Tänään 36+0, ei siis enää pitkä aika kun tavataan Eevamme.

Kunhan nyt selviäisi miten synnytän vauvan. Tänään oli nimittäin nauvolalääkäri käynti, jossa selvisi, että Eeva on edelleen perätilassa. Sain nyt lähetteen Kätilöopistolle ensi viikolle synnytystapa-arviointiin ja kääntöyritykseen.

Nyt pääni meinaa räjähtää kaikista isoista kysymyksistä. Onko kääntöyrityksessä jotain riskejä? Vaikuttaako edessä oleva istukka kääntämiseen? Sattuuko kääntäminen? Onko oikein puuttua siihen, mitä luonto ei oma-aloitteisesti tee? Miksi niin harva kääntöyritys onnistuu?

Mitä jos vauva jää perätilaan ja joudun sektioon. Mitä riskejä sektiossa on? Miten edessä oleva istukka vaikuttaa sektioon? Onnistuuko imettäminen sektion jälkeen? Vaikeuttaako sektio mahdollista uutta raskautta? Miten toipuminen onnistuu sektion jälkeen?

Haluaisin vaan niin kovasti synnyttää luonnollisesti alateitse. Mutta ensi viikolla ollaan toivottavasti fiksumpia.

Mutta muuten kaikki hyvin raskauden osalta, verenpaineet, paino jne. Mitä nyt tuntuu siltä, että masuniho repeytyy ihan just. Ja voisin valvoa vaan koko ajan, sillä iltaisin ei väsytä ja jos yöllä herään, en meinaa saada unenpäästä kiinni enää uudestaan. Ehkä elimistö totuttelee jo vauvan myötä tulevaan nukkumattomuuteen.

Viime viikolla oli perhevalmennukseen kuuluva synnytyssairaalaan tutustuminen. Tapaaminen oli mielestämme tosi hyvä ja hyödyllinen. Parin tunnin aikana ehdimme kuulemaan paljon tietoa itse synnyttämisestä ja sairaalaolosta. Toivottavasti pääsemme synnyttämään Kätilöopistolle, eikä siellä ole juuri silloin sulkua.

Helsingissä tuli jokin aika sitten uusi neuvola-asetus. Muutos tarkoittaa sitä, että ensisynnyttäjilläkin on raskauden loppuvaiheessa neuvolakäyntejä ainoastaan kahden viikon välein yhden viikon sijasta. Me onneksemme pääsimme vielä tuolla vanhalla mallilla. Neuvolatätimme perusteli tätä joustoa sillä, että meillä on ollut haasteita tuntea vauvan liikkeitä.


Hömpemmistä jutuista sen verran, että vauvanhuoneeseen on saatu vihdoin verhot. En tosin tiedä onko ne liian pinkit ja tykkäänkö sittenkään noista Eero Aarnion dino-kuvioista. Mutta siinä ne nyt roikkuvat ainakin toistaiseksi.

Niin ja kuten viimeksi mainitsinkin, jäädytin Satsin jäsenyyteni kesäkuulle asti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013

Instagram