Olen kolme kuukautta vanha. Viimeisten kuulumisten jälkeen onkin tapahtunut paljon kehittymistä ja kasvua, en ole enää sellainen vastasyntynyt kippuramussukka, vaan ympäristöä entistä enemmän tapitteleva vauva.

Ensinnäkin olen oppinut juttelemaan hirmuisesti. Äitini on aivan haltioissaan, kun höpöttelen hänen kanssaan. Sanavarastoni on laajentunut ja mukaan on tullut myös pärinä äänet.

Olen todella hyväntuulinen vauveli. Erityisesti aamuisin, hoitopöydällä, ruokailun jälkeen, sylissä ja lattialla leikkiessä hymyilen. Tykkään kun minulle jutellaan ja ympärillä olevat ihmiset ovat iloisia. Olen kuulemma hymyillessäni aivan ihanan ja kauniin näköinen. Todella harvassa ovat hetket, että itkisin päivän aikana. Silloin tosin itken kun minulla on tosi väsy, tällöin en rauhoitu edes rinnalle, mutta onneksi äiti on nyt tajunnut, että kova itku tarkoittaa väsymystä eikä nälkää. Seuraavaksi perheeni odottelee minä päivänä opin kunnolla nauramaan ääneen, luulenpa, että tulevat ihastumaan nauruunikin ikihyväksi. Äidin mielestä hörähdin nauramaan päivää ennen kuin täytin 3 kuukautta, kun hän tanssitti ja laulatti minua.

Siitä äitini on ollut vähän kauhuissaan, että saatan itkeä aluksi vaunuissa kun minut laitetaan sinne pötköttelemään, kun ennen vanhaan simahdin heti kun pääsin makaamaan vaunuihin ja ne lähtivät liikkeelle. Nyt lähteminen kotoa liikenteeseen ei ole enää niin vaivatonta ja mielekästä kenenkään meidän mielestä.

Hereillä ollessani teen nykyään muutakin kuin olen vain äidin tissillä. Sitterissä istuskelen aamuisin perheen muiden naisten tehdessä aamutoimiaan ja silloin kun vanhempani tarvitsevat molempia käsiään ja isosisko liikkuu hurjasti ympärillä. Lattialla tykkään olla,varsinkin jos joku höpöttelee minulle, lukee kirjoja taikka heiluttelee jotain lelua silmieni edessä.

Olen varsin jäntevä vauva ja masullaan ollessani kannattelen hienosti päätäni. Sen sijaan, en ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta kääntymisen suhteen, isosiskoni kuulemma tässä iässä jo kääntyi selältä kyljelleen. Masullaan ollessani nostan usein jalat ilmaan ja keinun masuni varassa, niin, ja siirrän aina toisen käteni suoraksi taakse. Välillä muksahdan masulta kyljelleni. Selälläni vain pönötän jäykkänä, tosin olen minä viimeisten viikkojen aikana välillä sätkinyt käsiä ja jalkojani. Äidin kanssa harjoitellaan selältä masulle kääntymistä, olen hiukan ihmeissäni kyseisten treenien aikana. Sain nyt neuvolassa lähetteen fyssarille, joka tulkitsee miten jäykkä olen ja rupeanko rentoutumaan ajanmyötä vai pitääkö minun ruveta jumppailemaan.

Suosikkilelujani ovat tällä hetkellä joutsenmobile, rupean aina hymyilemään ja heiluttelemaan käsiäni innoissani kun äiti laittaa sen soimaan, rapisevat kirjat ja Sophie-kirahvi.

Päikkäreiden suhteen minulla ei ole vieläkään minkäänlaista rytmiä. Tai se on vakio, että nukun yleensä kolmet päiväunet päivässä, mutta niiden kesto ja sijainti vaihtelee suuresti. Joskus nukun vain 20minuuttia ja joskus jopa neljä tuntia. Yleensä päivään mahtuu kahdet lyhyet ja yhdet pitkät päiväunet. Äiti tietää, että olen päiväunien tarpeessa yleensä siitä, että nuhahdan hänen syliinsä ja hän siirtää minut joko kehtoon taikka vaunuihin.

Viime viikolla minulla alkoi oma harrastus - vauvauinti. Kivaa oli se, että mun isosisko oli myös mukana uimassa, hän osaa jo rohkeasti olla vedessä, koska hänkin harrasti vauvana uintia.

Yöunille menen siinä klo 21 aikoihin. Äiti antaa minulle iltamaidon, laulaa Sinisen Unen ja iltarukouksen ja pusujen jälkeen siirtää minut kehtooni. Sinne yleensä nukahdankin itse rauhassa ilman kehdon keinutusta.

Yösyöntejä on 1-2 kappaletta. Yleensä herään syömään klo 2 ja klo 5. Nykyään syön öisin pääasiassa äidin sylissä ja sitten jatkan unia omassa sängyssäni, kun aikaisemmin siirryin toisen syötön kohdalla useimmiten äidin viereen syömään ja nukkumaan. Olen itse ilmoittanut itkulla äidilleni, että en halua syödä makuuasennossa, minkä vuoksi nykyään yösyömiset tapahtuvat nopeasti äidin istuessa minä sylissä sängynlaidalla.

Kolmekuukautis neuvolassa minut mitattiin ja punnittiin, kysyttiin miten nukun ja syön. Kovasti neuvolatäti myös tiedusteli miten äiti jakselee. Painan nyt 5970g (3500g syntyessäni) ja olen 60cm pitkä (48cm syntyessäni). Sain neuvolassa myös kolme rokotetta, pistettävät rokotuksest hiukan aikaa minua itkettivät, mutta nopeasti rauhoitun äidin jutteluihin. Neuvolakorttiini tuli teksti: "Hymyileväinen tyttö! Ääntelee. Kasvut ok. Rm vauvantahtisesti. Vatsa toimii n. 3vrk. välein. Nukkuu ok. Iho siisti. Kaulapoimu punoittaa. Jäykkyyttä nostettaessa, moro+. Näkö +."

Isosiskoni 3kk-kuulumiset reilun parin vuoden takaa löydät täältä.

Mä lähden nyt leikkimatolle harjoittelemaan äidin kanssa masulla oloa, nousemista ja kääntymistä, moikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

Heips. Pitääkö teidänkin neiti selällä ollessaan välillä käsiä sivuilla suorana, ns t:n muodossa? Meillä toisinaan, tarttuu kyllä leluun. Suloinen typy.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kun oikein mietin, niin tyttö ei ole ikinä selällään olleessaan t:nä. Ennemminkin pitää käsiä supussa masun päällä. Kovasti jumppaillaan käsiä ja käsien levittäminen sivuille on aina kovin työlästä. Vauvani tosiaan tarttuu leluun vain jos vien lelun ihan lähelle sormia, mutta ei oma-alotteisesti tartu vielä mihinkään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013