Mä rupean olemaan hiukan turhautunut, kun odottelen kovasti milloin pääsisin taas neuvolaan. Seuraava neuvolakäynti on vasta puolentoista viikon päästä ja katsoin kalenterista, että minulle tulee jopa kuuden viikon tauko neuvolakäyntien välille. Kuulostaa pitkältä ajalta, kun juuri luin jokin aika sitten Vauvan Odotukseni-sovelluksesta, että neuvolakäyntejä pitäisi tässä vaiheessa raskautta olla jo viikon välein. Lisäksi samassa sovelluksessa sanottiin, että pian olisi kolmas lääkärikäynti ja minulla on ollut niitä vasta yksi koko raskauden aikana eikä seuraavaa sovittua lääkäritapaamista ole kalenterissa. Jotenkin hurjaa miten näitä neuvolakäyntejä tuntuu olevan nyt paljon vähemmän kuin ensimmäisen raskauden aikana. Eniten tietysti mietityttää miten paljon vauva on taasen masussa kasvanut ja olisi kiva saada ensimmäinen painoarvio.

Meillä rupeaa olemaan kaikki valmista lokavauvaamme varten. Ainoastaan yksi iso ja tärkeä hankinta on edelleen tekemättä, nimittäin turvakaukalo ja telakka. En vaan ole jotenkin saanut aikaiseksi vertailla eri jälleenmyyjien hintoja, joka kuitenkin olisi tärkeää, sillä sen verran kalliista hankinnasta on kyse. Ajattelin, että telakan voisimme hankkia käytettynä, mutta turvakaukalon haluan olevan täysin uusi. Turvakaukalo on keikkunut to do-listallani jo viikkotolkulla, mutta pian on aivan pakko ryhtyä tuumasta toimeen, sillä vauva saattaa olla täällä minä päivänä tahansa.

Olen ehtinyt kuitenkin tekemään myös vähän turhiakin hankintoja. Metsästin nimittäin itselleni täydellisen vauvakirjan, jollaisen hankin aikoinaan myös esikoiselleni ja totesin sen käytössä todella ihanaksi ja monipuoliseksi. Mielestäni Kulta pieni- vauvakirjassa on paikat oleellisille vauvavuoden etapeille ja lisäksi siinä on hyödyllisiä säilytystaskuja muistoille ja paikkoja valokuville.

Tein raskauden alussa tämän hankintalistan kaikista vauvatavaroista, joita tarvitsisimme uudelle perheenjäsenellemme ja melko orjallisesti olen listasta yliviivannut asioita, eikä turhia hankintoja ole tehty. Pieniä vaatteita, erityisesti housuja, tosin tuntuu vielä olevan melko vähän, mutta ajattelin ja toivon, että vaatteita vauva saattaa saada lahjaksi synnyttyään.

Kiinnostaisiko teitä muuten yhteenvetopostaus kaikista jutuista mitä olen saanut haalittua Hertalle? Muutenkin olisin tiedustellut, että olisiko sinulla jotain mitä haluaisit tietää raskaudestani? Laskettuun aikaan on enää jokunen viikko ja tuntuu, että en ole täällä blogissakaan riittävästi kertonut raskausjuttuja. Olisiko jotain toivepostauksia?

Milestone pregnancy cards saatu blogin kautta

Livlyn vauvantossut saatu blogin kautta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (29)

Haley
1/29 | 

Itse juuri sain esikoisen ja meillä lääkärintarkistuksia oli vain yksi (jos olisi ollut aihetta niin olisi ollut useampi) eikä saatu missään vaiheessa kokoarviota. Tuo itseeni ainakin jännitti kauheasti, mutta siro tyttö onneksi syntyi lopulta.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Oho, aika yllättävää, että vain yksi lääkärikäynti. Mulla tosiaan ensimmäinen lääkärikäynti oli alkuraskaudesta raskauviikolla 16 ja käsitykseni mukaan toinen lääkärikäynti pitäisi olla tässä raskausviikon 35 tietämillä. Itse luultavasti tulen saamaan kokoarvion sillä sf-mitta on ollut nyt niin hurja. Ensimmäisen raskaudenaikana sain painoarvioita sen vuoksi, että vauva oli perätilassa ja seurattiin, että mahtuuko hän syntymään normaalisti.

päivi
2/29 | 

Outoa että sinulla on noin pitkä väli tuossa neuvolassa. Itse kävin maanantaina Ntädin luona joka ilmoitti sitten että nyt kun viikkoja alkaa olee 32, ajat hänelle tiheentyy. Eli seuraavan ajan sain jo kahden viikon päästä. Raskauskin on edennyt ihan normaalisti. Lääkärikäyntejä minulla on myös ollut vain yksi. Eikä vielä uutta aikaa ole annettu.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mulla tosiaan edellinen neuvolakäynti oli rv30 ja seuraava rv36, sen jälkeen luulisi, että minulla olisi neuvolakäyntejä parin viikon välein. Hyvin peruskäyntejähän neuvolareissut aina ovat, mutta onhan se hyvä saada välillä varmuus, että vauvalla on kaikki hyvin masussa. Varsinkin kun itse tunnen vauvanliikkeitä vain joitakin kertoja päivässä edessä olevan istukan vuoksi. Kerron sitten täällä blogissakin, että mille raskausviikolle toinen lääkärikäyntini sijoittuu.

pia
3/29 | 

hankinnoista mm. kaukalosta olisi kiva saaha postaus :) myös raskausajan kasvisruuista. miten syöt raskaus aikana että saat kaikki tarvitsemat vitamiinit ym. kun et syö lihaa ollenkaan :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

hyviä postausideoita, kiitos.

Me tullaan hankkimaan Stokke iZi Go-turvakaukalo ihan siitä syystä, että se on yhteensopiva meidän yhdistelmävaunujen kanssa. Esikoisen vauva-aikana oli välillä nimittäin näppärää, että turvakaukalon sai siirrtettyä suoraan vaunujenrunkoon.

Jään miettimään tuota ruokapostausta, sillä en ole mikään ravintoammattilainen enkä seuraa tarkkaan että mitä vitamiineja yms. saan. Syön kuitenkin kalaa ja syön päivittäin terveellisesti ja monipuolisesti, joten olen katsonut, että se riittää. Mutta katsotaan mitä keksisin, vaikka juttua mun yhden päivän aterioista.

Nimppe
4/29 | 

Kyllä se vauva siellä kasvaa ilman neuvolakäyntejäkin :) Meillä oli yhteensä kaksi lääkäriä ja kuusi terveydenhoitajan käyntiä, mutta en olisi enempää kaivannutkaan. Jos olisi tarvetta, niin ylimääräisiä aikoja olisi totta kai saanut! Ja olen kuullut, että nuo kokoarviot harvoin pitää paikkaansa... :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Sehän tässä pelottaakin, että kuinka paljon on kasvanut. Itse olen saanut siis vasta kaksi sf-mittaa, jotka ovat huidelleet reilusti yli yläkäyrän, joten pikku hiljaa haluaisin saada jonkinlaista virallista painoarviota ultrasta ja myös tietoa siitä, että olisiko tuo sf-mitan kasvu hieman tasaantunut. Eli sen vuoksi tämä kuuden viikon tauko tuntuukin niin hurjalta, vaikka oma raskauteni onkin muuten edennyt normaalisti.

Terkkarimamma
5/29 | 

Heippa! THL suosittaa nykyään, että neuvolakäyntejä olisi loppuraskaudesta yhdet käynnit raskausviikoilla 30-32 ja 35-36 sekä viikoilla 37-41 kahden viikon välein tai tarvittaessa tiheämmin. Lääkärikäyntejä pitäisi olla viikoilla 13-18 (laaja tarkastus) ja 35-36. Ensisynnyttäjille on keskiraskaudessa, viikoilla 26-28 yksi ylimääräinen käynti uudelleensynnyttäjiin verrattuna. Näitä sitten varioidaan yksilöllisesti :) Loppuraskaudessa neuvolakäynnit ovat tärkeitä, jotta terveydentilan muutokset äidissä tai vauvassa havaitaan ajoissa. Kannattaa vaatia lisää käyntejä, mikäli olet tyytymätön pitkiin väleihin. Tsemppiä loppuodotukseen!

Vierailija
6/29 | 

Ihan riittävästi olet kertonut raskaudestasi täällä blogissa ja meillä monella lukijalla on se käsitys että tiedämme tarkkaan perhe-elämästäsi vaikkei se välttämättä itsestäsi siltä tunnu :) Vauvan "alulle panonkin" kerroit niin yksityiskohtaisesti että tunsin lähes myötähäpeää ;)
Tsemppiä loppuraskauteen!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Onpa mukava kuulla, että seuraat blogiani noin aktiivisesti. Olen tosiaan kertonut blogissa, että toivoimme esikoistamme vuositolkulla ja tämä lokavauva ilmoitti tulostaan heti kun hänestä aloimme unelmoimaan.

Vierailija

Vuositolkulla, eli... Yhden vuoden ajan? Kyllähän sekin aika tuntuu jo pitkältä, mutta lasketaan vielä normaaliksi. Onneksi tajusitte sitten alkaa petipuuhiin 😄 Jotkut meistä on odottaneet ja toivoneet oikeasti vuositolkulla. Eli vuosia. Monikossa.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Et oo tosissasi, kuvitteletko oikeasti, että odotimme vuosia, että haikara toisi esikoisemme ja vasta sitten etsimme ratkaisua toisaalta? Tiedän varsin hyvin, että moni pariskunta toivoo lasta vuosia. Vaikka me saimme lapsen jo reilun vuoden yrittämisen jälkeen, niin ei se mielestäni vähennä oikeuttani jakaa omia kokemuksiani, se ei ole keneltäkään muulta pois. Voimia teille arkeen.

Vierailija
7/29 | 

:) vai et kerro tarpeeksi raskaudestasi. kuten ylläoleva, olen minäkin miettinyt koko ajan että tämähän on jo hieman sairasta. jos johonkin voi hurahtaa, niin näköjään sairaanloisesti kehumaan omaa raskauttaan ja todentotta siitä kertomaan. miten VOIT enää meidät yllättää? :D monet unelmoivat kauemmin, paljon kauemmin koskaan lapsia saamatta ja sinä olet kuin ainoa ihminen maan päällä joka on joutunut hivenen lastaan odottamaan. sääliä tunnen lähinnä. huvitti instagramissa eräänä päivänä kun joku kommentoi että miten tämä uutinen voi olla mennyt ohitse, niin miten ihmeessä se on voinut mennä ohitse. vain siinä tapauksessa ettei ole blogiasi tai instagramia seurannut koko vuoteen. ja tämä jatkuva raskaudenaikainen voivottelu... joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. toisessa raskaudessa julkisen puolen lääkäri- ja neuvolakäyntejä nyt vaan on vähemmän! mene yksityiselle jos se risoo.  itse seuraan blogiasi lähinnä päivän naurujen saamiseksi.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Hauska kuulla, että aktiivisesti seuraat blogiani ja instagram-tiliäni. Jotenkin itse aatellut, että viikoittaiset raskauspostaukset ovat looginen tapa kertoa raskaudesta ja luonnollisesti raskaudesta blogissani kerran kun kyseessä kuitenkin vauvablogi. Ikävä jos olen liikaa tuonut esille raskausvoivotteluja, sillä onneksi olen tälläkin kertaa voinut hyvin ja kaikki on sujunut mallikkaasti tähän asti ja toivon todella, että tämä jatkuisi loppuun asti, mutta kiitos vinkistä, yritän tuoda enemmän esiin raskaushehkutustani. Ja mitä noihin neuvolakäynteihin tulee, niin toki tiedän, että pääsisin lisätutkimuksiin jos niihin olisi tarvetta, mutta tämä kuuden viikon tauko tuntuu vaan melko pitkältä tässä vaiheessa raskautta. Ja täytyy kuitenkin korjata, että raskauttani on voinut seurata blogissa vasta noin viiden kuukauden ajan, mainitsemasi vuoden sijasta. :)

Melko lapsellista sinulta laittaa sanoja suuhuni, sillä en ole koskaan väheksynyt muiden vauvantekoasioita tai että olisimme jotenkin poikkeuspari kun yritimme ensimmäistä vauvaa pitkään, päinvastoin. Olen kiitollinen, että lopulta saimme esikoisemme ja olen oikeutettu omiin kokemuksiini, eikä niistä minua pidä syyllistää.

Hauskaa syksyn jatkoa sinulle.

Vierailija
8/29 | 

Samaa mieltä kun edellinen kommentoija. Tämä blogi aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Itsekritiikki voisi myös joskus olla hyväksi. Rouva joukolatar on kova myös sensuroimaan kommentteja jos ne eivät ole vaan ihkuttavia kehukommentteja.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Jännä, että sinä tiedät, että blogissani on muutaman kerran jouduttu moderoinnissa jättämään julkaisematta anonyymien kommentteja. Kyseiset kommentit ovat olleet sen verran ilkeitä tai asiaankuulumattomia koskien joko minua tai lastani, että olen ihmetellyt, että miten kukaan fiksu aikuinen ihminen jaksaa edes sellaisia kirjoittaa.

Vierailija

Sen tietävät kaikki jotka lukevat av-palstaa koska siellä on ihan oma aihe tästä sinun kommenttien sensuroinnista. Ihkutusta vaan niin pääsee läpi edes asialliset kritiikit eivät näe aina päivänvaloa. Saa nähdä näkeekö tääkään kommentti ikinä päivänvaloa. :D

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Sittenhän teitä on ainakin kaksi, jolla on aikaa ja energiaa kirjoitella ikäviä kommentteja, olisi ehkä hyvä välillä pysähtyä pohtimaan omaa ajatusmaailmaansa ja käytöstapojaan. Onneksi omassa elämässäni ei ole aikaa eikä halua käyttää energiaa tuollaiseen pahansuopaisuuteen. Positiivista syksyn jatkoa sinulle.

neitoe
10/29 | 

Kun kuopus syntyi, ja oltiin siis jo synnärillä. Kätilö tunnusteli vatsaani ja kysyi sitten pituuttani. Sen jälkeen mutisi " siinä 3 kg 500 g, 3 kg 600 g", kun tyttö sitten puolen tunnin päästä syntyi, niin pain oli 3,5 kg. Olin sen jälkeen, et häh, et miten siitä vatsan päältä tunnustelemalla ja mun pituuden yhdistelmällä, voi tulla noin tarkka arvioi. :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

On kyllä ollut kokenut kätilö, wau.

Esikoisellani painoarvio heitti muistaakseni noin 400g, joten melko lähelle sekin tutkimustulos meni, tosin arvio tehtiin ultraamalla eikä pelkällä tunnustelulla.

Vierailija
11/29 | 

Luen aina silloin tällöin blogiasi ja pakko sanoa, että älä kuuntele noita marisevia kommentoijia. Täytyy olla päässä vikaa, että kirjoittaa tuollaista toiselle. Maailmassa on liian paljon kateellisia ihmisiä. Itse koen tuota "myötähäpeää" heidän puolestaan..;D Ihanaa odotuksen jatkoa! T. 10 kk pojan äiti 

Vierailija
12/29 | 

Minultakin tsemppiviestiä Heidille! Ymmärrän, että tahaton lapsettomuus on musertavan surullinen asia, mutta mielestäni ei ole mitään syytä kaataa sen vuoksi kuraa muiden niskaan. Yli vuoden yrittäminen voi ihan oikeasti tuntua todella tuskallisen pitkältä ajalta ja sinä aikana ehtii varmasti pelätä, ettei toivottua lasta tule milloinkaan. Tietenkin vaikkapa kolmen vuoden yrittäminen on vielä kauheampaa, mutta ihanko oikeasti sen perusteella olisi oikeutettu arvostelemaan sitä miltä toisista saa tuntua kun toivottua raskautta ei ala kuulumaan.

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos fiksusta ja asiallisesta vastauksesta.

Jokainen tuntee nämä lapsettomuusasiat hyvin eri tavalla, toiset huolestuvat jo parin kuukauden yrittämisen jälkeen, toiset vasta vuoden. Itseäni todella jännitti lähteä toisen kerran haaveilemaan vauvasta, sillä ensimmäinen vauva ei tullut heti silloin kun olin ajatellut, mutta toisin kävikin. Aina on joku joka on kokenut saman asian kauheammalla tavalla, jos tätä koko ajan miettisin, niin enhän voisi esim. kertoa raskausajastani blogissa, sillä monella odotusaika on ollut paljon raskaampaa, tai miten kehtasin kertoa esikoisen vauva-ajasta mitään, kun kuitenkin pääsimme niin helpolla ja arki sujui täydellisesti, monelle vauva-aika on kuitenkin väsyttävä elämänvaihe.

En ole mielestäni itsekäs, kun kerron blogissani palasia omasta elämästäni, kun en kuitenkaan muiden elämästä halua täällä huudella.

Vierailija
13/29 | 

ja vielä sekin ettet tykkää olla kameran edessä. Miten muka sillon voi käydä jatkuvasti jossain kuvauksissa ja otattaa viikoittain itsestä kuvia jos ei rakasta kameraa! Ei se ole häpeä jos tykkää olla kameran edessä. Kauniita ovat kuvasi ja varmasti mukava jälkeen päin katsoa minkä kokoinen masu on ollu milläkin viikolla :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

joo, en todellakaan tykkää olla kuvattavana, mutta nämä viikoittaiset masukuvat on ihan vaan kotona miehen räpsimiä kuvia, joten tunnelma kuvaustilanteessa on aina vähän hätäinen ja nopea, mutta kotoisa. Mutta auta armias kun joudun tai pääsen ammattikuvaajan kameran eteen, jännitän kuvausta etukäteen ja olo on todella epämukava, tällaisesta kokemuksesta lisää kun kerron millaista oli olla oikeissa raskausajankuvauksissa. Päätin tosiaan tämän raskauden alussa, että haluan muistoksi muutakin kuin peilin kautta otettuja selfietä, joten sen takia mies on nakitettu kerran viikossa napsimaan masukuvat, pääseepä hänkin jotenkin osalliseksi tätä raskautta kaikkien arkijuttujen keskellä.

Vierailija
14/29 | 

Mietin tosi pitkään, kommentoinko vaiko en, mutta nyt vain jotenkin halusin kirjoittaa tsemppi-kommentin tämän blogin pitäjälle Heidille ja oikeastaan samalla vähän muillekin bloggaajille. Olen lukenut tätä blogia alusta asti ja itse asiassa luin aikanaan jo hääblogia - meillä kun oli häät aikalailla samoihin aikoihin. En ole kaikista asioista samaa mieltä bloggaajan kanssa, tyylimme ei ole samanlainen jne., mutta siltikään ei tulisi ikinä mieleen kirjoitella ilkeitä tai alentavia kommentteja. Itse olen tässä blogissa pitänyt nimenomaan siitä, että täällä on jotenkin rehellinen tunnelma. Ei pedata sänkyä kuvia varten, kun ei muutenkaan pedata (vaikka siitä joskus joku antoikin palautetta), eikä väitetä olevan gourmet-tason kokkeja, kun sitä ei olla. Antti Tuiskuakin fanitettiin reippaasti jo kauan ennen kuin se oli trendikästä. Tähän rehellisyyteen luen myös mukaan sen, että bloggaaja kertoo tosi avoimesti omista raskausfiiliksistään ja peloistaan. Lapsen alullepanon ajankin osaa kuka tahansa laskea vähentämällä noin 38 viikkoa lasketusta ajasta - eipä silti ole tullut mieleenkään todeta bloggaajalle tai jollekin omista kavereistani, että jaa no, mä tiedänkin, milloin teidän muksu on tehty ;)
Meillä jokaisella on omat subjektiiviset ajatuksemme ja kokemuksemme, eikä niitä voi suoraan vertailla ja luokitella. Faktahan on se, että melkein aina jollain tässä maailmassa menee vielä huonommin kuin itsellä. On työttömyyttä, mielenterveysongelmia, nälänhätää, sotaa, vainoa, you name it. On todella ikävää, harmillista ja traagista, jos yrittää tuloksetta hankkia lasta vuosien ajan. Olen seurannut läheisen ystäväni yritystä jo pitkään, ja hirveältä se tuntuu näin vierestäkin katsottuna. Kuitenkaan kenenkään oma kokemus ei oikeuta vähättelemään jonkun toisen kokemuksia. Jollekin vuosi voi olla tuskaa, toiselle se taas on lyhyt aika. Surunkin läpi pitäisi yrittää muistaa, että kenenkään vauva ei ole toiselta pois - ne biologiset vauvat kun eivät ole rajallinen hyödyke, joiden saamista jotenkin säänneltäisiin. Olen itse menettänyt suuren osan perheestäni yhden päivän aikana, ja niin surullista kuin se edelleen vuosikymmen myöhemmin on, ei mieleeni koskaan tulisi sanoa vaikka äitinsä menettäneelle ihmiselle, että "hei, sulla on sentään isä" tai lähettää naistenlehdessä edesmennyttä puolisoaan itkevälle julkkikselle "tsemppiviestiä", että "kuule sulla on vielä perhettä jäljellä ja meressä ui paljon kaloja". Ja ei, en ole yhtään sen täydellisempi kuin kukaan muukaan, mutta katkeruudella ei tässä maailmassa ole ikinä saatu aikaan mitään hyvää :)
Välillä mietin ylipäänsä, miten kukaan tänä päivänä haluaa blogata, kun keskustelupalstoilla käydään läpi verotettavia tuloja, millä rahalla mikäkin tavara on ostettu tai sitä, miten naurettava kukakin bloggaaja on. Pahimpia ovat lapsen ulkonäköön menevät kommentit. Onko omasta mielestä huonoja blogeja tai ärsyttäviä bloggaajia ylipäänsä pakko seurata? Tai kuinka joku jaksaa käyttää omaa rajallista aikaansa vaahtoamiseen tai ilkeiden kommenttien kirjoittamiseen? Palaute on varmasti aina tervetullutta, mutta senkin voi esittää kunnioittavalla tavalla.
Loppuun haluan vielä sanoa, että omalla tavallani ihailen sitä, miten paljon Heidi jaksaa kuvata ja keskittyä toiseen raskauteensa - vaikka hänestä itsestään tuntuisikin siltä, että on puhunut raskaudestaan meidän lukijoiden kanssa aivan liian vähän. Olen itse toistamiseen raskaana, mutten ole ottanut yhden yhtä vatsakuvaa tai miettinyt tulevaa vauvaa oikeastaan juuri ollenkaan. Jotenkin sille ei ole ollut aikaa, mutta luulen, että myöhemmin se tulee harmittamaan. Vauvakirja täytyy sentään hankkia, ettei kuopus jää täysin esikoista huonommaksi ;)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kiitos. Mietin hetken, että osaankohan muuta sanoa kuin kiitos.

Itse aina mietin, että miten eräillä ihmisillä on aikaa, halua ja energiaa kommentoida kaikkia asioita niin negatiivisesti. Itse käsittelen omassa blogissani niin kevyitä asioita, että mietin vaan, että millaista kommentointia saavat osakseen ne bloggaajat, jotka avaavat yksityiselämäänsä ja mielipiteitään enemmän. Se säälittää, että ilkeiden kommentien takana on luultavasti äitejä, sillä itse en saanut ikinä rumaa palautetta hääblogini aikana taikka ennen ensimmäistä raskauttani. Täytyy tunnustaa, että alkuaikoina ilkeät kommentit satuttivat minua, mutta nyt lähinnä huvitun ihmisten ilkeistä ja vihasista ajatusmaailmoista, mutta silti aiheettomia ja ilkeitä kommentteja ei julkaista täällä blogissa, varsinkin jos ne koskettavat henkilökohtaisuuksia.

Ja ihan mahtavia juttuja sinulle on jäänyt mieleen blogiuraltani! Muistan itsekin tuon sängynpetaamisgaten ja voi miten olenkaan saanut kuraa niskaani siitä, että olemme pitkään jakaneet kotityömme niin, että mies valmistaa ruoat ja minä pidän kotimme siistinä. Täytyy tosin myöntää, että olen ehkä pikkuisen jopa innostunut ruanlaitosta tämän syksyn aikana ja toivon, että ruanlaitosta ei tule mitään mörköä minulle tulevien kotiäiti-aikojen aikana. Tuisku on tosiaan ollut yksi elämäni miehistä pidempää kuin oma mieheni. :)

Hyvää odotusta sinulle. Ja kiitos vielä, että olet saurannut blogejani jo vuosien (huh, kuulostaa hurjalta) ajan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013