En olisi koskaan osannut haaveillakaan näin kauniista synnytyksestä mitä sain kokea viime viikonloppuna. Synnytys oli nopea, kivuton ja palkinto täydellinen. Toinen lapseni syntyi aikaisin sunnuntai aamuna Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa rv 40+3. Mutta mitä tapahtuikaan ennen sitä.

Laskettu aikani oli ollut torstaina ja viikon ajan olin kuulostellut kroppani lähettämiä synnytystä ennakoivia oireita. Kun laskettu aika tuli ja meni rupesin jännittämään ja toivomaan, että synnytys oikeasti käynnistyisi spontaanisti, sillä esikoisen synnytys aikoinaan käynnistettiin raskausviikolla 41, ja tällä kertaa halusin kokea miten kroppani toimisi luonnollisesti ja miltä tuntuisi lähteä kotoa sairaalaan jne.

Kun viikonloppu alkoi mietin, että nyt olisi rauhallinen sopiva ajankohta vauvan syntyä, sillä mies olisi valmiiksi töistä kotona ja äitinikin oli ottanut viikonlopun vapaaksi, jotta olisi mahdollisesti valmiudessa tulemaan hoitamaan esikoistamme kun lähtö sairaalaan tulisi. Lauantaina mieli oli jotenkin erityisen rento; vietimme yhdessä perheen kesken aikaa ja näimme ystäviä ja sukulaisia. Jostain syystä en halunnut sopia seuraavalle päivälle mitään menoa.

SUNNUNTAI

Klo 02.00 Heräilen siihen, että minua supistaa. Tällä kertaa supistukset ovat alavatsassa, kun ne limatulpan irtoamisen jälkeen olivat olleet viikon ajan lähinnä alaselässä. Supistukset eivät ole kivuliaita ja selailen nettiä puhelimella kun makoilen sängyssä ja odotan, että tuleeko seuraava supistus jälleen. Kun tajuan, että supistukset tulevat säännöllisesti alan uskoa, että synnytys on todella alkamassa. Seurailen kellosta, että supistukset tulevat noin 8 minuutin välein. En herätä miestäni, enkä usko hänen huomaavan mitään, vaikka vaihtelen asentoa jatkuvasti sängyssä etsiessäni mahdollisimman mukavaa asentoa.

Klo 03.20 Poks! Lapsivedet menevät. Kyseessä ei ole mikään tiputteluvuoto, vaan sänky on välittömästi aivan märkä. Huudahdan "Lassi" ja salamana mieheni on pystyssä. Hän tajuaa välittömästi, että nytten mennään. Mies rupeaa heti pukemaan vaatteita ylleen ja soittaa äidilleni, että tämä ottaisi taxin ja tulisi lastenhoitohommiin. Minä puolestani soitan kättärille ja pysyn jatkuvasti sängyssä makuullani, sillä neuvolassa oli sanottu, että sillä vauvani ei ole vielä kiinnittynyt, olisi suositeltavaa pysyä vaakatasossa. Kättärillä kyselevät minulta perustietoja ja jotenkin tulee puheeksi ambulanssi. Siinä vaiheessa vasta tarkistan myös, että lapsivesi on ollut kirkasta. Hoitaja konsultoi kollegaansa ja lopulta suosittelevat, että soittaisin itselleni ambulanssin. Syy ambulanssikyytiin on se, että aikaisemmin samalla viikolla tehdyssä tutkimuksessa vauva oli tosiaan ollut vielä ylhäällä. Olen päätöksestä jotenkin helpottunut, sillä uskon, että supistukset muutuvat lapsiveden menon jälkeen kivuliaiksi aivan kuten ensimmäisessä synnytyksessäni. Puhelutietojen mukaan puhelu kättärille kesti 10 minuuttia.

Klo 03.32 Mies tilaa ambulanssin. Hätäkeskuksessa pyytävät minutkin puhelimeen. En itseasiassa muista mitä heidän kanssaan puhun. Puhelu hätäkeskukseen kestää 5 minuuttia. Äitini ehtii paikalle. Heti perään tulevat ensihoitajat. Puen päälle jotkut verkkarit ja puseron. Minut kannetaan tuolissa suoraan ambulanssiin. Mieheni pääsee onneksi samaan kyytiin, vaikka oltiin ajateltu, että hän joutuu jäämään odottamaan äitiäni ja tulisi sitten autollamme perässä. Mies nappaa sairaalakassin, puhelimet, kameran ja minulle jotkut kengät mukaan eteisestä. Menen jonkinlaiseen horkkaan. Ambulanssissa minun verenpaine ja hemoglobiini tutkitaan. Lähdemme pillit soiden kohti Kättäriä. Tajuan siinä laverilla maatessani, että supistukset tulevat jo todella usein. Supistukset ovat jo kipeitä, mutta selviän niistä hengittämällä ja ääntelemällä jännästi.

Klo 04.10 Kirjaudumme papereiden mukaan sisään Kätilöopistolle. Olipa tasainen ja nopea ajomatka kotoa synnytyssairaalaan.

Klo 04.20 Minut kyyditetään suoraan synnytyssaliin. Mukavan oloinen rauhallinen ja ystävällinen kätilömme tutkii vauvan ja toteaa, että pää on kiinnittynyt ja painoarvioksi hän antaa 3400g. Supistaa 2-3 minuutin välein ja niiden max kesto on 20sekunttia.

Klo 04.30 Ulkoinen KTG-rekistetöinti aloitetaan. Välillä seison ja liikuskelen piuhojen tarjoaman matkan päässä. Tykkään mennä myös pitkäkseni supistusten tullessa. Kätilö tiedustelee tässä vaiheessa miten selviän kipujen kanssa ja kerron pärjääväni.

Klo 04.55 Synnytys on edennyt hyvin. Kohdunsuu 7cm auki. Minua ei ponnistuta. Tiedustelen tässä vaiheessa, että missä vaiheessa saan epiduraalin, sillä kyseinen kivunlievitys oli taivaanlahja esikoiseni synnytyksessä ja minulla on tähän synnytykseen ainoastaan kaksi toivetta: saada lapsi turvallisesti maailmaan ja saada epiduraali. Kätilö haluaa keskustella tästä ja kehottaa minua olemaan ottamatta selkäpuudutusta, koska synnytys on edistynyt pienessä ajassa näin hyvin ja koen kuitenkin tässä vaiheessa pärjääväni vielä kivun kanssa. Ajatus kauhistuttaa, sillä pelkään, että viimeistään ponnistusvaiheessa kivut ovat sietämättömät ja entä jos supistukset muuttuvat vieläkin kivuliammiksi, mutta luotan kätilöni ammattitaitoon. Oloni on rauhallinen ja luottavainen.

Menen viileään suihkuun. Vesi auttaa uskomattomalla tavalla kipeisiin supistuksiin. Tykkään istua suihkussa jakkaralla taikka seisoskella samalla liikuttaen lantiota. Kun supistus tulee nousen seisomaan ja nojailen lavuaariin ja seiniin. Mies käy välillä katsomassa tilanteen ovelta, ja jälkeen päin kertoo, että otin supistukset todella rauhallisesti vastaan suihkussa ollessani, enkä pitänyt sellaista jännää hoilaavaa ulvovaa ääntä.

Klo 05.15 Minulle rupeaa tulemaan pientä painontunnetta suihkussa ja palaan huoneeseen. Seuraava teksti on suoraan synnytyskertomuksesta: "K-suu täysin auki ja alkaa ponnistella omaan tahtiin kyljellään. Tarjoutuva osa nousee hienosti. Synnyttäjä ponnistaa hyvin hallitusti, eikä pään syntymää tarvitse tukea. Hartioiden ulosotto helppo."

Tunnelma salissa on ihanan rauhallinen. Kanssani huoneessa ovat vain mieheni ja kätilö, tilanne on jotenkin luottavainen ja seesteinen, toisin kuin esikoisen synnytyksen ponnistusvaiheessa huone rupesi täyttymään henkilökunnalla vauvan perätilan vuoksi.  En tunne kipua. Jotenkin uskomattomalla tavalla osaan heti ponnistaa oikein. Kätilö neuvoo selkeästi miten pitkään minun tulee aina kerralla ponnistaa ja kuinka kovaa, olen ohjeista kiitollinen ja saan varmuuden, että synnytys etenee koko ajan hyvin. Hetkestä tekee täydellisen myös se, että mieheni on oikeasti avuksi pitelemällä jalkaani ja olemalla tukenani. Voin luottaa tähän mieheen, joka on seissyt rinnallani jo yli kymmenen vuoden ajan. Esikoisen synnytyksessä nimittäin harmittaa, että mies työnnettiin hiukan syrjään tilanteesta. Siinä vaiheessa, kun kätilö sanoo, että täällä näkyy jo tummat hiukset, olisin halunnut vauvan ulos välittömästi, mutta tilanne jatkuu rauhallisena.

Klo 05.22 "Syntyy reippaasti huutava tyttö, asp 9. Nostetaan äidin syliin." Seitsemän minuutin ponnistamisen jälkeen, mies sanoi, että ponnistin 4-5 kertaa, tyttäremme on täällä! Kuulen tytön ääntelevän ja itkevän, mutta toistelen vaan "onko kaikki hyvin, onhan hänellä kaikki hyvin." Tässä vaiheessa nimittäin esikoiseni vietiin saamaan lisähappea, mutta nyt saan heti Hertan masuni päälle, lyhyen napanuoran vuoksi en aivan rinnalle asti. Napanuora oli muuten ollut tytön kaulan ympärillä. Olemme mieheni kanssa jonkinlaisessa transsissa. Koimme helpon ja nopean synnytyksen ja saimme täydellisen kauniin lapsen. Meidän perhe on nyt koossa.

Klo 05.25 Jälkeiset syntyvät täydellisinä.

Vietämme aikaa kolmistaan synnytyssalissa. Käyn suihkussa, jonka aikana mies pesee  vauvan hiukset, mutta muuten vauvaa kätilön mukaan tarvitse pestä, sillä tämä on niin puhdas. Tyttö punnitaan ja tarkaksi painoksi saadaan 3500g, pituutta vauvalla on aivan saman verran kuin isosiskollaan eli 48cm. Yritän imettää pari kertaa Herttaa, mutta häntä ei tunnu touhu kiinnostavan. Syömme aamupalaa huoneessa. Vauva katselee meitä ja me häntä. Kätilöni tulee vuoronsa päätteeksi hyvästelemään minut, halaamme, itken liikutuksesta ja kiitän häntä tuesta ja kannustamisesta. Imetän ensimmäisen kerran tytärtäni. Kätilö tiedustelee haluaisimmeko lähteä muutaman tunnin päästä kotiin, mutta päätämme siirtyä perhepesään yhdeksi yöksi tutustumaan toisiimme tyttären ollessa noin kolmen tunnin ikäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (21)

Liisa Annikki
1/21 | 

Ihana synnytyskertomus, kiitos sen jakamisesta! Täällä vielä odottelu jatkuu, rv 39+5.

Jeppis
2/21 | 

ihanalta kuulostava synnytys <3 Onnea koko perheelle vielä!! Voi kumpa omakin synnytys kohta sujuisi noin..

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Synnytys oli kyllä ihana kokemus, sillä se eteni niin hyvin ja hallitsin itsekin tilannetta jotenkin. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle tulevaan synnytykseen, luota itseesi ja kätilöön.

Nimppe
Liittynyt11.10.2016
3/21 | 

Ihan kylmät väreet meni tätä lukiessa! Paljon samaa kuin omassa synnytyksessä josta on vasta kuukausi ja kaikki vielä niin tuoreessa muistissa! En olisi ikinä uskonut, että esikoisen synnytys voisi olla niin nopea ja helppo :) Onnea vielä täydellisestä tytöstä! <3
Kirjoitin omasta synnytyksestä tänne http://www.lily.fi/blogit/be-mom/synnytyskertomus

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kävin lukemassa synnytyskertomuksesi ja ihanaa, että sinulle jäi hyvät muistot synnytyksestä kivusta ja vauvan syntymäasennosta huolimatta. En ole koskaan aikaisemmin tajunnut, että synnytys voi tosiaan olla helppo ja kivuton kokemus.

Vaaleanpunaista vauva-arkea teille! <3

Susse
4/21 | 

Liikutuksen kyyneliltä ei voinut välttyä tekstiäsi lukiessa. .kiitos,kun jaoit kokemuksesi. Näin tulevana ensisynnyttäjänä on ihana lukea,että kaikki voi mennä noinkin "seesteisesti". Nyt vain sitten nautit ihanasta saavutuksestasi. Onnea!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Olen kyllä kiitollinen, että sain kokea näin hyvin etenevän synnytyksen. Itseäni auttoi supistuksiin hengittäminen, rentoutuminen ja suihku. Ja ponnistusvaihetta ei tarvitse tosiaan pelätä, se ei välttämättä ole kivuliasta vaan ennemminkin helpottavaa, kuten omalla kohdalla sain kokea. Hyvää odotusaikaa sinulle ja tsemppiä lähestyvään synnytykseen.

tiinamarina
5/21 | 

Kiitos tästä kertomuksesta. Itkin. Tuntuu hyvältä lukea tällaisia kokemuksia. Odotan ensimmäistä lastani ja laskettu aika koittaa joulukuussa. Minua ei pelota tai ahdista, avoimin mielin olen menossa synnyttämään. En odota mitään ihan näin "helppoa" synnytystä, mutta tällaiset kertomukset vahvistavat omaa oloa synnyttäjänä. Kiitos!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Ole hyvä, upea kuulla, että kertomuksestani oli sinulle apua.

Mielestäni on hienoa kuulla, että olet menossa avoimin mielin synnyttämään, näin itsekin olen suhtautunut molempiin synnytyksiin. Molemmissa synnytyksissä olen luottanut paljon kätilöiltä saamiini ohjeisiin ja tukeen, joten se voisi olla vinkkini sinullekin tulevaan synnytykseesi. Upeeta loppuodotusta sinulle.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kaikki sujui kyllä tosiaan paremmin kuin hyvin. En voi olla kuin kiitollinen, että sain kokea näin hyvin etenevän synnytyksen.

Vierailija
7/21 | 

Täällä ollaan niin tippa linssissä! Aivan todella kaunis synnnytyskokemus tosiaan. Ihanaa että pääsit kokemaan sen mitä toivoitkin ja kaikki meni hyvin. .<3

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

En kyllä etukäteen voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi luomusynnyttäjä ja että synnytys voisi olla näinkin helppo ja kaunis. Kyllä on uskomaton alku vauva-arjelle kun takana on näin kivuton synnytys.

Vierailija
8/21 | 

Onnea ihanasta pienestä! Sekä hyvin sujuneesta synnytyksestä! Aikaisemmissa kirjoituksissasi kerroit painelleesi akupunktio pisteitä. Luuletko tästä olleen apua kivuttomaan synnytykseen? Käytitkö painantaa supistusten alettua?
Itsekin parin kuukauden päästä synnyttävänä mietin kannattaako akupuktio pisteiden painelu ja kannattaako hakeutua näihin "hoitoihin".

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Joo mieheni tosiaan paineli iltaisin jaloissa pisteitä, tosin pariin päivään juuri ennen synnytystä tätä palvelua ei saanut, joten epäilen, että niillä olisi ollut mitään vaikutusta kivottomuuteen taikka synnytyksen käynnistymiseen. En myöskään painellut pisteitä supistusten alettua, en tosiaan osaa sanoa miten supistukseni etenivät niin hyvin ja tekivät hyvää työtä.

Iris
11/21 | 

Ihanaa kuulla miten hyvin kaikki sujui ja miten levollinen ja onnellinen mieli ja muisto siitä jäi ❤

pooo
12/21 | 

Aivan ihana synnytyskertomus <3 ja onnea pienokaisesta koko perheelle. itselläni on ollut nopeat synnytykset, mutta molemmat menneet ottamaan öisää happea ja esikoinen oli niellyt vihreää lapsivettä ja joutui pariksi päiväksi tarkkailuun. saitko muuten toivomaasi sushia sairaalaan? ;) :D

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Esikoiseni tarvitsi myös lisähappea heti synnyttyään, se oli kauheaa kun vauva vietiin pois enkä saanutkaan häntä välittömästi rinnalleni.

Mies kävi hankimassa sushit samalla kun kävi hakemassa esikoisemme katsomaan pikkusiskoon. Ja shampanjaakin nautimme miehen kanssa osastolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013