Meillä on nyt kolme kertaa vauvauintia takana ja täytyy todeta, että vauvauinnista on tullut meidän perheen yksi viikon huippuhetkistä.

Itsehän vannotin raskausaikana, että minähän en vauvauintiin lähde, sillä inhoan uimahalleja ja uimista, menkööt vauva ja isä kahdestaan. Ja miten tylsää harrastaa vauvauintia, kun kaikki muutkin sitä harrastavat vauvojensa kanssa. Mutta niinpä nämäkin ajatukset ja periaatteet ovat vauvan syntymän jälkeen muuttuneet. Vauvauinnista on tullut ihana hetki yhdessä perheen kanssa. Parasta on nähdä vauvan reaktiot kun hän ihmettelee, nauttii ja polskii vedessä.

Vauvauinti alkaa aina yhteisellä laulupiirillä altaassa, jonka jälkeen on vapaata uimista. Jokaisella uintikerralla keskitytään johonkin teemaan; tähän mennessä niitä ovat olleet uintiasennot, veden pärisyttäminen ja pallot vedessä. Folkhälsanin uimaohjaajia on paikalla aina kaksi ja he valvovat toimintaa ja opastavat meitä vanhempia. Ohjaajilta saa hyviä vinkkejä mitä vauvan kanssa voisi seuraavaksi tehdä. Kaikki tehdään vauva tahtisesti. Olisitte nähneet kauhistuneen ilmeeni kun ohjaaja ehdotti, että kokeiltaisiin sukeltamista. Nyt jo? Iskä oli rohkeampi ja niin sitä mentiin, "nyt sukelletaan", tosin siis vielä vesikannusukellus, mutta sekin lasketaan sukellukseksi. Tuli todistettua, että vauvan sukellusrefleksi oli voimissaan.

Vauvauinti kestää vain 30min, mutta pienelle vauvalle se on pitkä aika. Kahdella ensimmäisellä kerralla lähdimme pois altaasta jo ennen loppupiiriä, vielä kuin vauva oli virkeä ja hyväntuulinen. Viime kerralla jaksoimme olla jo koko puoli tuntia altaassa.

Ensimmäisellä kerralla jännitin eniten miten kaikki onnistuu logistisesti; kuka käy milloinkin suihkussa ja vaihtaa vaatteet jne. jne. Lisäksi jännitin miten tyttären ruokailut ja päiväunet ajoittuvat suhteessa vauvauintiin ja miten hän jaksaa uinnissa. Kaikki on sujunut mallikkaasti ensimmäisestä kerrasta lähtien ja olemme luoneet omat rutiinimme pukeutumis-, suihku- ja syömisrumbaan. Tytär ruokailee 1,5-1h ennen vauvauintia kotona. Paikanpäällä minä vaihdan vauvalle uikkarin päälle (meidän vauvauinnissa ei tarvitse muuten olla uimavaippaa) hoitohuoneessa samalla kuin isä-ihminen käy suihkussa ja pukemassa uikkarit päälleen. Vauvan vaihto sylistä syliin. Tytär ja isä menevät odottamaan altaaseen pääsyä allasalueelle ja minä menen sillä aikaa suihkuun ja pukeutumaan uikkariin. Treffaamme altaalla. Ja uinnin jälkeen sama rumba hieman muunnellen. Minä suihkutan vauvan ja samaan aikaan iskä käy suihkussa ja pukeutumassa. Vauvan vaihto sylistä syliin. Iskä menee pukemaan vauvan hoitohuoneessa samalla kun minä käyn suihkussa ja pukeutumassa. Kun kaikki on pukeutuneet syötän tyttären, jonka jälkeen lähdemme kotiin. Hauska huomata, että jokaisella perheellä on omat rutiininsa hallilla. Ja varsinkin niillä vanhemmilla, jotka tulevat uimaan yksin yhdessä vauvan kanssa on omat systeeminsä.

Olen onnellinen, että lähdin mukaan tähän. Mahtavaa, että meidän koko perhe tykkää vauvauinnista. Ja uinnin jälkeen tytär nukahtaa heti autoon, sen verran voimille uiminen ottaa pienelle ihmisalulle.