Tänään rv 37+2 ja juuri sain tärkeän puhelun Kätilöopistolta.

Kerroinkin viime viikolla, että neuvolalääkärin ultrassa selvisi, että vauva on perätilassa. Sain lähetteen Kätilöopistolle synnytystapa-arvioon ja ulkoiseen kääntöön. Maanantaina, kun rv oli 36+5 pääsinkin jo Kättärille.

Lääkäri tutki ultralla vauvan asentoa, lapsiveden määrää ja napanuoran sijaintia. Tämän jälkeen hän aloitti kääntöyrityksen. Koko ajan kätilö tarkkaili ultralla vauvaa ja hänen sykettään. Alku vaikutti hyvältä, sillä vauva ei istu vielä syvällä lantiossa, vaan nousi hyvin kun lääkäri häntä nosti pepusta. Aluksi yritettiin etuperin kuperkeikkaa. Ei onnistunut. Vedettiin vähän happea välissä ja sitten yritettiin takaperin kuperkeikka. Ei onnistunut. Kovin pitkää lääkäri ei kääntämistä yrittänyt, eikä todellakaan tehnyt kääntöä väkisin. Kääntöyritys ei sattunut, toki se tuntui epämiellyttävältä. Muisti vaan hengittää ja olla mahdollisimman rentona, niin helpotti oloa.

Kääntöyritys lopettiin myös siksi, kun Eeva ilmoitti ettei tykkää touhusta ja hänen sykkeet laskivat alle suositusten. Pääsinkin operaation jälkeen vöihin, jossa seurattiin vauvan sykettä ja supistuksia. Sillä Eeva oli oma rauhallinen itsensä ja sykkeisiin ei tullut riittävästi vaihteluita ja jouduin seurantaan osastolle. Lopulta, noin viiden tunnnin jälkeen, sain luvan lähteä kotiin. Tuli kyllä luottavainen ja rauhallinen olo, kun he halusivat pitää näinkin kauan minua seurannassa.


Mutta ennen kotiinlähtöä tuli valinnanhetki. Sektio vai mahdollinen perätilasynnytys? Aivan liian iso päätös maallikon päätettäväksi mielestäni. Päädyin yllättäen siihen, että halusin tutkia olisiko alatiesynnytys mahdollinen minulle.

Perusteluita päätökselleni oli:

- luonnollisempi vaihtoehto

- vauvan tämän hetkinen hyvä asento, eli on tulossa peppu, eikä jalat, edellä ulos

- Kätilöopistolla perätilasynnytykset onnistuvat poikkeuksellinen hyvin, sillä seulannan vuoksi eivät päästä ketä tahansa synnyttämään perätilassa. Verrataan vaikka siihen, että normaalisynnytyksistä jopa 10% päätyy sektioon kätilöopistolla, sillä normaali raskauksissa ei tehdä minkäänlaista seulantaa

- normaalisynnytys antaa paremmat valmiudet vauvalle verrattuna sektioon (bakteerit, keuhkot yms.)

- nopeampi toipuminen

- luottamus siihen, että synnytyksen etenemistä tullaan seuraamaan erityisen tarkasti verrattuna normaaliin synnytykseen. Eniten huolestuttaa miten vauvani jaksaa synnytyksen, sillä on ollut niin rauhallinen tapaus koko raskauden ajan.

- luottamus lääkäreiden ja kätilöiden ammattitaitoon synnytyssalissa

- peppu, kun tulee ekana tekee se tietä päälle, mikä on hyvä asia ensisynnyttäjälle

Eilen olin  magneettikuvauksessa Lastenklinikalla ja tänään sain lääkäriltä tosiaan päätöksen. Mittani ovat sopivat alatiesynnytykselle! Magneettikuvauksessa katsottiin neljä eri mittaa. Kolme mittaani oli yli suositusten, yksi jopa yli yhden centtimetrin. Neljäs mitta puolestaan oli neljä milliä alle suositusten. Mutta kun nuo kolme muuta mittaa olivat niin hyvät, antoi erityislääkäri suostumuksen alatiesynnytykselle.

Toivotaan vaan, että kun synnytys alkaa Kätilöopistolla ei olisi sulkua, niin kovasti haluaisin päästä tuttuun paikkaan synnyttämään. Onneksi ammattitaitoiset lääkärit työskentelevät kättärin lisäksi myös Naistenklinikalla ja Jorvissa.

Olen kyllä nyt todella luottavaisin mielin tulevaa synnytystä kohtaan, toivon vaan että tämä mielentila jatkuu loppuraskauden ajan. 

Jossain vaiheessa ilmeisesti tulen käymään synnytyksen kulun läpi synnytyslääkärin kanssa. Raskausviikolla 39 minulla on aika Kätilöopistolle, jolloin katsotaan onko vauvan kasvussa tai raskauden kulussa jotain sellaista joka johtaisi alatiesynnytyksestä luopumiseen. Ja viikolla 41 viimeistään synnytys käynnistetään jos vauva ei ole siihen mennessä syntynyt.


Edelleen vaan ihmetyttää miksi niin monessa lähteessä sanotaan, että ensisynnyttäjälle sektio on ensisijainen/ainoa synnytystapa perätilassa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram