Minulla oli ajatuksissa, että viettäisimme esikoisen kanssa aikaa Joukolassa niin pitkään kunnes olisi pakko ruveta tulemaan lähemmäs Kättäriä, mutta sillä Suomen kesän säät ovat nyt olleet mitä olleet, päätin tällä raskausviikolla tulla Helsinkiin, ainakin hetkeksi. Helsingissä on kuitenkin niin paljon tekemistä säästä riippumatta. Onkin ollut mahtava nauttia näistä ensimmäisistä kotiäitipäivistä, kun aamulla on voinut päättää, että mitähän sitä tänään tekisi. Juuri pohdin miten helppoa sitä onkaan tulla ja mennä yhden lapsen kanssa, joten aiomme tytön kanssa nauttia näistä tulevista lomaviikoista rennolla fiiliksellä täysinrinnoin. Vaikka kyllä me ollaan kaikista jutuista oltu viime päivinä vähintään 10 min myöhässä, kuinkahan myöhässä mä liikun sitten kahden lapsen kanssa.

Meidän perheen ensimmäinen vauvavuosi oli helppo, uskaltaakohan niin julkisesti sanoa, kun tuntuu, että tulevia vanhempia aina pelotellaan, että "ootappa vaan". Synnytys oli kaunis kokemus, vauva kasvoi tasaisesti omalla käyrällään, koko perhe nukkui hyvin, kiinteisiin siirtyminen tapahtui kivuttomasti sormiruokailulla ja soseilla, itse nautin kotiäitiydestä, parisuhde ei järkkynyt ja ehdin olemaan muutakin kuin äiti. Toki esim. toivon, että olisin voinut täysimettää tai en olisi joutunut huolestumaan tutkimuksista, joissa ramppasimme ensimmäisten kuukausien aikana pienen Hissun kanssa.

Onkin jännää miten olen tämän toisen raskauden aikana pelännyt kaikkea mahdollista, vaikka olen jo kerran kokenut, että vauva-aika voi olla "vaaleanpunaista unelmaa". Pelkään synnytystä ja siinä mahdollisia riskejä, jännitän että vauvalla on pahoja allergioita, koliikki nyt on varma juttu kun ensimmäinen lapsi oli niin helppo, pitkiin imetysmaratoneihin minulla tuskin on jatkossa aikaa taaperon vuoksi ja voin unohtaa toiveeni täysimettää mahdollisimman monta kuukautta, vauva varmasti valvoo kaikki yöt ja kukaan perheessä ei nuku, esikoinen on varmasti kamalan mustasukkainen ja muuttuu totaaliseksi riiviöksi, suhde päättyy luultavasti eroon, omat kiinnostuksen kohteeni saan unohtaa muutamaksi vuodeksi ja kotikin varmasti muuttuu sikölätiksi.

Mutta tällä viikolla ymmärsin, että miksi ei olisi mahdollista, että kaikki menee toisellakin kerralla hyvin. Toki elämäntilanne on hyvin erilainen, kuin esikoisen vauva-aikana, jolloin elämän keskipisteenä oli vain yksi pieni mussukka ja jatkossa heitä on kaksi, mutta minulla ja miehelläni on samat voimavarat edelleen käytössä. On paljon asioita joihin en pysty itse tässä vaiheessa vaikuttamaan, kuten synnytyksen kulku tai mahdolliset sairaudet, mutta turha niitä on tässä vaiheessa murehtia. Siispä toivon ja rukoilen, että elämä kohtelisi perhettämme hyvin jatkossakin.

Huomenna on luvassa masukuvaus, jännittää ihan hirmuisesti, sillä en todellakaan tykkää olla kameran linssin edessä. Mutta kuvauksesta lisää sitten ensi viikolla.

Muutenkin kalenterini näyttää varsin miellyttävältä, mikä on hyvä juttu, sillä vauvahan saattaa syntyä minä päivänä tahansa. Olen facebookissa mukana yhdessä ryhmässä, jossa meillä äideillä on lasketut ajat lähekkäin ja yksi vauva kyseisen ryhmän äidille jo syntyikin tällä viikolla, ja kun kerroin tästä miehelleni, tajusi hänkin ehkä viimein, että vauva saattaa olla täällä jo hyvinkin pian. Ei minulla tosin mitään synnytystä edeltäviä tuntemuksia ole, joten luulenpä, että taitaa tämäkin raskaus mennä yliajalle kuten ensimmäinen raskaus, joka käynnistettiin raskausviikolla 41.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Hei!
Meillä on neljä lasta joista vanhin aloitti juuri eskarin, eli tiheään on muksut tulleet :) elämä ei edelleenkään ole kaaosta, joskin työntäyteistä monen pienen lapsen kanssa. Parisuhde voi hyvin vaikkei kahdenkeskistä aikaa ole liikaa. Muistan kun meillä oli vain kaksi lasta, meillä oli iltoisin usein kynttiläiltapaloja ja paljon kahdenkeskisiä hetkiä kun molemmat lapset nukahtivat hyvissä ajoin yöunille. Monesti turhauduin kotona oloon kun ei tahtonut olla tekemistä kun ei ollut kuin kaksi lasta. Mutta nyt on ihan sopivasti (välillä liikaakin) kotihommia mutta silti päivässä jää myös hiukan aikaa rötväillä :) viides lapsi syntyy keväällä! Jokainen synnytys ja vauva-aika on mennyt suht kivuttomasti ja lähes jokaista olen täysimettänyt ainakin 5 kuukauden ikään asti, osaa puolen vuoden ikään saakka kunnes pikkuhiljaa aloittanut kiinteät. Neljännen lapsen kanssa tulin synnäriltä lauantaina niin maanantaina leipoin reilu 100kpl korvapuusteja vauvan nukkuessa pitkiä uneja. Että kyllä se arki voi mennä sujuvasti monen pienenkin lapsen kanssa. Tsemppiä tulevaan: )

T. Kotiäitiydestä nauttiva

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

oih mahtavaa, olipa hauska kuulla kokemuksistasi. Minullakin on siis mahdollisuus selvitä pikkulapsiajasta kahden kanssa.

Rakkauden täyteistä arkea teille! <3

Sininen
2/9 | 

Tutun kuuloisia nuo ajatuksesi toisen raskauden ja sitä seuraavan vauva-arjen kauhuskenaarioista. Sitä vaan tietää toisella kierroksella jo niin paljon enemmän kuin ensimmäisellä, että ehtii pohtimaan kaikenlaista negatiivistakin ja varsinkin, jos ensimmäisen kanssa kaikki on mennyt hyvin, se lisää tietoisuutta siitä, että aina kaikki ei mene niin hyvin kuin itsellä. Kyllä sitä kaikesta kuitenkin selviää ja arki alkaa rullata kahden lapsen kanssa sitten aikanaan. Meillä arki rupesi rullaamaan kunnolla siinä vaiheessa, kun vauva oli pari kuukautta vanha. Molemmat lapseni ovat syntyneet tammikuussa ja talvivauvojen kanssa aluksi haasteena olivat pakkaset. Ihanaa loppuodotusta ja aikaa Hissun kanssa! Tsemppiä myös uuteen arkeen ja positiivisia ajatuksia!

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Mäkin olen jotenkin varautunut siihen, että varsinkin parin ekan kuukauden aikana arkemme tulee hakemaan uomaansa. Kauhulla ehkä odotan sitä hetkeä, kun mies palaa töihin kuukauden päästä synnytyksestä ja joudun yksin etsimään rytmiä tyttöjen kanssa. Ja pimeä syksykin jo ahdistaa valmiiksi, olenpa mä positiivinen.

Kiitos tuhannesti tsempistä, lämmitti mieltäni.

pia
3/9 | 

kyllä minusta kahden pienen kanssa oli helppoa vaikka ikäeroa 1v 10kk. tottakai oli raskasta vaikka yöheräilyä ei hirveästi ollut. mutta taapero kun sairastui kurkunpään tulehdukseen niin univelkaa riitti.. :( nyt kun lapset vähän isompia ja leikkivät yhdessä on outoa kun eivät vaadi enää minulta seuraa. pystyn juomaan päiväkahvit rauhassa ja lukea lehtiä, siivoilla ym. mutta sitten taas puistoillaan ym. kun kaipaavat seuraa :)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

mahtavaa, että toit tällaisen positiivisenkin kokemuksen esille. Minunkin pitäisi tosiaan muistaa, että arki voi jatkossakin olla helppoa ja ihanaa.

Vierailija
4/9 | 

Kahden kans on vielä helppoa ja voi mennä ja tulla miten haluaa.. :) omaa ja parisuhdeaikaakin on ihan riittänyt ;)

T. Kahden lapsen äiti, pojilla on ikäeroa 1v1kk.

Vierailija
5/9 | 

Meillä esikoisen vauva-aika oli kaikin puolin rankkaa, mutta toisen kanssa paljon helpompaa! Vauvalla oli päivä/yörytmi hallussaan heti syntyessään, ja kaikki on sujunut mutkattomasti! Meillä muuten ilmeisesti aika sama ikäero lapsilla, kun teillä tulee olemaan, eli 2v7kk.

Suosittelen liittymään Facebookin Imetyksen Tuki ry:n ryhmään (jos et jo ole jäsen). Sieltä ainakin itse sain esikoisen vauva-aikana kullan arvoisia neuvoja ja pääsimme siirtymään osittaisimetyksestä täysimetykseen vauvan ollessa kuukauden ikäinen. Loppujen lopuksi imetinkin häntä kokonaisuudessaan 1,5 vuotta kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen :) Tsemppiä viimeisille viikoille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

BLOGGAAJA / HEIDI

Olen kolmekymppinen äiti Helsingistä 04/14 ja 10/16 syntyneille tyttärille. Joukolatar on perheblogi, joka käsittelee palasia paljon puhutuista ruuhkavuosista – vauva-arkea, kaupunkielämää Helsingissä, mökkeilyä Joukolassa, taaperoarkea, matkustelua, lastenvaatteita, sisustamista, harrastuksia, juhlaa ja työelämää.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

Suosikkiblogejani

Bebe au Lait
Dear Moments & Me
Emilysliv
Home Vanilla
Lähiömutsi
Raitapaitoja ja leikkokukkia
Villa Fox

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla