Herään kellonsoittoon jo klo 6.45. Meidän pitäisi tyttären kanssa olla klo 9.00 keskustassa. Tänään ei mentäisikään perinteiseen tapaan seurakunnan vauvakerhoon. Laitan itseni valmiiksi, en syö aamiaista taikka juo kahvia. Rupean pitämään hiukan älämölöä, jotta tytär heräisi. Tytär avaakin silmänsä klo 7.30. Sillä meidän pitää olla puolen tunnin sisällä ulos kotoa, päätän imettää aamiaisen istualtaan, sillä tiedän, että tytär syö silloin tehokkaammin kuin makuuasennossa. Tyttären päivävaatteet olin valinnut jo edellisenä iltana, joten aamupesu ja vaatteet vaan päälle. Joinain aamuina tyttären vaatekaapilla menee nimittäin tovi jos toinenkin, kun mietin ja mallailen sopivaa päivän asua. Aamiaiseksi en anna tänään tyttärelle puuroa vaan mansikoita, tiedän että marjat uppoavat nopeammin kuin puuro.

Ehdimme toivomaani metroon. On jotenkin jännä fiilis olla pitkästä aikaa aamuruuhkassa metrossa. Kaikki muut matkustajat ovat matkalla töihin ja minä saan viettää aikaa pienen tyttäreni kanssa. Kuinka monta kertaa itse olenkaan istunut metrossa aamulla ja innolla odottanut edessä olevaa työpäivää - nyt elämäntilanteeni onkin jotain aivan muuta.

Liikenneturva oli kutsunut perhebloggareita aveceineen aamiastilaisuuteen kuulemaan miten lapsille valitaan sopiva turvaistuin ja tutustumaan turvaistuimiin käytännössä. Treffaamme ystävän kanssa vauvoinemme Galleria Forum Boxin ulkopuolella ja astumme sisään todella upeaan tilaan. Aamiaistilaisuus on rento. Nautimme aamiaisesta ja saamme todella hyvää tietoa turvaistuimista. Tai oikeastaan mun ajatukset taisivat tilaisuuden jälkeen mennä vielä enemmän sekaisin kaikista turvaistuimista ja siitä mikä olisi meidän tyttärelle paras turvaistuin. Mutta se jäi kirkkaasti mieleen, että suositus on, että lasta tulisi kuljetttaa autossa selkä menosuuntaan 3 vuotiaaksi asti. Ja hyvä turvaistuintesti on ruotsalaisten Plus Test. Tilaisuuden kivoimpia juttuja on, että tapaan yhden suosikkibloggaajistani Minityylin Lauran ja hänen suloisen tyttärensä.

Tilaisuuden jälkeen suuntaamme ystäväni kanssa keskustan Stockmannille. Tiet erkanevat ja minä menen tyttären kanssa Diorin ständille varaamaan meikkiajan ensi kuun työpaikkani järjestämää gaalaa varten. Saankin sopivan meikkiajan.

Sillä aikainen herätys rupeaa selkeästi painamaan tytärtä, päätän käydä antamassa hänelle lounaan Stockmannin hoitohuoneessa. Stockmannin hoitohuoneessa onkin tullut äitiyslomalla vietetttyä useampikin hetki. Varsinkin kun tytär oli kovin pieni, muistan että kaupungilla asioidessani halusin olla aina tietyn säteen päässä Stockmannista, jotta pääsin tarpeen tullen nopeasti Stockkalle imettämään tai vaihtamaan vaippoja.

Tänään Stockmannin 6. kerroksen hoitohuoneessa on yllättävän tyhjää ja saan rauhassa antaa tyttärelle ruokaa. Lounaan jälkeen tytär nukahtaa vaunuihinsa välittömästi tasan klo 11. Lähdemme kohti lounastreffejä, mutta matkalla poikkean vielä varamaan tulevaa gaalaa varten pikakampausajan CityCenterin Piece of Hairista.

Tyttären nukkuessa selailen metromatkan ajan somea puhelimella. Taidan olla some-riippuvainen, sillä aina sopivan rauhallisen tilanteen tultua menen joko faceen, instaan tai selaan suosikkiblogini läpi. Onneksi olen pääsemässä siitä huonosta tavasta, että seurassa selailisin puhelinta.

Olen sopinut lounastreffit äitini kanssa Itiksen Thai Orchid ravintolaan. Olemme käyneet kyseisessä ravintolassa nyt muutaman kerran ja täytyy vaan suositella. Ravintolan buffessa on tarjolla semmoisia makuelämyksiä, että voi että. Thai Orchidessa asiointi tulee aina kalliiksi, sillä paikka aiheuttaa valtavaa matkakuumetta Aasiaan. Buffessa on tarjolla myös sushia, jotka ovat niin hyviä!

Juuri kun olen aloittamassa lounastani tytär herää. Ruokailun tiimellyksessä annan tyttärelle lautaseltani riisiä ja tofua. Jutellaan äidin kanssa niitä näitä.

Lähdemme kävelemään kohtia kotiamme, mutta matkalla pitää poiketa vielä Zaraan ihastelemaan kevätuutuuksia. Kukkaroni onneksi tällä kertaa hyllyillä ei ole mitään "pakko saada"-tuotteita.

Äitini tulee meille kylään. Sillä tyttären ensimmäiset päikkärit olivat liian lyhyet ja  laitan hänet toisille päikkäreille. Juomme äitini kanssa kahvit ja syömme Stockmannilta hankkimani laskiaspullat - kerran vuoteen on vaan saatava laskiaispulla. Hillolla kiitos, äitini puolestaan halusi pullansa mantelimassalla.

Suunnittelemme äitini kanssa nyt keväällä tehtävää Joukolan mökin vessaremonttia. Kyseessä on pieni vessa, joten mitään isoja juttuja sinne ei tarvitse miettiä. Isoin avoin kysymys on, että laatoitammeko vessan vai laitammeko sinne remontin jälkeen puulattian, niin kuin siellä nytkin on. Haluaisin, että vessassa remontin jälkeen näkyisi jotenkin mökin aikakausi, eli 80-luku, ripauksella nykyaikaa. Sisustuslehtien ja Pinterestin selailu siis jatkuu.

Mieheni tulee töistä kotiin ja rupeaa valmistamaan päivällistä. Ihan mahtavaa, kun mies on niin näppärä ja tehokas kettiössä. Itselläni kuluu tolkuttamasti aikaa ruanlaittoon, enkä voi sietää pilkkomista ja silppuamista. Miehen touhutessa keittiössä laittelen päivällä pesemiäni pyykkejä kuivumaan. Mummi syöttää vauvan. Ja itsekin hotkin ruokaa jossain välissä.

Varsinkin kun tytär oli nuori olin todella kiitollinen äitini antamasta hoitoavusta. Nykyään on mukava tapa, että hän käy meillä kylässä ja samalla hän näkee lastenlastaan ja pääsee hoitamaan häntä. Kovasti ollaankin mieheni kanssa suunniteltu, milloin veisimme tyttären yökylään mummilaan.

Mummi lähtee kotiin ja tytär haluaa taas yhdistää etusormet vastakkain ja sitten pitää sanoa "piiip". Tämä etusormen löytyminen on yksi uusimmista tyttären oppimista taidoista.

Teemme mieheni kanssa latet kahvikoneella. Päivässä kuluu nykyään keskimään kolme kuppia lattea. Olen ihan hullaantunut mun Latissima plussasta.

Leikin tyttären kanssa olohuoneessa nukeilla. Keskustelemme mieheni kanssa turvaistuimista ja aamulla Liikenneturvan tilaisuudesta saamistani infosta.

Lähdemme ulos, sillä haluamme olla ulkona, kun kirjastoauto kaartaa pihaamme. Käytämme paljon kirjastoauton palveluita, tai oikeastaan mieheni käyttää sillä hän lukee useammankin kirjan kuussa. Lainaamme myös tyttärelle kirjoja kirjastoautosta. Jotenkin ihanan maalaismaista, että kirjastoauto kulkee täällä Helsingissä.

Mies ja tytär saattavat minulle Satsille, mutta sitä ennen kipaisemme hakemassa postiin tulleen paketin. Tosiaan eilen tekemäni nettitilaus on jo nyt perillä! Kiitos Lapsille.com todella nopeasta toimituksesta. Vilkutan tyttärelleni moikat ja hän osaa nostaa kättänsä vastaukseksi - liikutun, en haluaisi erkaantua hänestä.

Salilla teen treenin tunnollisesti läpi. Parasta antia on päästä treenin jälkeen saunomaan. Törmään lauteilla tuttavaan ja höpötellään niitänäitä. Päätän kävellä kotiin.

Kotiin päästyäni mies kertoo miten kivaa heillä oli tyttären kanssa ollut uuden pinoamislelun kanssa. Pingviini oli kuulemma pitänyt tuoda myös iltapalapöytään ja tytär oli kovasti höpötellyt tälle. Tunnen hieman kateutta. Käyn katsomassa nukkuvaa tytärtäni.

Mies menee jo sänkyyn ja itse jään koneelle roikkumaan. Luen blogeja, luonnostelen tämän postauksen sekä Lastenruokavalmennus-postauksen, luen sähköposteja, etsin netistä potentiaalisia turvaistuimia aamiaistilaisuuden innoittamana, siirrän kuvia kameralta koneelle ja mietin tyttären huoneen sisustamista.

Kello on jo 0.30. Nyt kone kiinni ja hammaspesun ja tyttären huoneen kautta sänkyyn. Käyn tosiaan aina ennen nukkumaanmenoa vauvanhuoneessa katsomassa missä asennossa tytär sillä kertaa nukkuu ja peittelen hänet uudestaan.

Huomenna luvassa kotipäivä ilman isompia sovittuja menoja. Tai onko sittenkään...

Mitä jäi kertomatta:

- aamulla meinasi mennä hermo tyttären kitinään

- aamiaistilaisuudessa tyttärelle ei tuntunut maistuvan hedelmät, josta tajusin, että annan aivan liian harvoin tyttären syödä tuoreita hedelmiä sormin syötäväksi

- tytär söi lounasta ehkä kaksi lusikallista, joista toinen lusikallinen oli housuillani

- kuljin iso ruokatahra housuillani kaupungilla - eikä edes haitannut

Seuraa elämään Instagramissa @joukolatar

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram