Viimeisen viikon aikana on tapahtunut merkittäviä asioita tyttäreni kehityksessä. Tai uskon myös, että olen vihdoin oppinut tuntemaan tyttäreni tarpeet ja viestit. Pari kuukauttahan siihen meni.

Pikkuneiti on ruvennut nimittäin nukkumaan kunnon päiväunia. Ja kaiken lisäksi hän nukkuu päiväunensa vaunuissa. Blogini seuraajat ehkä muistavat, että tyttäreni on nukkunut tähän asti päiväunia ainoastaan rinnalla tai Manducassa. Aina kun hänet siirrettiin sylistä sänkyyn jatkamaan unia, hän heräsi minuutin päästä. Vaunuissa hän on tähän asti huutanut kurkku suorana. Niinpä tämä muutos on merkittävä edistysaskel.

Kaikki taisi alkaa tämän meidän kuuluisan aamiaisretken jälkeen, kun tytär nukahti vaunuihin. Seuraavana päivänä hän nukahti jälleen päikkäreille samoihin aikoihin. Pian huomasin, että vauvallani on selkeä päivärytmi ja hän nukkuu kolmet päiväunet päivässä. Heräämisestä hänen tulee päästä kahden tunnin sisällä uudestaan päiväunille. Kahdet päiväunista ovat noin tunnin mittaiset ja keskimmäiset ovat hieman pidemmät, 2-3 tuntia.

Olen aikaisemmin tulkinnut tyttäreni viestejä väärin, sillä olen luullut usein hänen itkevän nälkäänsä vaikka todellisuudessa hänellä on ollut väsy. Ja sitten olen ihmetellyt, että miten vauva on jatkuvasti rinnalla ja syö niin uneliaasti. Nyt voin nähdä kellosta, että vauvani itkee väsymystään ja viedä hänet päikkäreille tai ehdin jopa ennakoimaan väsymyksen ja viedä hänet nukkumaan ennen itkua.

Mitä nämä päiväunet tarkoittavat minulle ja äitiyslomalleni? Minulla on aikaa vaikka valmistaa itselleni lounas ja nauttia se rauhassa. Tosin olen joka päivä edelleen hotkinut ruokani, sillä kuvittelen koko ajan, että vauva herää minuutin päästä päikkäreiltä. Ihan uskomaton tunne, että minulla on nyt aikaa itselleni ja kotitöille neljä tuntia päivässä. Toivotaan, että tämä päivärytmi jatkuu vastakin enkä nyt hehkuta liian aikaisin.

Toinen merkittävä asia on, että vauva tykkää nykyään olla lattialla. Aikaisemminhan hän viihtyi pääasiassa sylissä. Nyt hän juttelee lattialta, katselee leluja, treenaa niskalihaksi tai harjoittelee kääntymistä. Kovin pitkiä aikoja hän ei vielä lattialla jaksa olla, mutta onhan tämä mahtava kehitysaskel aikaisemmasta sylimaakari ajasta.

 

Voi minun pieni rakas vauveli kehittyy ja kasvaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram