Sunnuntai alkaa rennoissa tunnelmissa - serkukset leikkivät ja pelailevat, syömme yhdessä aamiaisen, kummityttöni harjoittelee kamerani käyttöä (2 ylintä kuvaa hänen ottamaansa) ja rupeamme mieheni kanssa pakkailemaan pikku hiljaa kamoja autoon. Mieheni haluaa myös testata miten iso taapero matkasängyssämme mahtuu nukkumaan, Koodi osoittautuu jälleen mahtavaksi.

Ulkoillaan ja käydään moikkaamassa sukulaisia. Otan pulkan vaunujen sijasta kävelylle mukaan, siitäkin huolimatta, että suurin osa teistä on hiekoitettu. Pulkkailu nyt vaan kuuluu vauvan ensimmäiseen talveen, aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Tarjoilemme pikkuneidille lounaan ja lähdemme ajamaan kohti Helsinkiä. Tavoite on, että vauva nukahtaisi heti kun auto starttaa pihasta ja saisimme matkustaa rauhassa Helsinkiin asti. Mitä vielä. Aluksi tyttöni leikkii tyytyväisenä uudella nukellaan, mutta sitten alkaa raivoisa itku, kun väsymys iskee päälle. Ei auta tutti, silittely, laulu tai pullo. Sitten osaan kerrankin tulkita tyttäreni viestejä - hän tarvitsee selkeästi unileluaan nukahtamiseen. Niinpä käsken miestäni pysähtymään seuraavalle seisakkeella ja siinä moottoritien jylinässä kaivan täyden Kian alimmaisesta laukusta Pena-pupun esille. Kun tytär saa pupunsa käsiinsä, hän rauhoittuu välittömästi ja nukahtaa melkeinpä heti. Uskomatonta, mutta totta. Aikaisemmin unilelua ei ole tarvittu autossa, mutta kerta se on ensimmäinen. Tiedänpä seuraavalla mökkimatkalla pakata Penan laukun päällimmäiseksi.

Miten ihana onkaan palata reissun jälkeen kotiin. Se tunne, kun astuu sisälle omaan raikkaaseen, rauhalliseen ja siistiin kotiinsa, on miellyttävä. Vaikka reissussa on aina ihana olla, niin parasta on päästä takaisin omaan kotiinsa, jossa on omat rutiinit ja kaikella on paikkansa.

Mies ja tyttö lähtevät käymään ruokakaupassa. Sillä aikaa minä  ensitekijöiksi puran kassit, sillä kun asiat ovat paikoillaan, myös mieleni on tyyni. Keitän kahvit ja siivoilen, muun muassa meikkipussini sisältö saa suursiivouksen.

Äitini tulee kylään. Meillä on ollut jo pitkään perinne, että hän tulee aina sunnuntaisin viettämään meille iltaa. Tyttären syntymän jälkeen olen nähnyt omaa äitiäni entistä enemmän, vähintään pari kertaa viikossa. Minulle on tärkeetä, että pidämme yhtä.

Mieheni lähtee salibandytreeneihin ja me naiset katsomme televisiosta SSV-Classic peliä. Mieheni on opettanut minut kannustamaan tamperelaistan Classicia. Tajusin samalla miten harvoin meillä onkaan telkkari päällä tyttären ollessa hereillä, ehkä muutaman minuutin viikossa. Sunnuntai aamuisin yritämme kyllä koko perhe katsoa yhdessä telkkarista Late Lampaan, mutta pikkuneiti ei jaksa kiinnostua telkkarista pientä hetkeä pidempään.

Syömme avokadopastaa. Kyseinen ruoka on kyllä niin helppo tehdä ja aina yhtä hyvää. Vauvalle on helppo tehdä oma versio ruasta, ilman parmesaania. Ruokailun jälkeen suunnittelemme äitini asunnon putkiremonttia, joka alkaa ennen kesää ja materiavalinnan pitää tehdä parin viikon sisällä.

Mieheni käy heittämässä äitini kotiin ja sillä aikaa minä teen tyttäreni iltatoimet. Joku rutiineissa menee minulla pieleen, sillä isä-ihminen joutuu kotiuduttuaan rauhoittelemaan nukahtamaisillaan olevaa tytärtä, sillä tämä rupeaa itkemään sängyssä. Mulle käy oikein hyvin tämä järjestely, että isä-ihminen hoitaa meillä yleensä tyttären iltatoimet.

Tyttären nukahdettua käyn suihkussa ja  heittäydyn nojatuoliini. Selailen nettiä ja maistan mieheni valmistamaa kasvislasagnea. Suunnittelen ensi viikkon tapaamisia ja treenejä. Nukkumaan pääsen reilusti ennen puoltayötä.

Sellainen viikko takana. Melko tavallinen minulle, vaikkakaan en päässyt vauvakerhoon, enkä kyläillyt kenenkään luona eikä kukaan mammakaveri käynyt meilläkään kylässä. Päällimmäinen fiilis viikon aikana oli rentous, sillä viikkoon mahtui paljon kivoja juttuja.  Viikon aikaisemman päivät löytyvät täältä: maanantai, tiistai, keskiviikko, torstaiperjantai ja lauantai.

Seuraa elämääni Instagramissa @joukolatar.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram