Tämän viikon aikana on luvassa seitsemän postausta minun viime viikosta. Yritin kantaa viikon kameraa mukanani ja tallettaa muistiin arjen pieniä hetkiä. Postauksista paljastuu osatotuus siitä miten leppoisaa ja hohdokasta arki kotona onkaan ja miten päiväni oikeasti kuluvatkaan. Tervetuloa viikon ensimmäiseen päivääni!

Maanantaina mieheni oli lähtenyt tavalliseen tapaansa hyvissä ajoin töihin, kun heräsin tyttäreni ääniin puoli kahdeksan aikoihin. Takana tyttärellä 12 tuntia unta, minulla ei valitettavasti yhtä paljoa. Olin laittanut varmuuden vuoksi kellon soimaan kello kahdeksaksi, jotta ehtisin varmasti tyttären kanssa kymmeneksi Satsiin.

Arkiaamut tyttären kanssa sujuvat aina samalla kaavalla. Heti herättyämme imetän tyttären meidän vanhempien vuoteessa. Tähän meillä menee eniten aikaa aamuisin, noin 40 minuuttia. Imetyksen jälkeen puen itse pikaisesti päivävaatteet, jonka jälkeen on tyttären aamupesu, päivävaatteet, hammaspesu, hiustenlaitto ja aamupala. Syömme yhdessä aamiaista, tytär puuroa marjoilla tai hedelmä/marjasoseella ja minä joko puuroa tai rahkaa marjoilla. Taustalla soi ehdottomasti Suomipop. Kun olen saanut tyttären valmiiksi ehostan hieman itseäni. En ole todellakaan pitänyt kiinni periaatteestani, että meikkaisin päivittäin äitiyslomalla. Tänäänkään en meikkaa, sillä päivä tulee sisältämään paljon liikuntaa ja ulkoilua, enkä jaksa stressata poskille valuvasta ripsiväristä. Kaikkien aamutoimien lomassa pakkailen samalla päivän tavaroita valmiiksi ja järkkäilen kotia.

Satsilla ollaan hyvissä ajoin ennen tyttären MiniSats- hoitovuoron alkamista. Jätän tyttären hiukan hakein fiiliksin hoitoon, sillä ennen joulua minut tultiin pari kertaa hakemaan kesken jumpan pois, sillä tytär oli itkenyt niin kovasti perääni.

Tänään menin salille treenaamaan. Personal Trainer teki minulle viikko sitten saliohjelman, jonka tavoitteena on päästä eroon alaselkä kivuistani. Vatsalihaksenikaan eivät ole vieläkään palautuneet raskaudesta, vaikka synnytyksestä on kulunut jo yhdeksän kuukautta, joten keskivartaloni kaipaa todella tukea. Olen edelleen kauhuissani tästä tiedosta koskien vatsalihaksiani, sillä olin jotenkin aatellut, että tottakai lihakset ovat palauneet syksyn aikana. Tavoitteena olisi ehtiä käymään salilla kolme kertaa viikossa ja tämän lisäksi kerran viikossa ohjatulla tunnilla.Tämä tavoite täyttyy onneksi helposti.

Olin kotona valmiiksi pukenut sopivat treenikamat päälle, joten vaihdan vain treenikengät jalkaan ja lähden lämmittelemään ja kuntoilemaan. Treeni sujuu hyvin, mutta skippasin silti kaksi liikettä, sillä haluan päästä hakemaan tyttären pois hoidosta mahdollisimman pian. MiniSatsin hoitaja kertoo, että kaikki oli mennyt tunnin aikana hyvin, mitä pientä itkeskelyä oli ollut ilmassa, mutta ne olivat kuulemma aina unohtuneet, kun olivat keskineet joitain kivoja leikkejä. Olipa helpottavaa kuulla.

Puetaan tyttären kanssa ulkovaatteet päälle ja lähdemme metrolla kotiin.

Kotona annan tyttärelle lounaaksi mieheni edellisenä päivänä valmistamaa ruokaa. Imetän tyttären ja lasken hänet sänkyynsä, jonne hän nukahtaa. Uskomatonta miten helppoa päiväunille laittaminen kotona nykyään onkaan.

Tiedossa omaa aikaa! Suihku, pyykkikone päälle, treenikassin tyhjennys, hiusten laitto, kasvojen rasvaus, keittiön siistimistä, lounaaksi rahkaa marjoilla (teki mieli jotain raikasta treenin jälkeen), latte Nespresson Latissima+:lla, lemppari blogien lukemista, sähköpostit, Jutta ja puolen vuoden superdieetit Ruudussa, vauvauinti kamojen pakkailua, toinen latte, nettitilauksen tekminen, laskujen maksua, Hullun häämekkoihin Ruudusta ja lakanoiden vaihto.

Ehdin tekemään vaikka mitä ja vasta parin tunnin päästä rupeaa kuulumaan ääniä vauvanhuoneesta.

Tyttären herättyä ripustan pyykit kuivuman ja annan tyttärelle välipalaa. Lähdemme käymään kävellen lähikaupassa, joka onneksemme on hyvä Prisma. Kaupassa käyntikin on nykyään niin paljon helpompaa kuin silloin kun vauva oli pieni. Muistan kuinka kauppareissut piti ajoittaa tyttären nukkuessa vaunuissa ja silloinkin juoksin kaupan käytävät läpi, sillä pelkäsin, että tytär herää juuri nyt ja rupeaa itsemään. Tämän päiväinen kauppareissu sujuu kuitenkin mukavasti tyttären katsellessa ihmisiä ja kaupan juttuja vaunuista käsin. Olin taas tehnyt tarkan kauppalistan, joten kauaa ei nokka tuhissut kaupassa ja heräteostoksilta vältyttiin.

Kotona valmistan pikaisesti päivälliseksi kookoslohimedaljonkeja. Lisukkeeksi on mieheni eilen illalla itse tekemään perunamuussia. Mieskin tulee töistä juuri sopivaan aikaan valmiiseen pöytään. Ruoka maistuu meille kaikille. Ilmassa on pikkuista hässäkkää, sillä meidän pitää ehtiä tiettyyn metroon, jotta ehdimme hyvissä ajoin vauvauintipaikalle.

Tänään on toinen uintikerta uudessa uintiryhmässä. Jouduimme vaihtamaan uintiryhmää, sillä viime vuotinen uintipaikkamme suljettiin. Viime viikolla iskä oli hoitanut tyttären suihkut ja pukemisen, joten tänään on minun vuoroni. Suihkut, vaatteiden vaihdot ja saunomiset sujuvat kuitenkin hyvin sekä ennen että jälkeen uinnin.

Tunnin teemana on tasapainoilu ja tytär istui innossaan laudan päällä ja seilailee sillä pitkin allasta. Sukellukset sujuvat hyvin ja tytär sukeltaa pisimmän matkan tähän mennessä luotani mieheni luo. Myös sukellukset tuolilta onnistuvat hyvin. Tytär haluaa tänään jostain syystä uida paljon erityisesti minun kanssani. Äidin tyttö. Otamme rauhallisesti ja kellumme paljon. Loppupiirissä on hauskaa, kun iskä pyörittää laulun tahdissa tytärtä niin että laineet käy.

Viikko sitten tytär nukahti uinnin jälkeen kotimatkalla, mutta nyt toivomme, että näin ei kävisi, jotta nukahtaisi helposti yöunille kotona. Tytär jaksaakin todella hyvin kotimatkankin, vaikka on nukkunut tänään vain yhdet päiväunet. Hölmöillään vähän metrossa kameran kanssa. Meidän tytär on oppinut pussaamaan ja laittaa suutaan söpösti suppuraan ja maiskuttelee sitä  jatkuvasti. Kotona mies hoitaa tyttären iltapuurohammaspesuyökkärimaitounilaulurumban.

Kahdeksalta on rauhallista, kun tytär on nukahtanut sänkyynsä. Katson telkkarista uuden Starat lastenvahteina- ohjelman ja samalla luen suosikkiblogeja. Katson nykyään tajuttoman vähän telkkaria, mutta sitäkin enemmän roikun iltaisin koneella. Jos jotain telkkarista katson, niin se on juurikin jotain hömppää.

Syödään miehen kanssa hedelmiä ja vihanneksi iltapalaksi. Mieheni menee jo lukemaan vuoteeseen, hän lukee ihailtavan paljon. Pitääpä itsekin keksiä joku kiva kirja kirjastosta. En ole tainnut lukea yhtäkään kokonaista kirjaa äitiysloman aikana.

Katson vielä koneelta missä minun pitää olla seuraavana aamuna ja vastaan muutamaan blogiin tulleeseen kommenttiin. Menen sänkyyn kymmenen aikoihin. En muista milloin viimeksi olisin mennyt näin aikaisin peiton alle.

Mitä jäi kertomatta:

- aamupuuro ei maistunut laisinkaan tyttärelle, tämän vuoksi annoin hänelle maitoa vielä ennen MiniSatsille menoa, että ei nälkä yllättäisi siellä

- aamu oli muutenkin varsinaista kitinää ennen kuin päästiin ulos asunnosta

- tajusin salille lähtiessäni, että en ollut pessyt hiuksiani kolmeen päivään

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram