Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa, se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin: surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu, ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa, Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.


Laulan joka ilta tyttärelleni unilauluksi Sininen uni- kappaleen. Laulan laulun samalla kun imetän häntä sängyllä.  Tästä on tullut meille ihana yhteinen tapa ja hetki. Muiden iltarutiiniemme lisäksi tytär tietää, että nyt on aika mennä yöunille. Rakas ei ole myöskään vielä valittanut kertaakaan, että äidillä ei ole laisinkaan sävelkorvaa ja lauluäänikin on aikas kamala. 

Siellä se rakas nyt tuhisee kehdossaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram