oli askel tänään kevyt. Olen omillani ja olen ylpeä siitä että blogiini uskotaan.

Blogi muuttaa, mutta Jyllannin suomineito on silti sama neitonen kuin ennenkin. Sisältö säilyy ja sydäntäni lähellä olevat teemat jatkuvat. Jokin silti muuttuu, sillä voin käyttää entistä enemmän aikaa blogiini. Voin paneutua paremmin kokonaisuuden kehittämiseen, ideosisältöihin, reseptiikkaan, valokuvaukseen, teksteihin, yhteistöihin ja somekanavien sisältöön.

Sillä tästä kaikesta tulee minulle nyt uusi innostava työsarka, muiden töideni rinnalle.

 

 

 

 

 

Seuraa 

Tähän blogiin kirjoittelee Tanskassa asuvan monikulttuurisen uusperheen vegaaniäiti. Kirjoitan huomioita perheestä, kielestä, kulttuurieroista, ulkosuomalaisuudesta, vegaaniudesta ja valokuvailen rennolla otteella perheemme arkea. Elämäämme on  helppo kurkistaa myös instagram tililläni: https://www.instagram.com/jyllanninsuomineito/

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Heinäkuu
Kesäkuu
2017

Kategoriat